lauantai 19. heinäkuuta 2014

Kesän eka "kalareissu"

Kaivoin matoja mennäkseni ensimmäistä kertaa tänä kesänä järvelle onkimaan, mutta päädyinkin isännän kanssa vetouistelemaan. Saaliina kahdeksan mukavan kokoista ahventa, vaikkei kuvasta heti tulekaan sellaista vaikutelmaa. Niin vain kävi, että kuvan ahvenista vain yksi on minun pyydystämä. Ei auttanut lippojen vaihtokaan. Taisimme olla totaalisesti väärään aikaan liikenteessä, koska aikaa kului saaliin saamiseen pari tuntia. Ei ollut puolen päivän jälkeen syönnillään.

En ole ehtinyt tai sitten viitsinyt kalastella jäiden lähdön jälkeen. Tavallaan onneksi, koska huomasin vasta tänään, että valtion kalastuksenhoitomaksu oli suorittamatta. Olin ihan unohtanut koko asian. Muut paikallisluvat olen kyllä hoitanut jo aiemmin. Mielestäni kalastuksesta menisi puolet hohdosta pois, jos joutuisi salaa kalastamaan.

Viime kesänä tapasin ensimmäistä kertaa australialaisen pikkuserkun poikansa kanssa. Olivat Suomessa ensimmäistä kertaa ja saapuivat jälleen tänä kesänä. Rakastavat Suomen luontoa ja rauhaa. Käydessäni heidän kanssaan eilen Ruskilankoskella, kuulin vasta, että he rakastavat kalastamista. Harmittaa, koska he lähtevät pian takaisin, enkä ymmärtänyt aiemmin kysyä tuollaista asiaa. Olisin takuulla käynyt heidän kanssaan kalastamassa Kokemäenjoella, Merikarvialla, merellä ja Säkylän Pyhäjärvellä.

Taitaa olla sukuvika, kun suvun naiset Australiaa myöten ovat hurahtaneet kalastukseen. No - ensi kerralla mennään kalaan. Tytär on nyt todella innostunut virvelöintiin ja pilkkimiseen, joten kalakaveri taitaapi löytyä lähempääkin. Äitiäkin pitäisi muistaa ottaa joskus föliin.