Eka kertaa pilkillä

Pituutta kalalla oli 40 cm.

Kiertelin viime viikon tiistaina melko lähellä rantoja hyvää kalapaikkaa etsien. Kovin pitkälle lahtea en uskaltanut mennä, vaikka jää tuntui jo tukevalta. Melkein kolmen tunnin kökkimisen jälkeen tuiskutuulessa nappasi kuvan järvisiika valkoiseen Kuusamon kirppuun.

Nyt siika odottelee pakastimessa graavattuna joulupöytään pääsyä. Itse odottelen taas jäiden paksuuntumista. Tiistain jälkeen jäälle ei sitten ole ollutkaan enempää asiaa, edes kierimällä (vitsi, vitsi). Vettä on satanut melkein joka päivä.

Pilkille

Pian pääsen pilkille. Heti kun ehdin. Trala laa...

Talvi tekee tuloaan

Odotan innolla pilkille ja talviverkoille pääsyä.

Hyvältä vaikuttaa. Tarkoitan tietenkin, että tänä talvena taidetaan päästä jäälle jo ensi kuussa.

Viikolla laskimme vielä neljä verkkoa järveen laihoin saalistuloksin. Lahden keskellä oli jo silloin jääriitettä, nyt sitä on rannoillakin. Kunpa ei tulisi kovia tuulia ja rikkoisi sitä.

Tuulastusta

Isännän kanssa jälleen järvellä lampun kanssa. Vaikka ilta oli melko tyyni, niin vesi oli liian harmaata. Saaliiksi saimme vain karanneen rapumerran. Kaloista ei ollut tietoakaan.

Minulla oli päälläni pitkät alkkarit, fleecepuku, kevyttoppapuku ja päällimmäisenä kelluntatakki. Ei yhtään liikaa eikä liian vähää. Jos olisi ollut vaatetta enemmän, niin liikkuminen veneessä olisi ollut jo liian hankalaa.

Puolisukeltaja

Olin viime viikolla isännän kanssa tuulastamassa. Ilta oli tyyni ja pääasialliseksi kokemukseksi jäikin kirkkaan tähtitaivaan ihailu, soutaminen sekä vedenalaisen elämän tutkailu. Kaloja oli harvakseltaan - pääasiassa särkiä sekä hauen tumppeja, joita ei viitsinyt iskeä. Taisimme olla lisäksi liian aikaisin pimeän tultua järvellä, joten kalat olivat vielä melko virkeitä.

Edellinen tuulastusreissu päättyikin vähän köpelösti. Vaihtaessamme soutajan ja kalastajan paikkaa keskenämme, otin tukea atraimesta, jonka paikattu varsi katkesi yllättäen. Siitä sitten pulahdin polviltani olkapää edellä kerien järveen. Vain pipon päälaki jäi kuivaksi. Kahlasin lähellä olevalle kivelle, josta pääsin veneen peräpäästä takaisin paattiin. Onneksi olimme mökin lähistöllä!

Että pitikin pimeässä ottaa vara-atrain käteen. Hyvä juttu oli se, että päällä oli pelastusliivit. Kyllä siitä oli apua, vaikka matalassa vedessä oltiinkin. Pää jäi heti pinnalle. Onneksi päälläni oli myös keinokuituisia vaatteita, jotka eivät imeneet vettä, eikä siten tulleet raskaiksi kantaa.

Muutama kevät sitten putosin laiturin päästä veteen paksu puuvillainen oloasu päällä. Olin vähän kevättä edistämässä ja tökin haravalla jäitä laiturista kauemmaksi. Harava lipesi em. seurauksin.

Molemmilla kerroilla olisi tietenkin voinut käydä huonosti, mutta kyllä minä nauroin ihan katketakseni. Tämän jälkimmäisen putoamisen jälkeen sain perheeltäni uuden lempinimen - PUOLISUKELTAJA.

Valokuva tuulastushauista muutaman vuoden takaa.
Tuo suurin on 4,8 kg ja minun iskemä.

           
Kalaa on syöty aika paljon, varsinkin haukea, joten tuulastusinto on jäänyt vähän taka-alalle. Lisäksi meikäläinen on sen verran iällä, että oma sänky tuntuu yleensä houkuttelevammalta kuin seikkailu yöllä pimeässä järvellä. Harvoin osaan laittaa päälle tarpeeksi vaatetta, joten paleleminen tulee jossakin vaiheessa. On se silti hieno kokemus joka kerta, kun on ottanut itseään niskasta kiinni ja lähtenyt yökalaan.

Viimeisiä kertoja rapumerroilla

 Rapumerrat laskettiin kokeilumielessä ihan uuteen paikkaan. Ans kattoo, mitä merroista löytyy. Toivottavasti ei minkkiä, kuten yhtenä aamuna. Säihkähdin ihan mielettömästi, kun tajusin, mitä siellä sisällä on. Kuollut minkki ei tosin tee enää mitään.

 Aurinkokin pääsi paistamaan pilvien väistyttyä. Saatiin kuulas syksyinen aamu.

Vesi on ihan mielettömän kirkasta.

 No niin - koko saalis oli pois päästettävää kokoa. Se yksi täysmittainen oli varustettuna pienillä saksilla, joten sekin pääsi kotijärveen kasvattamaan raajojaan.

Rapu on vikkelä uimaan, kun pääsee takaisin veteen.

Sinne meni...

Elokuun viimeinen päivä merellä

 Erittäin tyyni ilma, joten kalatkin taisivat olla vaan kuulolla. Ei tapahtunut nypyn nyppyä...

 Eipä uskoisi, että ollaan melkein ulkomerellä.

 Auringonlaskua ihailemassa.












Onneksi isäntäväki laski yöksi vain yhden silakkaverkon. Pesuvadillinen silakoita neljään pekkaan on aika paljon, mutta olivat niin hyviä paistettuna, savustettuna ja halstrattuna.

Nyt ei merta edempänä kalassa

Olin tiistaina kalakaverin kanssa virvelöimässä Kokemäenjoen koskipaikoilla. Viimeksi olin 21 v sitten. Silloin tulikin käytyä useammin. Vuorokausilupa maksoi 12 €. Mielestäni ei mikään kiskurihinta.

Harmittelin vähän, kun unohdin perhovehkeet mökille, mutta eipä Ruskilankosken vastarannalla perhosteleva (huom!) nainen saanut saalista sinä aikana, kun siellä kalastelimme. Itse olimme Ulvilan puolella. Koskeen jäi kaksi oranssi/vihreää Lottoa, joten menetys oli suurempi kuin saalis.

Olin ensimmäistä kertaa Tynin rannassa. Aikamme kalasteltuamme päätimme lähteä muualle, mutta sain ihan kivan kokoisen kirjolohen, joten jäimmekin sinne. Kalaa hengiltä ottaessani vetäisin puukollani peukalon päähän kunnon viillon. Ei ollut ensimmäinen kerta. Puukossa on terä molemmilla puolilla ja nyt kyllä menee puukko vaihtoon.

Kalasta ei sitten ole kuvaa. Unohdin sen tuttavien jääkaappiin, että sellainen kalastaja. Toivottavasti kirri maistui.

Alkuviikon ahvensaalis

Olin isännän kanssa alkuviikolla vähän aikaa vetämässä järvellä uistinlippaa sähkömoottoriveneen kanssa. Saaliksi tuli ihan syötävän kokoisia ahvenia. Ahven on ollut syönnillään itse asiassa koko kuukauden. Onkisaaliitkin ovat olleet ihan mukavia.

Jostakin kumman syystä saimme molemmat virvelillä myös särjen.

Näinkin voi käydä

Olimme eka kertaa kalassa Kemihaarassa viime syksynä. Vettä satoi tämän tästä. Lähtiessämme isäntä muljasi kahluuhousuineen niin, ettei edes alkkarin kuminauha jäänyt kuivaksi. Onneksi olin ottanut kuivia vaatteita mukaan. Matkaa majapaikalle oli vaivaiset 40 km. Sadeviittani oli hyvä suoja märiltä vaatteilta.

Kalaa tuli mukavasti, kaverit sai pari mittakalaa. Olimme noin kuusi tuntia kalassa, mutta siinä ajassa sai päästää kaloja takaisin jokeen ihan riittävästi, ennen kuin kiintiö tuli täyteen.

Olimme siellä myös nyt juhannuksen tietämissä. Kalasaaliin kanssa melkein sama homma. Nyt mittakaloja saatiin vain yksi.

Jostakin kumman syystä miehet tuntuu saavan aina ne isommat kalat.

Loppukesän kuvia Savukoskelta

Kemijoki, Kuttusojan nuotiopaikka

Kuva Kairijoelta

Kuukkelikeinu

Juhannus Lapissa

Erilainen mökkitie etelän ihmiselle.

Joskus on hyvä vaihtaa maisemaa ja kalavesiä.

Yötön yö.

Naapurin emännän kanssa verkoilla

 Olemme pyytäneet särkiä rapusyöteiksi pitkin talvea ja kesää ja pakastaneet ne. Pakastimesta on sitten hyvä ottaa kulloinkin tarvittava määrä.

Tämä ei ollut enää kivaa, tarkoitan verkon siivoamista.

Joskus voi käydä näinkin, eli järvisiikaa ja ahventa "oheistuotteena" verkoilla.

Pian alkaa ravustus, nam

Täpläravut keitettynä odottamassa fiinimpää asettelua kekkereitä varten.

Joskus näitä saksiniekkoja tulee enemmänkin, mutta ei riitä myytäväksi asti. Meillä on rapukimppa mökkinaapureiden kanssa. Joskus juhlitaan yhdessä, yleensä erikseen oman väen kesken. Nuoriso tykkää  ravuista ja ainahan noita voi pakastaa liemineen.

Tein vähän aikaa sitten rapukastikkeen uuniperunoille. Joskus teen rapukeittoa, mutta ovat hyviä sellaisenaankin sulatettuna.

Nainen kalassa

Olen aina ollut kiinnostunut kalastamisesta - ihan pienestä pitäen. Isän äiti ja äitini olivat lapsuuteni kalakavereita. Heidän kalastuksensa rajoittui lähinnä onkimiseen. Mummu on nukkunut pois jo useita vuosia sitten, mutta vanha äitini katsoo telkkarista vieläkin kaikki kalastusohjelmat ja hänestä saa takuuvarmasti onki- tai pilkkikaverin. Itse olen lähempänä kuutta- kuin viittäkymppiä, joten monenlaista on ehtinyt tapahtua.

Minulle kelpaa lähes kaikki kalastusmuodot: ongin, virvelöin, perhostelen, pilkin, tuulastan, ravustan, käyn talvi-/kesäverkoilla...

Kalastusreissuillani on vaan näkynyt vähän naisia. Toivottavasti naisten kalastusinto lähenee miesten tasoa, koska olisi joskus mukavaa lähteä useammin naisporukoissa kalaan. Ei miehisessä seurassa mitään vikaa ole, mutta kun tuntemillani kavereilla tuppaa olemaan kilpailu mielessä...