Pitkästä aikaa tyyntä

Aamulla oli aivan ihana ilma rapumerroille soutamiseen. Eipä juuri ole ollut vastaavia hetkiä koko syksynä. Pyhäjärvi oli aivan tyyni.

Joskus kovalla aallokolla on todella vaikeaa ja raskasta soutaa jo pelkästään mertojen väliä, mutta mieluummin teen sen itse kuin olisin paatissa kyydissä. Antaa ukon kokea merrat. Syksystä pitää ottaa kaikki irti kuntoilun merkeissä, koska pimeällä alkutalvella en juurikaan saa itseäni ulos.

Moni on jo poistanut mertansa järvestä talviteloille. En yhtään ihmettele. Ravustus onkin näin myöhään kaudesta pääasiassa sitä kuntoilua.

Kuttusojan laavu purettu?!!

Kuulimme kaveriltamme, että Kuttusojan laavu Savukoskella on purettu. Vielä toinen laavu puretaan ja nämä sijaitsevat Korvatunturin kalastuslupa-alueella. Metsähallitus vaatii säästöjä. Kyllä suomeksi sanottuna ottaa todella päähän.

Laavu on ollut meille joka vuosi tärkeä etappi, niin jalan kuin autollakin kulkiessa. Laavulla on usein muutakin porukkaa ja nyt viimeksikin sinne parkkeerasi perhe pienten lasten kanssa makkaraa paistamaan. Omaa kaveriporukkaa kulki sinne tosin lasten kanssa jalan, koska matka ei ollut liian pitkä alakouluikäisille. Me itse pääsimme sinne autolla kolme- ja viisivuotiaiden lastenlasten kanssa. Mikäs sen parempaa koulutusta ja tutustuttamista ympäristöön ja kalastukseen lapsille on kuin olla reissussa mukana.

Ei kaikkien laavupaikkojen tarvitse olla tiettömän taipaleen takana!

Savukoski kutsui taas

Kiertelimme, perheen miehet ja minä, ensin ihan vaan tutkimassa meille uudempia kalapaikkoja ensimmäisenä kalastuspäivänämme. Sellainen oli Kaakkurikonelo Kemijoen varrella. Kalastaminen alkoi vähän tutummissa paikoissa kiertelemisen jälkeen, mutta palasimme parin päivän päästä takaisin Kaakkurikoneloon kokeilemaan kalaonnea. Emme sitten saaneet edes yhtä tärppiä. Kaloista ei ollut mitään havaintoa. Takaisin päin tullessamme poikkesimme vielä toiseen lähistöllä olevaan paikkaan jokivarressa. Siinä kohtaa kaloja oikein kuhisi pinnassa, mutta ei tärpin tärppiä - ei mihinkään vehkeeseen.

 

Kaakkurikonelossa taisi veden pinta olla liian tyyni. Itikoitakaan ei sattunut kellumaan silloin pinnalla yhtään.

Kala ei tärpännyt seuraavana päivänä koskipaikoiltakaan. Tätä rantaa tuli rampattua pari päivää eestaas.

Kyllä niin kävi, että reilun viikon mittaisella kalastusreissulla porukoissa jouduttiin syömään pääasiassa makkaraa grillipaikoilla. Tuntui tuo makkara kelpaavan kuukkelillekin.

Aika korvessa sitä tuli kuljettua. Harvoin kalareissussa bongaa tuoretta karhun shittiä ja harvemmin tulee tuon laatuista tavaraa kuvattua.

Kotiin lähtiessämme poikkesimme vielä ihailemaan Pahtakosken maisemia. Sinne sitten kalaan seuraavalla kerralla.