Ruska hiipii maisemiin
Olin elokuun puolivälistä syyskuun alkuun Savukoskella mökkeilemässä ja kalassa. En muista olleeni näin ahkerasti jokien varsilla kuin tällä reissulla. Sain kuitenkin vain yhden kalan. Sen "Ja mä en täältä kotiin lähde ennen kuin saan kalan"-kalan.
Poika sai heti reissun ekana päivänä 1,8 kiloisen taimenen. Kuviteltiinkin siitä, että nyt saalista tullaan saamaan kunnolla.
Kierreltiin Kemijoen lisäksi myös Kairijoella, Kivijoilla, ja en noita edes kaikkia muista. Yhtenä päivänä jäin suosiolla mökille, kun mieskaksikko suuntasi aamulla reissuun eri joille. Tulivat takaisin puoli kahdeksan aikaan illalla - mukana ei kalan kalaa. Kalaa ei saanut myöskään kyläilemässä ollut lankomies. Yritti melkein viikon.
Muutamana päivänä miesten perhoon ja uistimeen otti muutama pikkuinen harri ja taimen. Pääsivät takaisin kasvamaan. Ukko alkoi jo tympääntyä koko kalastustouhuun.
Jostakin syystä kalat olivat passiivisia. Niillä oli todennäköisesti ruuasta pula. Pinnalla ei näkynyt tuiketta - ei ollut itikoita. Elokuun viimeisenä päivänä poika sitten sai ison taimenen ja harrin. Emme jääneet ihmettelemään, olisiko kalat vironneet syömätuulelle. Piti suunnata kotimatkalle.
Kuha jotaki
Mustikoita sentään riitti kotiin tuomiseksi. Poimin niitä kälyni kanssa jo pari ämpärillistä kuvan marjojen lisäksi. Kuvassa olevia marjoja poimi myös mies ja poika. Kalastaminen taisi käydä heille jo pikkasen työstä, joten minun ei tarvinnut paljoakaan houkutella heitä metsään. Pakastimet olivat mustikoita täynnä ja säilyivät 1000 km:n kotimatkan jäisinä kylmälaukuissa. Isot jäädytetyt vesipullot pitivät hyvin laukut kylminä.
