perjantai 20. marraskuuta 2015

Eka kuha

Ennen ajanlaskumme alkua sain elämäni ensimmäisen kuhan Ruskilankoskelta juuri auringon laskettua ja yön pimennyttyä. Eipä tullut mieleenikään, että pitäisi kesäyönä taskulamppua mukanani kuljettaa, joten kala sai rantakivikossa sotkea siiman kunnolla.

Ei siinä sitten auttanut muu, kuin hypätä pyörän selkään ja polkea kotiin selvittämään sotkua ja tutkimaan illan saalista. Matkaa ei ollut onneksi enempää kuin noin pari kilsaa.

Löysin tämän kuvan samalla, kun vastasin fb:n nostalgiahaasteeseen. Mielestäni tämä otos kuuluu paremmin tänne.

torstai 15. lokakuuta 2015

Tuulastusreissu

Tuulastuslampun virittelyä
Olin toissailtana isännän kanssa tuulastamassa järvellä. Ilma oli aivan tyyni, mutta vesi oli yllättävän harmaata ja pinnalla kaikenlaista roskaa. Ilmeisesti järviruokoista irronnutta.

Pikkukaloja nähtiin harvakseltaan, mutta varsinainen tarkoituksemme ei ollut tuulastaminen, vaan etsimme hukkaan menneitä rapumertojamme. Olemme myös soittaneet muutamille ravustajille, kun olemme löytäneet heidän merkattuja karanneita mertoja ja ilmoittanut, mistä ne voi noutaa. Ovat olleet kiitollisia, mutta kertaakaan ei olla tultu hakemaan, ei laiturilta eikä rannasta.

Joskus huomaa, että mertoja on myös liikuteltu, kuten pari viikkoa sitten. Merta oli kulkeutunut kovaa aallokkoa ja vastatuulta päin ainakin sata metriä. Alunperin ne olivat kaikki jonossa.

Rapurosvot ja mertavarkaat ovat taas ihan eri juttu. Valitettavasti noitakin raukkiksia löytyy.

torstai 1. lokakuuta 2015

Villiminkin ateriarääppeet

Hyvä tasainen alusta ruokailulle
Huomasin rapumertaa lähestyessäni kalan suomuja ja verisiä rippeitä kiven päällä. Ei siinä fakiiri tarvitse olla, etteikö tietäisi jo etukäteen merrasta syötin hävinneen nopeampien suihin. Tyhjänä oli myös neljä muuta mertaa.

Minkkikanta on taitanut tehdä muutakin tuhoa koko lahdella. Parikymmentä vuotta sitten oli myös piisameita, enemmän vesilintuja sekä simpukoita.

tiistai 29. syyskuuta 2015

Ravut hukassa

Näistä pääsi yksi takaisin järveen
Ollaan taas ravustettu reilun viikon vajaalla kolmellakymmenellä merralla toivoen saavamme kokoon keittoannoksen rapuja. Sumpussa on jo muutama, mutta tällä vauhdilla, kuten kuvassa näkyvällä päivän saaliilla, kestää jonkin aikaa saada kattilallinen kiehumaan. Nyt olisi tillin kukintoja pakkasessa odottamassa kuten myös syöttejä.

Mertoja on uitettu vanhoissa takuupaikoissa kuten myös uusissa, välillä syvemmissä- ja välillä matalemmissa vesissä. Tulos on ihan sama. Eikä vähiten haittaa tee syöttirosvot. Osasta mertoja syötit häviää. Todennäköisesti minkit ovat olleet asialla. Ainakin kerran on ollut kuollut minkki merrassa. Tänään huomasin monen ammattiravustajan vieneen mertansa pois, joten ongelma ei taida olla pelkästään meidän.

Ravustaa saa lokakuun loppuun. Kuun loppupuolella tarkistan jokaisen ravun erikseen ennen keittoa, ettei kiehuvaan veteen joudu "kantavaa rapua". Naarailla alkaa olla silloin pyrstön alunen täynnä munia. Ainakin sen verran täytyy miettiä uutta rapukantaa, että päästää tuollaiset takaisin järveen.

maanantai 21. syyskuuta 2015

Vähän kaduttaa

Vähän kaduttaa, kun missasin pari viimeistä kalastusreissua Lappiin Savukoskelle. Kuvan kala ei ollut ainoa laatuaan eikä kooltaan meidän miesväen saaliina. Kalastukseen kulutettua aikaa ei tietenkään lasketa miksikään, mutta kyllä tuollaista mielellään päivän etsii.
Nyt tyydyin nautiskelemaan aamuisesta rapumertojen kokemisesta peilityynellä järvellä. Saalis ei tosin ollut kummoinen. Jostakin syystä ravut ovat olleet viime aikoina hukkateillä.

keskiviikko 26. elokuuta 2015

Kalanruoto risuista

Bongasin tämän hienon risuista tehdyn kalanruodon ystäväperheen mökin seinältä. En yleensä tykkää ylimääräisistä tekeleistä ripustettuna ulkoseinille, mutta tämä iski silmään heti. Minusta se on hieno ja paikkaansa sopiva.

Työn tekijästä ei ole tietoa, mutta kuvan julkaisemiseen tänne blogiin, olen saanut omistajilta luvan.

Kalastuslehti

Olin hämmästynyt alkuviikosta googlatessani "fisuskaa", kun löysin alla olevasta nettiosoitteesta oman blogisivuosoitteeni. Listauksessa "Naisten pitämiä kalastusblogeja" oli vielä neljän muun blogin pitäjän osoitteet. Ihmettelinkin alkuvuodesta suuresti, että miksiköhän sivuillani käynti vilkastui huomattavasti.

Lehti on ilmaisjakelulehti ja jaetaan alan liikkeissä.

http://issuu.com/krookmedia/docs/kalastus115/50


maanantai 24. elokuuta 2015

Kaunis kattaus on puoli ruokaa

Rapuja neljälle
Veimme viikonloppuna ystäville tuliaisiksi aikaisin aamulla keittämiäni rapuja. He tykkäävät kovasti ravuista ja samalla saimme nauttia niistä itsekin.

Kaikki yleensä sanovat, ettei ravuista lähde nälkä. No, kaunis kattaus on puoli ruokaa, eikös vaan?

Fisuskan rapukeitto


Keitän melko tavallista rapukeittoa, eli en käytä valmistuksessa mitään erikoisia aineksia. Silti minusta ja muidenkin syöjien mielestä siitä tulee ihan hyvää. Käytän sellaisia ravun kuoria, jotka eivät ole käyneet kenenkään huulilla, vaan ovat jätetty vartavasten keittoa varten. Tämä on tietenkin jokaisen oma asia ja rapukekkereistä jäätyjä kuoria voi jokainen hyödyntää miten itse parhaaksi näkee. Meillä noita kuoria piisaa, koska ravustamme itse. Ravun kuoret, kuten myös ravut, voi pakastaa keittoliemessä, joten ne voi  käyttää myöhemminkin.

Koska olen säkäkokki, niin jätän vastuun lopputuloksesta alla olevan ohjeen noudattajalle. Ohje on vain viitteellinen ja jokainen kokkaaja tekee omanlaisensa keitoksen. Alla olevasta ohjeesta riittää keittoa neljälle. Tämä on myös erinomainen alkuruoka ja sopii kaikille viljattomille syöjille. 

Kasarissa on noin 20 ravun pyrstökuoret, saksien kuoret, selkäpanssarit sekä jalat. En laita joukkoon kroppaa enkä missään tapauksessa päätä. Jos haluaa, niin aivan viimeiseksi keittoon voi lisätä keitettyjä ravun paloja - lähinnä imagokysymys. Kattilassa porisee myös sipuli. Voita on reippaasti, ettei tuotos pala pohjaan. Annan sipulin pehmentyä kunnolla.

Lisään ravun kuoriin vettä, hieman tilliä tai timjamia ja pari valkosipulin kynttä. Annan kiehua noin puoli tuntia. Samalla keitän muutaman porkkanan, noin kolme isoa. Kypsät porkkanat soseutan tehosekoittimella.


Siivilöin rapu-sipuli -liemen ja aina kahteen kertaan. Kovat ravunkuorien murut eivät ole mieluinen yllätys keitossa.

Kaadan rapuliemen takaisin kattilaan ja lisään porkkanasoseen. Joukkoon murustan reilun palan Koskenlaskijaa, lisään tölkin ruokakermaa ja kasvisliemikuution. Tarkistan myös, josko tarvitsee lisätä vettä. Suurustan keiton mieleisekseni vaalealla maissisuurusteella.

Maustan rapukeiton myös sitruunapippurilla (mustapippurikin käy) sekä maun mukaan chilijauheella. Teelusikallinen kurkumaa tuo ainakin väriä lisää. Tomaattinen chilikastike antaa lisää potkua ja sitä laitan parin lusikallisen verran. Lopuksi tarkistan suolan. Yleensä sitä ei tarvitse lisätä. Jos haluaa, voi keittoon lisätä hieman valkosipulia ja/tai lirauttaa sitruunaa. 

Keiton voi nauttia vaikkapa vaalean juustoleivän kera, nam.

sunnuntai 23. elokuuta 2015

Vielä on kesää jäljellä

Usein, kun nautitaan Suomen suvesta, otetaan valokuva paljaista varpaista. Niinpä sitten kerran minäkin.

Saalista ei tullut, mutta oli hienoa lillutella veneessä tyynellä järvellä. Aikaa on jonkin verran kulunut ravustamisessa, joten nyt oli kiva mennä vaihteeksi ongelle.

Pitäisi vielä lähteä ihan tosissaan muille vesille narraamaan suurempia saaliskaloja. Ainakin ennen rauhoitusajan alkamista syyskuun alussa.

lauantai 25. heinäkuuta 2015

Kruunutilliä etsimässä

Rapujen jäähdytys meneillään
Eilen tuli keitettyä ensimmäinen rapusatsi. Valitettavasti emme ehtineet nauttia niistä, joten nämä menivät liemineen pakastimeen.

Vaikka on ollut kylmät vedet, niin rapuja tuntuu silti olevan jonkin verran liikkeellä. Kuorien vahvuudesta ei ole vielä tietoa ennen kuin nämä syödään.

Pulmaksi aiheutui kruunutillin löytyminen. Mökin maasta tillit oli mennyt parempiin narsuihin. Veikkaan pupua. Kotona ei tilli ollut ehtinyt vielä kasvaa tarpeeksi. Lähikaupoissa ei ollut niitä vielä myynnissä ja eräs puutarhuri kertoi heidän ensimmäisen kylvön epäonnistuneen. Onneksi serkkuplikalta löytyi sen verran kruunutilliä, että saatiin ravut keitettyä.

keskiviikko 15. heinäkuuta 2015

Tänään eri meininki

Alkuillasta sää oli mitä hienoin mennä taas järvelle kokeilemaan onkimista. Nyt kavereinani oli pari mökkinaapuria.

Ahvenet tarttuivat hanakasti koukkuun ja joukkoon eksyi myös kolme pientä särkeä. Emme lähteneet kalapaikalta pois sen vuoksi, etteikö syöntiä enää olisi ollut. Soutajan mielestä saalista oli saatu jo riittävästi. Siihen oli helppo yhtyä.
 
Kuvan kalat eivät ole pelkästään minun onkimia, vaan osa on myös kavereiden saamia.

maanantai 13. heinäkuuta 2015

Ei kun ongelle...

Päätin mennä tänään ongelle, ettei ainakaan tänä kesänä pääsisi sellaista tapahtumaan, ettenkö tekisi yhtäkään onkireissua.

Ankkuroin veneen parinsadan metrin päähän laiturista ja korjasin siimassa painon paikkaa. Paino irtosi ja en sitten saanut sitä ujutettua takaisin, Koska olin päättänyt vain käväistä kalassa, niin eihän minulla tietenkään ollut työkaluja mukana.

Lähdin rantaan nikkaroimaan lyijyä kiinni siimaan. Ja eikun takaisin onkipaikalle. Aikani ongittua huomasin painon pudonneen, joten taas takaisin rantaan ja nyt laittamaan kokonaan uutta onkilaitetta.

Kun pääsin onkipaikalle, alkoi tuulla puuskissa oikein kunnolla, joten katsoin viisaammaksi lopettaa koko touhu tältä illalta. Ei kuitenkaan niin huonoa, ettei jotakin positiivistakin - tähän aikaan kesästä en ole koskaan löytänyt yhtä helposti kastematoja, kuin tänään.

keskiviikko 1. heinäkuuta 2015

Juhannus Savukoskella

Saavuimme jälleen juhannusta viettämään Savukoskelle. Nyt ei satanut lunta, mutta muuten säät vaihteli, kuten kait koko maassa. Veden pinta oli korkealla. Tiesimme jo entuudestaan, ettei kalasaaliista tule kovinkaan kummoista.

Itse kalastelin pääasiassa omassa rannassa ja sielläkin harvakseltaan. Viereisessä kuvassa istun kanootissa uuden virvelini kanssa samalla heitellen lottoa. Sain saaliiksi pienehkön hauen. Siinä mielessä saavutus, koska pääasiallinen tehtävämme oli hakea vettä lähistön lähteeltä.
Bongaa viereisestä kuvasta mies, joka selvittelee perhovavan siimaa. Omasta perhovavastani oli matkan aikana katkennut pää, joten sekin vähän latisti kalastusintoa.







Kuttusojan laavu oli tyhjillään johtuen varmaankin epävakaasta säästä. Maisemat ovat kuitenkin, keli kuin keli, hienoja.

Silmät ja korvat lepäävät - on niin rauhallista ja hiljaista. Tuttavapariskunta kertoi, että vaikka maalla asuvatkin, niin kuitenkin aina kuuluu jostakin taustahälyä. Täällä ei.

Ei uskoisi samaksi Kemijoeksi, minkä näkee Kemissä.
Saatiin sitä maistaa savukalaakin, vaan ei minun toimesta. Ei voi saada kalaa jos ei kalasta.



sunnuntai 7. kesäkuuta 2015

Synttärilahja

Kiiltävää minullekin lahjaksi
Mummi sai kotiväeltä synttärilahjaksi uuden avokelan sekä vavan. Vanha kela alkoikin olla jo vähän epäluotettava. Sillä ei saanut mm. suurta kalaa, heh. Vanha systeemi saakin nyt siirtyä varavälineosastolle. Toivottavasti pääsen pian kokeilemaan uutta härveliäni. On ollut vähän hiljaista meikäläisen kalastusrintamalla.

tiistai 21. huhtikuuta 2015

Särkee

Rapusyötit pakastimeen tulikin sitten kalastettua melkein kertalaakista. Kylläpä on hyvä katiska pyytämään.

Suuremmat särjet fileoidaan ja valmistetaan vaihteeksi niistä säilykkeitä uunissa kypsyttämällä, lasisissa säilykepurkeissa. Särki on siihen tarkoitukseen mielestäni paremman makuista kuin esimerkiksi siika. Pienet ruodot sulavat pikässä kypsyttämisessä, joten niistä ei tarvitse huolehtia.

Avasin tänään yhden haukifileestä valmistetun purkin. Olin maustanut sen muunmuassa tomaatti-chilikastikkeella, mustapippurilla, valkosipulilla ja rapuliemellä. Seassa loraus ruokaöljyä. Vain mielikuvitus on näissä rajana, ja kokeilemalla sitten tietää, mistä aineksista tuli valmistettua mieleistä. Muunmuassa tuoreet yrtit, kuten timjami, sopivat mausteeksi erinomaisesti. Netistä löytyy kalaohjeita, jos ei luota omiin kykyihin.

maanantai 20. huhtikuuta 2015

Harvinaista herkkua

Savukalaa, nam!
Saalisahvenemme ovat yleensä sen verran pieniä, että niitä ei kannata savustaa, vaan ne fileoidaan. Pienet kalat kuivuisivat liikaa savupöntössä.

En muista, koska viimeksi meillä olisi savustettu ahvenia, mutta nyt on meidän verkkoon uinut sen verran suuria kaloja, että se kannatti tehdä. Kyllä olivat hyviä.

keskiviikko 15. huhtikuuta 2015

Särkisaalis

Jäiden lähdön innoittamina päästiin muutama päivä sitten laskemaan verkot keskelle lahtea. On mielenkiintoista kokeilla, mitä saadaan kunakin keväänä saaliiksi. Särki taitaa olla aikaisin liikkeellä tänä vuonna. Kuvan pyydyksessä niitä oli 39 ja ahvenia 4. Jos olisi ollut tarve, niin en olisi jaksanut nostaa verkkoa veneeseen mitenkään helposti.
Yleensä järven ahvenet ovat melko pieniä ja mahtikaloista olen kuullut vain juttuja. Kuvan ahven on jo reilua kokoa, eli yli 830 grammaa. Meidän nurkissa ennätyskala lajissaan.

perjantai 10. huhtikuuta 2015

Kalasaaliista haaveilua

Kuva on vuodelta 2007. Tällaisia päivän pilkkisaaliita sai vielä tuolloin Säkylän Pyhäjärvestä. Muistelen, että talven aikana nappasi 64 siikaa pilkkiini ja se 65. höynähti samana vuonna valkoiseen lippaan Kemijoella, paikkana  Savukoski. (Mitään muistellut - on pakko kirjata saaliit ylös joka vuosi tiettyjen tahojen vuoksi.)

En tiedä kronkelimpia kaloja syömisen suhteen kuin Säkylän Pyhäjärven kalat. Toisinaan saalista tulee hyvinkin, mutta huonon syönnin aikana olen funtsinut, että olisiko järvivesi toisinaan liian kirkasta. Silti siitä mielenkiintoinen järvi, että sieltä voi odottaa lähes minkälaisia vonkaleita ja saaliita tahansa. Esimerkiksi pilkillä umpparileikkaukseni jälkeen jokin todella suuri nappasi kuvaan kiinni, ja en tietenkään saanut ylös. Täytyi varoa kroppaa. Näitä riittää... Mies kairasi minulle jäähän reiät. Suuri lahna on myös pilkkireiällä hankala tuttavuus.

Olen miettinyt, että kalasaaliin määrään vaikuttaa myös kesäiset ja syksyiset sääilmiöt, ja varsinkin tuulen suunnat ennen järven jäätymistä. Lahtien pohjukoissa voi jää muodostua paksummaksi tai jopa jäätyä aikaisemmin kuin muualla järvessä riippuen tuulien suunnasta. Toisessa päässä järveä samana vuonna saaliit voivat olla ihan eri luokkaa.

Eipä silti, en tiedä ainoatakaan kalastajaa missään kalapaikassa, jolla ei olisi hyviä selityksiä, heh.

maanantai 6. huhtikuuta 2015

Vesiraja lähenee

Kuva on otettu eilen mökkirannasta. Oli kiva seurata vesirajan lähestymistä ja kuvittelinkin, että tänään olisi jo vesi ylettynyt laiturille asti. Tuulen suunta yöllä kuitenkin kääntyi ja sulamisen vauhti hiipui. Aamulla oli avannossa noin sentin vahvuinen jää.

Siellä, missä rannat ovat jo sulina, on ruovikoissa hauet kutemassa. Naapurit olivat tehneet sellaisen havainnon kevätretkellään. Oli hyvä, että saatiin verkot pois vedestä. Hauesta on väännetty talven aikana jos jonkinmoista sapuskaa, eikä lisää kaivata lähiaikoina. Mielestäni kala pitää saada ruokapöytään mieluummin tuoreeltaan kuin pakastimen kautta.

Näin huonoa talvisaalista ei ole tullut vielä kertaakaan. Kala ei juurikaan uinut verkkoihin eikä pilkilläkään saanut juuri mitään. Kalakaveritkin jäivät usein ilman pilkkisaalista. Kausi jäi myös lyhyeksi.

Sain sentään raitista ulkoilmaa. Jos tätä pilkkiharrastusta ei olisi, niin talvet saattaisivat tuntua paljon pidemmiltä. Puolen tunnin oleilusta ulkona hämäränkin päivän aikaan saa tehokkaampaa valohoitoa kuin kirkasvalolampusta. Näin olen kuullut.

sunnuntai 29. maaliskuuta 2015

Talviverkot pois jäältä

Vuoden takainen otos
Järki voitti ja verkot otettiin pois pyytämästä. Vaikka onkin ollut pitkiä pakkasjaksoja, niin jäät ovat silti petollisia. Varsinkaan, kun verkot eivät olleet ihan matalassa vedessä, niin liikkuminen jäällä tuli arvaamattomaksi. Kolmen päivän saaliiksi saatiin yksi hauki, joten ei sekään houkutellut jatkoajalle.Toisesta päästä järveä ei ole kuulemani mukaan jäälle päästy enää aikoihin.

Nyt vaan toivotaan, että jäät sulaisivat paikoilleen. Odotan jo kovasti myös kevään heräämistä. Sinivuokot ovat jo paikoitellen nupullaan. Kuvan valkovuokkojen aika ei taida olla vielä kuukauteen.


keskiviikko 25. maaliskuuta 2015

Lappiin kalaan?

Kansikuva
Tunnelmaa kesäkuulta, Savukoski
Olimme vähän aikeissa lähteä pääsiäiseksi Savukoskelle pilkkireissulle, mutta kevään odotus täällä etelässä vie voiton. Jotenkin sitä vaan jo kaipaa ilmojen lämpeämistä ja jäiden sulamista. Talven pilkkisaaliskin jäi kokonaisuudessaan heikoksi, eikä Kemijoki taida olla sen anteliaampi. Ei ainakaan vähäisen kokemukseni mukaan.

Kuva lisättynä pienin efektein on viime vuodelta juhannusviikolta Savukoskelta. Eipä täällä etelässäkään taitanut olla silloin yhtään lämpimämpiä ilmoja. Toivottavasti ei tule enää pahempaa takatalvea.

Purkitettua kalaa

Emme ole tehneet kalapurkkeja ainakaan kymmeneen vuoteen. Nyt eilen innostuin isännän kanssa väsäämään niitä.

Kaikissa on kalana ruodotonta haukifilettä, yhdessä ahvenfilettä. Näihin voi hukata vanhemmatkin pakastekalat.

Omiin purkkeihin laitoin chili-tomaattikastiketta, vähän ruokaöljyä, mustapippuria, valkosipulia, rapulientä, suolaa... Yhdessä on vähemmän tomaattia, enemmän tilliä ja sitruunapippuria. Suurin osa purkeista on isännän täyttämiä. Ainakin sipulia käytti hajusta päätellen. Yllätyksiä kuitenkin täynnä jokaikinen purkki.

Täytimme lasipurkit jättäen kiehumisvaran, reilut 2 cm. Ensin ne olivat uunissa 125 asteessa niin kauan, että alkoivat hienokseltaan kiehua. Sen jälkeen asteet laskettiin sataan. Siinä lämmössä noin viisi tuntia. Vähemmänkin olisi taitanut riittää, koska ovat ruodottomasta kalasta tehty. Sitten vaan virta pois uunista ja jätetään jäähtymään. Jäähtyivät viime yön uunissa.

Lasipurkit eivät saa koskettaa toisiaan eikä uunin luukkua saa avata välillä. Purkit laitetaan kylmään uuniin.

Jokaisessa on kansi painunut sisään, eli homma onnistui ainakin sen puoleen. Yhden avasimme ja kansi naksahti - säilyvät periaatteessa pitkään.  Omat viemme varmuuden vuoksi kellariin.

Näin säilötyistä purkkikaloista löytyy ohjeita netistä vaikka kuinka paljon, eli ei meidän systeemi ole ainoa oikea.

sunnuntai 22. maaliskuuta 2015

Talviverkoilla vielä kalastellaan

Ruutana
Yöpakkaset ja parin päivän kylmyydet ovat auttaneet jatkamaan talviverkoilla kalastamista. Tänään saaliiksi saatiin muunmuassa jopa pieni siika.

Kuvan ruutanasta ei olla kovinkaan ylpeitä eikä suutarinkaan ilmestyminen mikään hyvä merkki ole. Nehän viihtyvät rehevissä oloissa seisovassa vedessä. Niitä on alkanut esiintyä silloin tällöin muutaman viime vuoden aikana. Ollaan vaan iloisia, että niitä saadaan pois järvestä.

Nämä kuvien kalat päätyivät merikotkan ateriaksi.

Suutari

Olin perjantai-iltana pilkillä ja noin kilonen hauki nappasi hapertuneen siiman poikki ja vei lempimormuskani. Vähän harmitti, mutta on kait ihan hyvä koittaa kalastaa useammin jollakin muullakin kuvatuksella. Samanlaista Kuusamon valkoista kirppua en ole löytänyt asioimiltani paikkakunnilta ainakaan pariin vuoteen. En edes Rovaniemeltä. Olisin ostanut ihan vaan varmuuden vuoksi jemmaan.

Olen silti sitä mieltä, ettei värillä ole niin väliä, vaan sillä, miten kuva ui.

tiistai 17. maaliskuuta 2015

Onneksi äiti ei tiedä

Jäät on rytisseet muutamana aamuna tehden railoja pitkin järveä. Iltaan mennessä järvi rauhoittuu. Edellisen illan pilkkirei'issä on noin parin sentin vahvuinen jää. Sen verran kovia yöpakkasia on ollut.

Onneksi äiti ei tiedä, missä tytär seikkailee. Oma tytär taas sai puolestaan hepulin kaltaisen, kun kerroin hänelle olevani isän kanssa railolla pilkkimässä.

No, yhteensä yhden ahvenen ja kolmen kiisken vuoksi ei kannata pelleillä, joten ollaan seuraavaksi turvallisemmissa paikoissa. Rannalla on jäätä vielä noin 30 cm.

lauantai 28. helmikuuta 2015

Nonni...


...taitaapi affenet virkistyä? Noin kolmen tunnin pilkkireissun jälkeen sain saalista ihan mukavasti, vaikkakin pienehköjä. No - kaikkea ei voi saada. Siikakin edelleen hukassa.

Vaikka kuinka maisemia kuuntelisi ja katselisi, niin kyllä kummasti saaliskin virkistää.

perjantai 20. helmikuuta 2015

Vähän kalasaalista

Eilen ei tarvinnut montaa tuntia etsiä pilkkikaloja, kunnes tärppäsi. Onneksi, sillä en olisi ehtinyt kauaa kalastaakaan. Saalis ei tosin ollut kummoinen, mutta taitaa ahvenet tulla jo aktiivisemmiksi. Siioista ei ole vielä tietoakaan.

Kuvan kannellinen "kipporware" on hyvä säilyttämään kalojen tuoreus, koska siinä on reiällinen pohja sisusastiassa. Näin ne eivät ole kosketuksissa liemiinsä.

Sain myös ihailla merikotkan lentoa. Välillä se päivysti lahden perällä ja vahti jäälle heitettyä suutaria. Valitettavasti kannan mukanani vain kännykkäkameraa, joten zoomi ei riittänyt sen kuvaamiseen. Sen vuoksi täällä blogissa julkaisemani kuvat ovat usein mitä sattuu. En viitsi laahata mukanani kalareissuilla varsinaista kameraa. Kamerareissut ovat taas jo ihan toinen juttu.

maanantai 16. helmikuuta 2015

Laskiaissunnuntai

Eikö tätä pilkkivapaa saakaan pudottaa reiästä...
Ilmat suosi eilen ulkoilua ensimmäistä kertaa oikein kunnolla. Aurinko paistoi ja oli ihan tyyntä. Sitä ajatteli, että kalatkin virkoavat vihdoin viimein ja saadaan kunnon pilkkisaaliit.

Verkot oli tyhjää täynnä sekä pilkkikalat hukassa. Perheemme ahkerin pilkki seitsemän tuntia ja sai saaliiksi kuusi ahventa. Kilometrejä tuli kuulemma saman verran.

Kuvan puolitoistavuotiaalla vessellilläkään ei ollut aloittelijan tuuria.

tiistai 3. helmikuuta 2015

Pilkkikalat hukassa

Jäät tulee olemaan petollisia jo aikaisin keväällä
Meni sitten taas viikonloppu maisemia ihaillessa. Pilkkisaaliista ei ollut jälleen  tietoakaan, mutta kyllä vajaassa neljässä tunnissa kunto nousee, kun talsii lumessa ja vedessä ja kairailee reikiä.

Lumiset maisemat jaksaa silti aina ihastuttaa. Ja jos ei muuta hyvää, niin tuli oltua ainakin tuo aika pois jääkaapilta.

keskiviikko 28. tammikuuta 2015

Hauki on kala

Olen usein ihmetellyt, miten hauet voivat näyttää keskenään ihan erilaisilta, vaikka kasvupaikka on sama.

Ehkäpä nämäkin kuvan serkukset, jotka uivat samaan verkkoon, ovat kasvaneet eri puolilla järveä. Ovat suurinpiirtein samanikäiset, mutta kuitenkin erinäköiset.

maanantai 26. tammikuuta 2015

Madesaalis

Tänä vuonna madetta on saatu talviverkoilla heikommin kuin viime vuonna. Silloin oli kylläkin meidän kalastushistoriamme ennätysvuosi. Sentään joku mötikkä joskus eksyy verkkoon. Saadaan madekeitto päivän ateriaksi.

Myös puput käyvät verkkoavannoilla hakemassa vaihtelua päivän ateriaan. Niille tuntuu jäljistä päätellen maistuvan järvestä noussut kasvillisuus.

Keltavartinen koukku kuvassa on rikki mennyt puutarhahara. Siitä on reunimmaiset piikit pudonneet. Sillä on hyvä vetää verkkoa kalasta jolloin ei tarvita niin paljoa kynsi- eikä sormivoimia.

sunnuntai 18. tammikuuta 2015

Jäät heikkenee

Vesi syövyttää jäätä päältä sekä alapuolelta
Otin maisemakuvan varmaankin päivän kirkkaimmalla hetkellä. Sää on ollut synkkää koko päivän. Vain tarkistamalla on tietänyt, mikä aika päivästä on.

Eilen olin reilun tunnin kalassa ja sain neljä ahventa. Tänään tuli oltua yli kolme tuntia pilkillä huomattavasti laihemmin tuloksin. Ei sitten nykäisyn nykäisyä mormuskaan. Pois lähtiessä ajattelin, että olisi nyt tullut edes yksi kiiski. No, hetihän "onni potkaisi".

Päivän saalis
Pitäisi saada lähiaikoina pakkassäätä. Jäät heikkenee kovaa vauhtia. Jo nyt täytyy tietää missä kulkee. En menisi oudoille vesille kalaan. En menisi enää huomenna pariin paikkaan, missä tänään kalastin.

tiistai 13. tammikuuta 2015

Kalan tuuria

Tasapainopilkki talviverkossa
Jollakin kalalla on täytynyt käydä kolminkertainen tuuri.

Ensin se on saanut siiman poikki ja päässyt karkuun joltakin pilkkijältä. Seuraavaksi se on uinut meidän talviverkkoon ja päässyt siitä irti. Samalla se on siinä saanut irrotettua itsestään tasapainopilkin. Tuon pilkin irrottaminen taasen verkosta ei ollut ollenkaan mukavaa puuhaa. Olin kylläkin vain hyvä sivusta katsoja.

No - ensimmäistä kertaa tuollaistakin sattuu. Kerran on ollut särjellä verkossa mormuska kiinni suupielessä. Sekin sattui olemaan minun oma.

Minkä nuorena oppii...



Eipä sitä koskaan tiedä, tuleeko lapsenlapsistakin innokkaita kalakavereita. Hyvältä näyttää. Seuraava sukupolvi on jo saatu hippasen innostumaan.

tiistai 6. tammikuuta 2015

Talviverkkojen uitto korvakuulolla

Saatiinpa sittenkin talviverkot jään alle. Isäntä lähimpien mökkinaapureiden kanssa uittivat meidän kimppaverkot. Jää oli noin kymmenen senttiä vahvaa ja sen päällä höttöjäätä. Sen vuoksi verkkolautaa kuljetettiin korvakuulolla. Mitään ei nähnyt jään läpi, mutta silti homma tuntui sujuvan monen vuoden kokemuksella.

Kimppaverkoissa on se hyvä puoli, että aina joku ehtii ne kokemaan. Arvokaloja laskeskellaan sen verran, että jokainen saa suurinpiirtein vuorollaan. Hauista ei ole niin lukua.

Pääsin sitten myös pilkille. Eipä siellä kauaa tarjennut. Järveltä puhalsi tuuli ja jäähdytti luita ja ytimiä myöten. Jos olisi tullut kalaa, niin ehkä sinne olisi tullut mentyä uudelleen kuuman glögin jälkeen.

sunnuntai 4. tammikuuta 2015

Harmittava lumisade

Jäälle ehti sataa taas heti kaatosateiden jälkeen sen verran lunta, ettei pariksi päiväksi luvatut pakkaset taida ehtiä paljoakaan tilannetta pelastaa. Pihaa kolatessa huomasin lumen alla vesilätäköitä. Ei tuonne järvelle taida uskaltaa mennä vielä moneen päivään. Tänäänkin olisi ollut hieno ilma istuskella pilkillä.

Sen verran sentään jää on paksua, ettei myrskytuulet ajaneet jäitä rikki. Ei ainakaan tässä päässä rantaa. Jos jäät olisivat kasautuneet lahdelle, niin talviverkkojen uittaminen olisi tullut lähes mahdottomaksi.

Metsässä kulkeminen on ihan mukavaa vaihtelua ja omalla tavallaan myös terapeuttista. Täytyy vaan nauttia kulloinkin siitä, mitä on saatavilla.