maanantai 14. toukokuuta 2018

Kalastusta urakalla

Olin heti jäitten lähdön jälkeen muutaman kerran mökkinaapurin rouvan kanssa pyytämässä särkeä verkolla, jotta saataisiin taas naapureiden kanssa rapusyöttejä pakastimeen. Tulihan niitä muutama ja saatiin verkotkin tahrittua.
Kuvassa on yksi suurimmista ahvenista, jonka paino oli vielä perkaamisenkin jälkeen yli 600 grammaa. Ahvenia saatiin muutenkin hyvin ja olivat mukavan kokoisia. Yhtenä aamuna koin miesten illalla laskemat pari matalaa verkkoa, enkä meinannut jaksaa nostaa niitä ylös. Olivat täynnänsä kalaa ja kasveja.
Ukon kanssa sitten satuttiin kerran kohdille ja särkeä tuli enemmänkin. Kuvan verkossa oli 33 kalaa.

Seuraavana aamuna koettiin tyynenä iltana lasketut verkot. Aamulla järvellä kävi vaahtopäät, ja verkot oli ihan solmussa. Saaliiksi saatiin muutama särki ja ahven, kolme suutaria ja jokunen hauki. Ei olla sitten sen jälkeen käyty kalassa, vaikka nytkin järvi on peilityyni ja asteita varjossa +27. Oltiin vielä umpijäässä muutama päivä sitten, eikä saunakaan meinannut lämmittää sisintä tarpeeksi. Niin ne ilmat ja saaliit vaihtelee.

keskiviikko 18. huhtikuuta 2018

Mormyskojen tuunausta

Mormyskat kuivumassa
Ei niin iso siika nappasi minulta valkoisen mormyskan ja muutaman sentin siimaa. Oli taitanut tulla pilkkimisen tiimellyksessä solmu, josta siima katkesi. Seuraavaksi nappasi iso hauki kiinni, joka onneksi pääsi irti tulemalla jään alle kylki edellä. Kumpikaan meistä ei ottanut opikseen, vaan taisi olla sama kala samalla reiällä seuraavana päivänä, joka lopulta vei toisen valkoisen mormyskan mennessään. Ei se olisi millään mahtunutkaan 11 cm reiästä.

Koska valkoinen mormyska on mututuntumastani paras siian pilkintään, ja kaupoista ei sellaista löydy millään, päätin taas tuunata vanhoja kulahtaneita morrejani. Maalasin ne ensin Otex-maalilla pariin kertaan ja lopuksi lakkasin ne kirkkaalla kynsilakalla. Uusi pinta on kestänyt todella hyvin.
Sunnuntain saalista. Yhden siian lahjoitin naapurille
Viimeinen saalispäiväni oli sunnuntaina. Eilen uskaltauduin vielä lähistölle, mutta ONNEKSI en saanut kuin pari ahvenensinttiä. Ei jäänyt kismittämään, että josko... Jää on sen verran arvaamattomassa kunnossa, että on parempi pysyä poissa järveltä. Merelle en tänä talvena ehtinytkään.

perjantai 6. huhtikuuta 2018

Pilkkireppuun järjestystä

Olen monta vuotta manannut pilkkireppuni sisältöä. Se on heti sekaisin kun sieltä jotakin hakee. Joskus olen asetellut vavat tyhjiin maitotölkkeihin, mutta ei ne hanki kestää käytössäni.
Sain jokin aika sitten tyhjiä muovipläniköitä suurtalouskeittiöstä. Ne ovat vähän villin mittaisia, joten ne eivät sovi oikein pakastimeenkaan.

Sitten hoksasin, että ne ovat mukavan kokoisia pilkkireppuun. Ovat sopivan korkeita ja pohjastaan suorakaiteen mallisia. 

Toisessa kipassa säilytän vain silloisessa käytössä olevaa pilkkivapaa, sohjokauhaa sekä puukkoa. Näin ovat pilkkireikää vaihtaessa heti helposti hollilla. Astiassa on myös hyvä nostaa jäiset vermeet sulamaan, joten ei kastu repun pohja.
Ai juu - on sitä vähän saalistakin saatu.

lauantai 24. maaliskuuta 2018

Kartasta kännykkäkuva

Vietimme juuri viikon lomaa Kuusamossa parin ystäväpariskunnan kanssa. Muut hiihti, itse rämmin jäällä. Lunta oli reippaasti vyötäröön asti ennen kuin pääsin matalammille lumille keskemmälle järveä.

Pilkin Saapunkijärvellä vain pari kertaa. Saalista en saanut kuin pari ahvenen sinttiä kummallakaan kerralla. Oli ehkä vielä liian aikaista kalastella ja kalat liikkuivat laiskasti.

Yhden jutun kekkasin reissussa. Otin kännykkäkuvan mökin seinällä olleesta kartasta. Siitä näin zoomaamalla järven syvyyserot. Oli mukavaa, kun tiesi missä päin liikuin ja kartta oli kätevässä ja luettavassa muodossa.
Saatiin sitten kalaakin loimutettavaksi asti - paikallisesta Prismasta.


torstai 1. helmikuuta 2018

Madeaika ohi?

Made toissaviikolta
Miesporukka, meiltä ja mökkinaapureista, saivat ujutettua kolme talviverkkoa jään alle. Hommaan kului aikaa kuulemma kolme tuntia. Sen verran hankalassa kunnossa jään alapinta oli.

Verkkojen uittaminen ajoitettiin lähinnä madesaalista ajatellen. Ensialkuun saatiinkin ihan muutama. Sen verran, että monessa mökissä porisi madekeitto. Nyt mateen tulo tuntuu tyssänneen. Haukiakaan ei olla saatu kuin vain pari kappaletta. Missähän nekin luuraa?
No, talvikalastus on vasta alutekijöissään, joten kyllä päästään vielä kalan makuun.

tiistai 9. tammikuuta 2018

Kauden eka pilkkiminen

Kaislat liikenteessä
 
Olin tänään pikaisesti ensimmäistä kertaa pilkillä. Saalista en saanut. Kala ei edes nypännyt, joten reissu jäi lähinnä ihmettelyksi.

Talvimyrskyt riepotteli järveä jokin aika sitten ja irroitti jäiden mukana vanhat kaislat. Kaislat löytyy nyt meidän mökkilahdelta - ja niitä on paljon. Jään pinta on pahempi kuin perunapelto. Kaislojen mukana on tullut maata, joten jää on mutaista ja varmaankin tylstyttää kairan terät.

Hieman oli haasteellista löytää kaislikkojen reunat. Yläkuva on tänään otettu, alakuva samasta paikasta noin vuosi sitten. Taitaa pilkkimatkat pidentyä tänä talvena.

lauantai 28. lokakuuta 2017

Talvi "yllätti" ravustajat

Ravut jäähtyi pikaisesti
Alkuviikolla oli pari kaunista ja tyyntä päivää, joten päätimme laskea rapumerrat vielä kerran järveen. Mertojen laskemiseen houkutti kymmenen saaliiksi saatua särkeä. Vanhan kokemukseni mukaan rapuja ei ole saatu saaliiksi enää lokakuun lopussa, joten yllätys oli melkoinen, kun saimmekin runsaan rapusaaliin. Koko ravustuskausi on muutenkin ollut vähän erikoinen johtuen kait koko kesän viileistä vesistä.

Viikolla satoi yllättäen lunta ja pelkäsin rapujen paleltuvan sumpussa. Olivatkin kovin kestävää sorttia ja kaikki säilyivät elävänä. Tarkistin ennen kattilaan laittoa rapujen pyrstön aluset, mutta en löytänyt yhtään poikasta. Poikasia kantavat päästän takaisin järveen. Vähän juttu kummastutti, koska yleensä mitä myöhemmäksi ravustus jatkuu, sitä varmemmin pyrstön alta löytyy poikasia.

Meillä syötiin eilen perheen kesken tuoreita rapuja ja parikymmentä pakastin keitinliemineen. Ovat ne vaan niin hyviä.

maanantai 9. lokakuuta 2017

Sumuinen kalastuspäivä

Kaunis sumu
Olin viime viikolla vetouistelemassa mieheni kanssa. Olin etukäteen aivan varma, ettei järvestä saada sillä konstia saalista. Uistimeen kävi kuitenkin kiinni neljä ahventa, kolme toiselle ja yksi minulle. Ei niin kehuttavaa, koska aikaa vierähti pari tuntia. Luonto kuitenkin tarjosi taas parastaan.

Sää oli tyyni ja sumuinen. Veneestä oli mukava ihailla syksyistä luontoa. Hiljainen, lähes äänetön sähköperämoottori oli taas paikallaan tilanteessa.

Rapumerrat on rannalla odottamassa, josko vielä vietäisiin ne pyytämään. Ravustushan jatkuu kuun lopulle asti. Eipä taida tulla enää saalista, koska pyynti on lähes loppunut ammattilaisiltakin jo jokin aika sitten. Ja jos tulee, niin ne pitää tarkistaa, onko vatsanalusessa poikasia. Muutama vuosi sitten tuntui ikävältä, kun yhden keitinveden pintaan nousi pieniä palleroita. Tillit löytyy pakastimesta, joten niistä ei ole pulaa.
Nyt vaan odottelen, että jatkuva sade loppuisi ja saisimme vielä kauniita syksyn päiviä.

sunnuntai 17. syyskuuta 2017

Pitkästä aikaa tyyntä

Aamulla oli aivan ihana ilma rapumerroille soutamiseen. Eipä juuri ole ollut vastaavia hetkiä koko syksynä. Pyhäjärvi oli aivan tyyni.

Joskus kovalla aallokolla on todella vaikeaa ja raskasta soutaa jo pelkästään mertojen väliä, mutta mieluummin teen sen itse kuin olisin paatissa kyydissä. Antaa ukon kokea merrat. Syksystä pitää ottaa kaikki irti kuntoilun merkeissä, koska pimeällä alkutalvella en juurikaan saa itseäni ulos.
Moni on jo poistanut mertansa järvestä talviteloille. En yhtään ihmettele. Ravustus onkin näin myöhään kaudesta pääasiassa sitä kuntoilua.

lauantai 16. syyskuuta 2017

Kuttusojan laavu purettu?!!

Kuulimme kaveriltamme, että Kuttusojan laavu Savukoskella on purettu. Vielä toinen laavu puretaan ja nämä sijaitsevat Korvatunturin kalastuslupa-alueella. Metsähallitus vaatii säästöjä. Kyllä suomeksi sanottuna ottaa todella päähän.

Laavu on ollut meille joka vuosi tärkeä etappi, niin jalan kuin autollakin kulkiessa. Laavulla on usein muutakin porukkaa ja nyt viimeksikin sinne parkkeerasi perhe pienten lasten kanssa makkaraa paistamaan. Omaa kaveriporukkaa kulki sinne tosin lasten kanssa jalan, koska matka ei ollut liian pitkä alakouluikäisille. Me itse pääsimme sinne autolla kolme- ja viisivuotiaiden lastenlasten kanssa. Mikäs sen parempaa koulutusta ja tutustuttamista ympäristöön ja kalastukseen lapsille on kuin olla reissussa mukana.
Ei kaikkien laavupaikkojen tarvitse olla tiettömän taipaleen takana!

maanantai 4. syyskuuta 2017

Savukoski kutsui taas

Kiertelimme, perheen miehet ja minä, ensin ihan vaan tutkimassa meille uudempia kalapaikkoja ensimmäisenä kalastuspäivänämme. Sellainen oli Kaakkurikonelo Kemijoen varrella. Kalastaminen alkoi vähän tutummissa paikoissa kiertelemisen jälkeen, mutta palasimme parin päivän päästä takaisin Kaakkurikoneloon kokeilemaan kalaonnea. Emme sitten saaneet edes yhtä tärppiä. Kaloista ei ollut mitään havaintoa. Takaisin päin tullessamme poikkesimme vielä toiseen lähistöllä olevaan paikkaan jokivarressa. Siinä kohtaa kaloja oikein kuhisi pinnassa, mutta ei tärpin tärppiä - ei mihinkään vehkeeseen.
 
Kaakkurikonelossa taisi veden pinta olla liian tyyni. Itikoitakaan ei sattunut kellumaan silloin pinnalla yhtään.
Kala ei tärpännyt seuraavana päivänä koskipaikoiltakaan. Tätä rantaa tuli rampattua pari päivää eestaas.
Kyllä niin kävi, että reilun viikon mittaisella kalastusreissulla porukoissa jouduttiin syömään pääasiassa makkaraa grillipaikoilla. Tuntui tuo makkara kelpaavan kuukkelillekin.
Aika korvessa sitä tuli kuljettua. Harvoin kalareissussa bongaa tuoretta karhun shittiä ja harvemmin tulee tuon laatuista tavaraa kuvattua.
Kotiin lähtiessämme poikkesimme vielä ihailemaan Pahtakosken maisemia. Sinne sitten kalaan seuraavalla kerralla.

maanantai 21. elokuuta 2017

Rapujen keittoa

Keittelin eilen illalla ensimmäiset ravut pakastimeen. Ravustaminen mökkinaapurien kanssa kimppaan on ihan hyvä juttu. Aina löytyy porukasta joku, joka ehtii merroille. Jokainen silti pyytää rapunsa suurinpiirtein itselleen. Me ehdimme merroille viime viikolla ja tämän päivän jälkeen joskus reilun viikon päästä.

Rantaan on käynyt kova tuuli jo muutaman päivän. Ravut sumpussa olivat ihan levän ja liejun peitossa. Liotin niitä monessa vedessä ennen keittoa, joten on mielenkiintoista maistella niitä sitten joskus. Toivottavasti niissä ei ole sivumakua. Tilli on tosin hyvä mauste korjaamaan makua.

lauantai 15. heinäkuuta 2017

Pienimuotoista vetouistelua

Ahvensaalis
Olin taas toissapäivänä ukon kanssa kalassa. Ajelimme paatilla pikkuhiljaa läheltä rantoja uistinta vetäen. Uistin oli meillä molemmilla mallia Sampo.

Ahven kävi hyvin kiinni. Saimmekin yhteensä 33 ahventa. Fileitä niistä saatiin kilon verran.

Sää oli kylmä, pilvinen ja tuulinen, joten emme oikein osanneet varautua sellaisiin heinäkuun ilmoihin. Vilu ajoi rantaan, vaikka kaloja olisi vielä saanut satimeen. Ensi viikolla voisin kokeilla vaikkapa onkimista.

sunnuntai 9. heinäkuuta 2017

Kalastusta Pyhäjärvellä

Pyhäjärvimaisemaa

Päätin jo keväällä, että tänä kesänä ei pääse käymään kuten viime kesänä. En ollut kertaakaan virvelöimässä järvellä. Siispä lähdin tänään aamupäivällä ukon kanssa vetouistelemaan.
Minulla oli uistimena Sampo. Siihen tarttui ahven hyvin kiinni. Paljon pääsi karkuun, mutta teroitin tylstyneet koukut, jolloin sain saaliin veneeseen asti. Miehellä oli pieni lippa. Myös sillä sai melko hyvin kalaa, jopa särki ja pieni siika ottivat siihen kiinni.
Saimme yhteensä 23 ahventa melko pienessä ajassa. Sattui vaan hellepäivänä vahingossa sellainen ämpäri mukaan, jonka pohjassa oli reikä. Kaloja ei voinut siinä ilman vettä kauaa pitää, joten palasimme mökille hyvissä ajoin.
Eipä olisi voinut olla hienompaa ilmaa kalastamiseen. Vaikka järvi on aukea, tarkenin hellemekossa oikein hyvin.
Täytyy taas hehkuttaa pientä sähkömoottoria. Sellainen riittää vetouisteluun lähivesillä oikein hyvin. On ketterä, kevyt ja lähes äänetön.

keskiviikko 5. heinäkuuta 2017

Lomailua Savukoskella

Kemijokea kauneimmillaan
Lähdimme viikonvaihteessa kotia kohti kolmen viikon Lapin reissun jälkeen. Kalaa sitten emme kunnolla saaneet, tai sanotaanko, että minä en saanut. Mies sai yhden tammukan, joka oli istutettu pyrstöstä päätellen.

Poikamme jäi vielä kalastelemaan ja lähti meidän kanssa yhtä matkaa autollaan sellaiseen kalapaikkaan, jota me muutkin kuljimme virvelien kanssa edestakaisin. Sanoimme pojlalle, että ei sitten tartte lähetellä kalakuvia.

Emme matkanneet kuin tunnin verran, niin hän lähetti kuvan taimenesta. Pituutta kalalla oli 67 cm ja painoa 2,73 kg. Toisen, 56 cm pitkän hän sai päivää myöhemmin. Nämä kalat olivat myös istutettuja. Molemmat kalat olivat melko hoikkia, joten olisiko ollut ravinnon puutetta kylmien ilmojen, sateiden ja kovien tuulien vuoksi - ei ollut itikoita.
Täytyy taas lähteä syksymmällä kalaonnea kokeilemaan. Ilmatkin voisi olla suotuisampia. Nyt sattui kohdalle vain muutama kaunis päivä.