Eka keitos rapuja

Ravut karkkilaatikossa

Koin aamulla aikaisin merrat ja tuuli oli todella navakkaa. Aalto heitti minut veneineni kivelle ja pelkäsin paatin menevän rikki. Ei sentään onneksi mennyt. Kivi sai vain pienen vihreän väriläiskän pintaansa. Taitaapi kaikki kulmakunnan kivet järvessä jo ollakin merkattu eri väreillä.

Tuulen suunta oli sellainen, että se puhalsi koko järven matkalta. Ei löytynyt yhtään tyventä paikkaa laskea pyydyksiä uudelleen, vaan heittelin niitä melko kauas rannasta. Kiirettä piisasi, koska vaihdoin samalla syötit.

Keitin tänään viitisenkymmentä rapua ja valitettavasti emme ehdi järjestää kekkereitä. Siispä ne  menee pakastimeen keittoliemessään.

Mertoihin eksyy joskus suurempiakin yksilöitä. Kuoret niissä vaan tahtoo olla jo kovia ravustuskauden tässä vaiheessa. Pienempien syöminen on helpompaa. Yhtään ei kylläkään ole jäänyt syömättä, etteikö kuorta rikki olisi saatu.

Rapusyötit pakastimesta

Syötit vielä hieman jäässä

Pääsimme ravustamaan tänä kesänä vasta alkuviikosta. Jälleen tänään oli hieman haasteellista kokea rapumerrat kovan tuulen vuoksi. Olin lisäksi yksin liikenteessä. Samalla vaihdoin syötit, jotka olemme kalastaneet jo keväällä. On vaan niin helppoa ottaa ne pakastimesta, eikä tarvitse ensin verkottaa kaloja mertoja varten. Pakastin on vain syöttikaloja varten ja virta otetaan pois ravustuksen päätyttyä.

Hieman hyhmäinen särjen pala on paras syötti, koska se säilyy lämpimässäkin vedessä vuorokauden hyvin. Syksymmällä jopa parikin päivää.

Mutu-tuntumalta vaikuttaa siltä, että rapu hakeutuu tuulensuojaan ja menee pyydykseen parhaiten sellaisesta paikasta. Siksi katsonkin edellisenä päivänä säätiedotuksia, että mihinkä merrat kannattaa laskea. Samalla tiedän, pääsenkö niitä ollenkaan kokemaan kovan tuulen vuoksi. Kivikkoiset paikat ovat kaikkein haasteellisimpia.

Mertojamme on helppo kuljettaa paikasta toiseen, koska niitä ei ole kovin montaa. Ja koska niitä ei ole montaa, haluaa maksimoida saaliin määrän.

Taidan päästä kohta keittelemään paria satsia rapuja. On ne vaan niin hyviä.

Jälleen Savukoskella

Tytär samalla rannalla

Jälleen kalassa Kemijoen rannoilla Savukoskella. Vesi on sen verran korkealla, etten ole ennen nähnyt tähän aikaan vuodesta. Nyt ei olla päästy kulkemaan kaikilla sellaisilla rannoilla, joissa ennen ollaan käyty kalassa.

Saalis on jäänyt todella heikoksi. Itse sain päivän saaliiksi pienen taimenen, joka pääsi takaisin kasvamaan. Mutta eipä tuo ole päässyt masentamaan. Varsinkaan, kun olen saanut tyttären innostumaan kalastamisesta. Tai tiedä sitten, onko se ansiotani.