maanantai 9. lokakuuta 2017

Sumuinen kalastuspäivä

Kaunis sumu
Olin viime viikolla vetouistelemassa mieheni kanssa. Olin etukäteen aivan varma, ettei järvestä saada sillä konstia saalista. Uistimeen kävi kuitenkin kiinni neljä ahventa, kolme toiselle ja yksi minulle. Ei niin kehuttavaa, koska aikaa vierähti pari tuntia. Luonto kuitenkin tarjosi taas parastaan.

Sää oli tyyni ja sumuinen. Veneestä oli mukava ihailla syksyistä luontoa. Hiljainen, lähes äänetön sähköperämoottori oli taas paikallaan tilanteessa.

Rapumerrat on rannalla odottamassa, josko vielä vietäisiin ne pyytämään. Ravustushan jatkuu kuun lopulle asti. Eipä taida tulla enää saalista, koska pyynti on lähes loppunut ammattilaisiltakin jo jokin aika sitten. Ja jos tulee, niin ne pitää tarkistaa, onko vatsanalusessa poikasia. Muutama vuosi sitten tuntui ikävältä, kun yhden keitinveden pintaan nousi pieniä palleroita. Tillit löytyy pakastimesta, joten niistä ei ole pulaa.
Nyt vaan odottelen, että jatkuva sade loppuisi ja saisimme vielä kauniita syksyn päiviä.

sunnuntai 17. syyskuuta 2017

Pitkästä aikaa tyyntä

Aamulla oli aivan ihana ilma rapumerroille soutamiseen. Eipä juuri ole ollut vastaavia hetkiä koko syksynä. Pyhäjärvi oli aivan tyyni.

Joskus kovalla aallokolla on todella vaikeaa ja raskasta soutaa jo pelkästään mertojen väliä, mutta mieluummin teen sen itse kuin olisin paatissa kyydissä. Antaa ukon kokea merrat. Syksystä pitää ottaa kaikki irti kuntoilun merkeissä, koska pimeällä alkutalvella en juurikaan saa itseäni ulos.
Moni on jo poistanut mertansa järvestä talviteloille. En yhtään ihmettele. Ravustus onkin näin myöhään kaudesta pääasiassa sitä kuntoilua.

lauantai 16. syyskuuta 2017

Kuttusojan laavu purettu?!!

Kuulimme kaveriltamme, että Kuttusojan laavu Savukoskella on purettu. Vielä toinen laavu puretaan ja nämä sijaitsevat Korvatunturin kalastuslupa-alueella. Metsähallitus vaatii säästöjä. Kyllä suomeksi sanottuna ottaa todella päähän.

Laavu on ollut meille joka vuosi tärkeä etappi, niin jalan kuin autollakin kulkiessa. Laavulla on usein muutakin porukkaa ja nyt viimeksikin sinne parkkeerasi perhe pienten lasten kanssa makkaraa paistamaan. Omaa kaveriporukkaa kulki sinne tosin lasten kanssa jalan, koska matka ei ollut liian pitkä alakouluikäisille. Me itse pääsimme sinne autolla kolme- ja viisivuotiaiden lastenlasten kanssa. Mikäs sen parempaa koulutusta ja tutustuttamista ympäristöön ja kalastukseen lapsille on kuin olla reissussa mukana.
Ei kaikkien laavupaikkojen tarvitse olla tiettömän taipaleen takana!

maanantai 4. syyskuuta 2017

Savukoski kutsui taas

Kiertelimme, perheen miehet ja minä, ensin ihan vaan tutkimassa meille uudempia kalapaikkoja ensimmäisenä kalastuspäivänämme. Sellainen oli Kaakkurikonelo Kemijoen varrella. Kalastaminen alkoi vähän tutummissa paikoissa kiertelemisen jälkeen, mutta palasimme parin päivän päästä takaisin Kaakkurikoneloon kokeilemaan kalaonnea. Emme sitten saaneet edes yhtä tärppiä. Kaloista ei ollut mitään havaintoa. Takaisin päin tullessamme poikkesimme vielä toiseen lähistöllä olevaan paikkaan jokivarressa. Siinä kohtaa kaloja oikein kuhisi pinnassa, mutta ei tärpin tärppiä - ei mihinkään vehkeeseen.
 
Kaakkurikonelossa taisi veden pinta olla liian tyyni. Itikoitakaan ei sattunut kellumaan silloin pinnalla yhtään.
Kala ei tärpännyt seuraavana päivänä koskipaikoiltakaan. Tätä rantaa tuli rampattua pari päivää eestaas.
Kyllä niin kävi, että reilun viikon mittaisella kalastusreissulla porukoissa jouduttiin syömään pääasiassa makkaraa grillipaikoilla. Tuntui tuo makkara kelpaavan kuukkelillekin.
Aika korvessa sitä tuli kuljettua. Harvoin kalareissussa bongaa tuoretta karhun shittiä ja harvemmin tulee tuon laatuista tavaraa kuvattua.
Kotiin lähtiessämme poikkesimme vielä ihailemaan Pahtakosken maisemia. Sinne sitten kalaan seuraavalla kerralla.

maanantai 21. elokuuta 2017

Rapujen keittoa

Keittelin eilen illalla ensimmäiset ravut pakastimeen. Ravustaminen mökkinaapurien kanssa kimppaan on ihan hyvä juttu. Aina löytyy porukasta joku, joka ehtii merroille. Jokainen silti pyytää rapunsa suurinpiirtein itselleen. Me ehdimme merroille viime viikolla ja tämän päivän jälkeen joskus reilun viikon päästä.

Rantaan on käynyt kova tuuli jo muutaman päivän. Ravut sumpussa olivat ihan levän ja liejun peitossa. Liotin niitä monessa vedessä ennen keittoa, joten on mielenkiintoista maistella niitä sitten joskus. Toivottavasti niissä ei ole sivumakua. Tilli on tosin hyvä mauste korjaamaan makua.

lauantai 15. heinäkuuta 2017

Pienimuotoista vetouistelua

Ahvensaalis
Olin taas toissapäivänä ukon kanssa kalassa. Ajelimme paatilla pikkuhiljaa läheltä rantoja uistinta vetäen. Uistin oli meillä molemmilla mallia Sampo.

Ahven kävi hyvin kiinni. Saimmekin yhteensä 33 ahventa. Fileitä niistä saatiin kilon verran.

Sää oli kylmä, pilvinen ja tuulinen, joten emme oikein osanneet varautua sellaisiin heinäkuun ilmoihin. Vilu ajoi rantaan, vaikka kaloja olisi vielä saanut satimeen. Ensi viikolla voisin kokeilla vaikkapa onkimista.

sunnuntai 9. heinäkuuta 2017

Kalastusta Pyhäjärvellä

Pyhäjärvimaisemaa

Päätin jo keväällä, että tänä kesänä ei pääse käymään kuten viime kesänä. En ollut kertaakaan virvelöimässä järvellä. Siispä lähdin tänään aamupäivällä ukon kanssa vetouistelemaan.
Minulla oli uistimena Sampo. Siihen tarttui ahven hyvin kiinni. Paljon pääsi karkuun, mutta teroitin tylstyneet koukut, jolloin sain saaliin veneeseen asti. Miehellä oli pieni lippa. Myös sillä sai melko hyvin kalaa, jopa särki ja pieni siika ottivat siihen kiinni.
Saimme yhteensä 23 ahventa melko pienessä ajassa. Sattui vaan hellepäivänä vahingossa sellainen ämpäri mukaan, jonka pohjassa oli reikä. Kaloja ei voinut siinä ilman vettä kauaa pitää, joten palasimme mökille hyvissä ajoin.
Eipä olisi voinut olla hienompaa ilmaa kalastamiseen. Vaikka järvi on aukea, tarkenin hellemekossa oikein hyvin.
Täytyy taas hehkuttaa pientä sähkömoottoria. Sellainen riittää vetouisteluun lähivesillä oikein hyvin. On ketterä, kevyt ja lähes äänetön.

keskiviikko 5. heinäkuuta 2017

Lomailua Savukoskella

Kemijokea kauneimmillaan
Lähdimme viikonvaihteessa kotia kohti kolmen viikon Lapin reissun jälkeen. Kalaa sitten emme kunnolla saaneet, tai sanotaanko, että minä en saanut. Mies sai yhden tammukan, joka oli istutettu pyrstöstä päätellen.

Poikamme jäi vielä kalastelemaan ja lähti meidän kanssa yhtä matkaa autollaan sellaiseen kalapaikkaan, jota me muutkin kuljimme virvelien kanssa edestakaisin. Sanoimme pojlalle, että ei sitten tartte lähetellä kalakuvia.

Emme matkanneet kuin tunnin verran, niin hän lähetti kuvan taimenesta. Pituutta kalalla oli 67 cm ja painoa 2,73 kg. Toisen, 56 cm pitkän hän sai päivää myöhemmin. Nämä kalat olivat myös istutettuja. Molemmat kalat olivat melko hoikkia, joten olisiko ollut ravinnon puutetta kylmien ilmojen, sateiden ja kovien tuulien vuoksi - ei ollut itikoita.
Täytyy taas lähteä syksymmällä kalaonnea kokeilemaan. Ilmatkin voisi olla suotuisampia. Nyt sattui kohdalle vain muutama kaunis päivä.

keskiviikko 28. kesäkuuta 2017

Kalastusta vailla kalaa

Paljon vettä Kemijoessa
Olen ollut vähän vajaat kolme viikkoa Savukoskella lomailemassa ja täytyy sanoa totuuden nimessä, että kausilupa on jäänyt vajaalle käytölle. Ollut mukamas kaikenlaista muuta ja kotiinpäin suunnataankin piakkoin.
Melkein joka päivä on satanut reippaanlaisesti, paitsi kolmena ekana päivänä. Silloin mittarilukema kipusi jopa 25 asteeseen. Sen jälkeen oli pari pakkasyötä ja yhtenä aamuna lunta maassa. Kesä on vieläkin reilusti myöhässä. Jos ei sada, niin sää on kylmää. Jokiveden korkeus vaihtelee päivittäin ja on nytkin korkealla.
Eilen olin jokivarressa kulussa ja osan matkaa mentiin veneellä. Sää oli poutapilvinen, kunnes alkoi kaatosade. Siinä ei sitten ollut mieheni perhostelussa enää mitään toivoa saaliista. Hän on porukan ainoa, joka on saanut reissussa mittakalan ja virvelillä. Eilen ei viitsinyt kuljettaa kahta vapaa mukanaan. Se on vaan jotenkin hankalaa.
Toivottavasti myöhemmin kesällä säät suosii paremmin. Tämän reissun jälkeen ensimmäistä kertaa likapyykki ei haise hyttysmyrkyille.

perjantai 5. toukokuuta 2017

Pitkä särjen kutuaika

Olen ollut järvellä soutamassa verkkoja yhteensä kymmenisen päivää. Koko tämän ajan on niihin uinut satunnaisesti särkiparvia. Vielä tänäänkin oli joukossa kutemattomia särkiä kuin myös ahvenia. Nyt on kutuaika venähtänyt todella pitkäksi, varmaankin kylmän kevään vuoksi.

Joka ikinen päivä on ollut kovia tuulia tai tuulenpuuskia, joten kroppa on ollut soutamisesta kovilla. Tänään tuli mitta täyteen, joten seuraavaksi tehdään muita juttuja.

Kuvan pieni akkukäyttöinen moottori on ollut hyvä apu verkkopaikoilta toiseen siirtyessä. Ilman tuota vempelettä en olisi enää suostunut järvelle ollenkaan. Se veneessä jaksan vielä tuulessa soutaa verkkojen kokemisen ajan. Isompi perämoottori olisi ollut minulle jo liikaa.

Ollaan sentään saatu muutama siikakin. Ahvenetkin ovat olleet vähän totuttua suurempia. Ei huono!


sunnuntai 30. huhtikuuta 2017

Saaliit kiven takana

Huoh!
Oli suoraan sanoen paska talvi saaliiden suhteen. Pilkillä en juurikaan saanut saalista tammikuun jälkeen. Kalastelimme myös merellä, meren lahdella ja naapurijärvellä. Verkot pyytivät pääasiassa haukea ja heikosti sitäkin. Pyydykset otettiin pois huhtikuun toinen. Jäät lähti 11. päivä. Täpärälle meni.

Nyt tuntuu särjen kutuajan olevan mitä sattuu. Aloitimme niiden pyytämisen rapusyöteiksi puolitoista viikkoa sitten ja kalaa on tullut satunnaisina pyrähdyksinä. Ahventa saatiin ihan mukavasti, mutta ainoa siika on kuvassa. Parina aamuna soutaessani katiskaa kokemaan, on pitänyt edestä rikkoa puoli senttiä vahvaa jäätä.

Nyt mökkinaapuri on kalastusvuorossa. Maa on valkoinen, joten eipä käy kateeksi. Muukin aika keväästä on ollut kylmä tuulenpuuskineen. Eipä silti, olen ollut samoilla vesillä muutama vuosi sitten pilkillä vappuaaton aattona. Lunta ei tosin ollut enää maassa, vaan sinivuokot kukkivat.

En sitten ainakaan intä enää, että pitää saada verkot veteen, vaikka luvassa olisi myrskyä. Lupasin siivota niistä roskat, jota ainakin kadun. Kokeminen oli kamalaa, koska tuuli painoi ja pyydykset oli todella painavat. Viisi verkkoa oli ihan vesikasvien ja levän peitossa. Putsasin niitä vielä toisenakin päivänä. Leväset solmukohdat sain puhtaiksi parhaiten kuivana.

torstai 23. helmikuuta 2017

Rapumerta syväjäässä


Miesväki mökiltä bongasi rapumerran, tai itse asiassa kaksi, läheltä jään pintaa. Toinen niistä oli ihan rikki ja toinen melkein. Tietenkin ne "piti" saada pois järvestä, siispä tuuran ja jääsahan kanssa avantoa tekemään. Sen jälkeen risuja reikiin merkiksi, ettei jäällä liikkujat putoa järveen.

Sitä vaan ihmettelen, että mikä nuo merrat on nostanut pintaan. Niiden löytöpaikalla on vettä ainakin kolme metriä. Jää on tasaisen sileää, etteivät ne ole kulkeutuneet minkään jäämassankaan mukana.

Nyt vaan odotellaan lämpimämpiä aikoja ja jään sulamista, että päästään laskemaan rapujen lukumäärä.

tiistai 21. helmikuuta 2017

Hauki mormyskalla


Olen käynyt muutaman kerran pilkillä ilman kehuttavaa pilkkisaalista. Eipä ollut kehumista tämänkään päivän annissa - yksi hauentumppi.

Sitä vaan en ymmärrä, että taidan saada joka talvi ainakin yhden hauen pilkkiin, vaikka yritän vältellä tietämiäni haukipaikkoja.

Tämäkin kuvan hauki nappasi mormyskaan niin hanakasti ja vauhdilla, että jäälle päästyään puraisi vielä ohuen siiman poikki ja timanttikirppu jäi leukaan kiinni, onneksi.

maanantai 30. tammikuuta 2017

Mateen myllerrystä

Koimme viime torstaina, isäntä ja minä, kolme perinteistä kimppaverkkoamme, jotka ovat yhteisiä mökkinaapuriemme kanssa. Edellisestä kokemiskerrasta olikin vierähtänyt liikaa aikaa, koska verkot olivat aivan solmussa ja kaloja päässyt karkuun. Saimme kuitenkin saaliiksi kaksi madetta ja hauen. Toisen mateen sai mökkinaapuri.

Keskimmäisessä verkossa oli kuvan 3,8-kiloinen made, joka oli katkaissut verkkoa paikallaan pitäneen narun. Mitä tästä opimme? Eli eipä kannata ikiaikaisia varusteita käyttää vuodesta toiseen. Jouduimme uittamaan verkon uudelleen uittolaudan avulla. Se sujuikin mallikkaasti, koska lunta ei sattunut olemaan juuri siinä kohtaa ja sen vuoksi näköyhteys oli lautaan hyvä.

Taisi sitten madekausi olla ohi, koska viikonloppuna ei saatu enää yhtään. Verkoissa oli vain yksi hauki. Kelpaa sekin kalasta tykkäävälle.

sunnuntai 22. tammikuuta 2017

Mateen aika


Kolme talviverkkoa uitettiin jään alle mökkinaapurien kanssa viikko sitten sunnuntaina. Kalasaalista on riittänyt jaettavaksi kaikille osallistujille. Made liikkuu juuri näihin aikoihin ja pian lysti niistä loppuu. Kokemuksesta tiedän, että mateita ei sitten osu verkkoon enää muutaman päivän päästä.

Pilkilläkin olen piipahtanut satunnaisesti saamatta mitään ihmeempää saalista. Olen kirjoitellut piipahtamisista, mutta tänään minulla oli Sports Tracker kännykässä päällä. Sen mukaan tein kolmen kilometrin lenkin. On todella vaikeaa arvioida järvellä etäisyyksiä, mutta nyt sitten tiedän välimatkat lähistön vakipaikoilleni.