maanantai 24. marraskuuta 2014

Lokkia melkein kalastamassa

Kävin rannassa ihmettelemässä pimeyttä ja aallokkoa. Juuri, kun oli tyyni viikonloppu, rannat jäätyivät. Taitaa tulla taas taukoa kalastuksen suhteen.

Luin jostakin, en vaan millään muista mistä, että joku tyyppi on todella katastrofaalinen kaveri. "Jos kalaan mennään, niin tullaan melkein linnun kanssa pois."

Ainahan jotakin sattuu ja tapahtuu. Toisilla enemmän ja joillakin vähemmän.

Tuota rumaa ilmaa ihmetellessäni mieleeni muistui "aasin sillan kautta" tapaus muutaman vuoden takaa. Olin virvelöimässä veneellä järvellä. Ilma oli synkän harmaa ja muutaman kerran pilvet heitteli räpäskää taivaalta. Silloin oli lokakuun puoliväli.

En todellakaan tiedä, että mistä mahtoi järven ainoa näkemäni lokki ilmestyä paikalle. Heitin vaappua ja samalla lintu nappasi sen ilmassa suuhunsa ja lähti lentoon. Olin aivan kauhuissani ja päästin siimaa. Onneksi se huomasi erehdyksensä ja pudotti vaapun ajoissa suustaan. Kyllä päästin pitkän helpotuksen huokauksen. Vielä nykyään tuo tapaus tulee mieleeni, kun laitan virveliin luonnollisen näköisen vaapun

sunnuntai 2. marraskuuta 2014

Kiertopalkinto

Kiertopalkinto
Meillä on lähimpien mökkinaapureiden kesken jokavuotinen kisa siitä, kuka lyö suurimman tuulastuskalan. Kiertopalkinnon, eli kuvan savikalan taakse on merkitty ennätyksen suorittanut iskijä, kala, paino ja vuosi.

Ensimmäinen merkintä on vuodelta 2003 ja naapurin emännän saalistama. Painoa hauella oli 5,3 kiloa. Itse olin silloin soutajana. Sen jälkeen kalan taakse onkin tullut merkintä joka vuosi. Tuulastusta ollaan tosin harrastettu jo kauemmin. Minäkin olen päässyt enkkakirjoihin mukaan muutaman kerran.

Nyt se on taas meillä, koska jälkikasvu iski viimeksi noin 9,5 kiloisen hauen. Nykyisin perilliset ovatkin innokkaimpia tuulastajia. Tuppaa tuo uni tulemaan aikaisin ja oma sänky on niin ihana - ainakin useimmille.