lauantai 30. tammikuuta 2016

Kelit vaihtelee

Muovijalakset lisäävät kelkan käyttöä
Niin ne kelit vaihtelee. Tänään pääsin kelkalla ja nopeasti. Varsinkin myötätuuleen. Lähirantojen jäät kannatteli hyvin, vaikka paikoitellen vettä olikin jäiden välissä.

Meillä on parissa kelkassa muovijalakset. Ovat turvallisempi liikkua, koska jalakset eivät uppoa pehmeään jäähän kovinkaan äkkiä. Pienessä lumessakin ovat yliveto. Kelkka luistaa todella hyvin. Jalakset saa paikoilleen ja pois näppärästi  ja niiden hinnatkin on taitanut tippua alkuvuosista.

Vanha pilkkireikä näyttää jo keväiseltä



Maanantainen pilkkireikä oli kasvanut vajaan viikon aikana. Kaikki muutkin löytyivät sulina. En ottanut edes kairaa mukaan, koska en päässyt järvelle kuin vajaaksi pariksi tunniksi. Isäntä oli käynyt pilkillä jo aiemmin ja kertoi kairanneensa lisää reikiä. Laiskana ajattelin lähinnä nauttia ulkona liikkumisesta. Jäällä oli vettä yllättävän vähän, vaikka taivaalta on sadellut melkoisesti.


Saalispussi heilui tuulessa vaatimattomana
Ilta alkoi hämärtyä ja tuulen voimakkuus lähenteli myrskyä. Kelkan muistan jättää jo kovalla tuulella sellaiseen suuntaan, ettei tarvitse kilometritolkulla perässä juosta, jos siihen tuuli tarttuu. Siperia opettaa.

Saaliiksi sain ahvenen. Yhden kalan enemmän kuin isäntä. Kyselin, millaista mormuskaa käytti? Oli kuulemma kokeillut kaikenlaista ja -väristä. Minä siihen, että ihmekös tuo, jos ei kalaa tullut. Olivat varmaankin hämillään, kun aina kuva vaihtui, heh

maanantai 25. tammikuuta 2016

Päivä sumussa


Lähdin taas aamupäivällä pilkille. Onni on potkaisemalla auki saadut vanhat pilkkireiät. Kairasin ne eilen pää punaisena, joten tänään sitten oli helpompaa lauhan yön takia. Tuskin reikien kairaamista kukaan rakastaa. Päätin ensimmäiseksi kiertää eiliset reiät, josko tärppäisi. Yhdeltä niistä sainkin kahdeksan ahventa, joten sattui parvi sopivasti kohdalle. Kalat eivät olleet suuria, mutta ei ihan pieniäkään.

Iltapäivällä kairasin pari reikää lisää, mutta ei niistä saalista saanut. Sain vielä kuusi ahventa samalta reiältä kuin aikaisemmat kalat.

Oli ihan mukava pilkki-ilma, vaikkakin sumu peitti tienoot ja illemmalla koleus hiipi puseroon. Olin ulkona suurinpiirtein koko päivän. En ihan tuntipalkoille päässyt, mutta eihän sellaista lasketa koskaan, kun kalassa ollaan. Seuraavaksi pääsenkin kalaan vasta loppuviikosta.

sunnuntai 24. tammikuuta 2016

Vähästä iloinen

Olen käväissyt tänä talvena pari kertaa pilkillä, mutta tänään kiertelin jäällä vähän enemmän. Oli kerrankin lämmin ilma verrattuna aikaisempiin päiviin. Paikoitellen jään päälle oli tullut vettä, mutta ei haitaksi asti.

Prohjasin lumessa ja kairasin hiki hatussa reikiä hieman tylsäksi käyneellä terällä. Lohduttauduin, että kunto ainakin nousee, vaikkei kalaa nousisikaan.

Olin istuskellut jo useammalla reiällä, kunnes mieleeni juolahti ajatus, että miten takuulla saan kalaa. Ainakin ennen on tepsinyt. Otin siis kännykän ja soitin huumorilla kaverille sanoen, että täytyy soittaa, koska silloin takuulla kala nappaa, kun on kädet täynnä. Niinhän siinä kävi ja sain heti ahvenen. Lopetin puhelun ja heti perään sain kuvan siian. Kala painoi 470 grammaa, joten eiköhän siitä syötävää saa.

Olipa varovaista siiman liikuttelua, joten aloin jo epäillä mormuskan tekevän omia kiemuroita vedessä. Ihmettelin sitten eka kalan saatuani, että miten ahven noin varovasti käyttäytyy, mutta taisikin napata syötin siian nokan edestä. Näin on usein ennenkin käynyt. Nyt samalle reiälle jäi vielä ainakin yksi siika, mutta en sitten enää jaksanut sitä jallittaa. Yritin saada sitä tarttumaan syöttiin vielä ainakin puoli tuntia, mutta laskeutui hämäryys ja alkoi sataa lunta. Katsoin viisaammaksi poistua mökille.

Olen kylläkin saanut joskus siian pilkkiin pimeässäkin, mutta usein ne vaan härnäävät iltahämärissä. Aamulla sitten nappaavat syöttiin, kun yrittää uudelleen samasta paikasta.

Itkeskelin aiemmin, että kala vei lempimormuskani. Hain eilen Porin Motonetista toukkia ja etsiskelin samalla menetetyn tilalle Kuusamon valkoista kirppua, mutten löytänyt. Ostin sitten hopeisen punasilmäisen kirpun, johon nämä kalat nappasivat. Vähästä tässä iloiseksi tullaan.

tiistai 19. tammikuuta 2016

Lämpimämpää, kiitos

Eipä taida ilmat osua kohdilleen pilkille hinkumiseni kanssa. Aika kylmää pitelee. Eipä tämäkään kiiski montaa kertaa sätkähdellyt, ennen kuin jäätyi paikalleen.

Nämä kirjoitukseni ovat vähän höpö-juttuja, mutta pääasiassa käytän blogiani päiväkirjana ja lähinnä itseä varten. Tuppaa vuodenkin takaiset kelit ja saaliit unohtumaan helposti.

maanantai 11. tammikuuta 2016

Palelemista

Mökin sisällä ja ulkona samat lukemat
Olin eilen pilkillä tänä talvena ensimmäistä kertaa pakkasten hellitettyä. Ulkona oli enää miinus 15, mutta järveltä kävi kova viima, joten kylmää oli silti.

Huomasin flunssan verottaneen kuntoani. Puhalsin jo ensimetreillä repun kanssa ja reikien kairaaminen oli raskasta. Jään vahvuus ei vielä ollut kovinkaan paksua, ehkä noin 20 cm, mutta kovaa kuin mikä. Eipä uskoisi, että toivon vähän lunta lisää. Ilman lunta tätä vauhtia saa kevättalvella kairata reikiä kahvaa myöten.

En sitten kauaa viipynyt kalassa. Pelkäsin taudin iskevän uudelleen, joten en pitänyt järkevänä kökkimistäni palelevana. Petyin myös reppua kaivellessani, kun huomasin ja vasta sitten muistin lempimormuskani joutuneen maaliskuussa hauen vietäväksi. Muutenkin olisi ollut fiksua tarkistaa repun sisältö etukäteen. Siimat taitaa olla aika haperia useissa vavoissa. Kalaa en odottanutkaan saavani, koska myös verkoissa oli ollut samana päivänä harvinaisen hiljaista.

Isäntä laski verkot mökkinaapurien kanssa jo heti alkuvuodesta, mutta niiden kokemisessa täytyi pitää muistaakseni neljä päivää taukoa kovien pakkaslukemien vuoksi. Parhaimmillaan taisi olla jotain 28 astetta pakkasta. Onneksi kalojen liikkuminen tuolloin oli hiljaista. Päästiin melko helpolla verkkojen selvittelyssä.

lauantai 2. tammikuuta 2016

Paana jäässä

Nyt pääsisi pilkille. Kirkasta jäätä on noin 10 cm:n vahvuudelta, mutta olen ollut talviflunssassa joulusta saakka. Tauti ei vaan tunnu hellittävän, enkä usko pakkasessa ja viimassa istuskelun auttavan asiaa.

Kurkkasin keskiviikkona paikallisen Tokmannin syötti-jääkaappiin, eikä siellä silloin ollut vielä muita lieroja kuin kastematoja. Hyviähän nekin, mutta toukkapurkkien myyjät taitavat liikkua lähipaikkakunnilla vasta ensi viikon loppupuolella. No, enpä tässä muutenkaan taida ehtiä jäälle vähään aikaan, joten otan pilkki-intoni iisisti.