Pilkkikauteni alkoi tänään

Kuva tämän päivän saaliista

Pääsin tänään sitten vihdoin ja viimein pilkille. Ensimmäisen kerran olisin päässyt jäiden puolesta jo marraskuun toisella viikolla, mutta oli niin kaikenlaista muuta - muunmuassa hommia jo keväällä alkaneen mökkiremontin puitteissa. Aina siinä projektissa minullekin jotakin askaretta löytyi.

En viipynyt jäällä kuin kolmisen tuntia ja pilkin ihan lähialueella. Minua kävi muutama luistelija haastattelemassa ja todettiin jään paksuudeksi 25 cm. Ei se mitään teräsjäätä koko matkalta ollut, mutta tarpeeksi paksua kuitenkin.

Sain saaliiksi pari ahvenensinttiä. Toisen päästin takaisin järveen ja toinen jäi jäälle eläimien ruuaksi. Joku ohitse luistelija huuteli vitsinä, että onko kalaa myydä? Totesin vaan, että kalakauppaan taidan seuraavaksi itsekin suunnistaa.

Seuraavan kerran ehdin pilkille vasta ensi vuoden puolella. On pakkasilmoja lupailtu, joten uskalletaan uittaa talviverkot jään alle. Ei ole pelkoa, että jäät taas sulaisivat kesken kaiken yllättäen.

Tuulastussaalis

Ainoa saalis tuulastusreissusta

Viime syksynä olin vain kerran isännän kanssa tuulastamassa. Reissun pääasiallisena tarkoituksena oli löytää hukkaan menneitä rapumertojamme, kalasaalis olisi ollut ekstraa. Emme sitten yhtään mertaa löytäneet sen paremmin kuin kalojakaan.

Koska nyt syksyllä meiltä ei mennyt yhtään mertaa hukkaan, lähdimme eilen illalla ihan vaan tuulastamaan vielä kun keleiltä pääsee. Vene oli kylläkin jäisen liukas, mutta pärjättiin.

Nyt, kun etsimme kalaa, huomasin pohjassa kuvan merran ilman merkkiä. Sisällä oli kuusi rapua, joista pari syöntikokoista. Päästin saksiniekat takaisin järveen kasvamaan. Siinä sitten olikin koko saaliimme.

Omaa rantaa kohti soutaessamme huomasin vielä toisenkin merran, mutta en ehtinyt kohdalla nostaa sitä. Menimme veneellä ohi ja emme sitä sitten enää löytäneet. Veden pintakin alkoi tuulen alettua väristä. Muistamme kuitenkin merran sijainnin suurinpiirtein, joten tiedämme mistä etsiä.

Tulisipa nyt vielä kalastuskelejä. Pilkkikautta saa kuitenkin vielä odotella ehkä hyvinkin pitkään.

Syksyn viimeiset nahkiaiset, nam

Pieniä nahkiaisia

Kuvan nahkiaiset ovat varmaankin tämän syksyn viimeiset. Tuskin tulee enää hankittua niitä, vaikka hyviä ovatkin. Ehdin vielä napata kuvan rekvisiitaksi ennen kuin loppuivat. Itse tykkään enemmän pienistä nahkiaisista.

Muiden en enää huolikaan kuin Mäkisen paistamia Ulvilasta. Siellä on tietotaitoa, joka on kertynyt pitkästä suvun perinteestä ja kokemuksesta.

Onkimiset ongittu?

Välillä myös aurinko paistoi

Olin tiistai-iltana toisen kerran ongella. En saanut reissulta saalista. Kala ei käynyt edes härnäämässä.

Eipä tuo kalastus ole kovin paljoa innostanut tänä kesänä. Ei sen vuoksi, etteikö se olisi kivaa ja mieluisaa, vaan mökkiremontti alkaa painaa päälle, varsinkin ulkopuoliset työt. Itse olen lähinnä vain se "maalausosasto", mutta tuntuu pahalta kökkiä veneessä ukon painaessa remontissa pitkää päivää. Ei sitä siten oikein pysty paatissa rentoutumaan.

Toivottavasti saadaan hyvä jääkansi ensi talvena.

Vuoden eka onkireissu

Ihan vaan päätin, että nyt pitää päästä ongelle. Lähdin eilen illalla kalaan järvelle mukanani onki ja virveli. Yleensä, kun on heittänyt uistimen veteen, niin silloin kala käy onkeen kiinni. Niin kävi eilenkin. Saalista en saanut, mato vietiin. Sen jälken sain pienen ahvenen, jonka päästin takaisin veteen.

Istuskelin veneessä pienessä tuulenvireessä. En tiedä, kauanko kuvan pikkuahven oli koukussa kiinni, mutta se oli hitkaissut syötin syvälle kiduksiin - pikkukalaparka. Siinä sitten saaliini olikin. Vilu tuli puseroon ja pipo olisi ollut tarpeellinen.

Jätin vielä madot purkkiin, joten aion ottaa onkimisessa uusinnan. Maisemat oli hienoja alkavan ruskan vuoksi. Nyt on syksy, josta pitää osata nauttia.

Rapumerrat säilöön

Sain tänään pestyä rapumerrat painepesurilla. Alkoivat haiskahtaa loppuvaiheessa jo siihen malliin, että ravut kävi pyydykseen jo ilman syöttiä, heh. Ja kyllä ne tulee likaisiksi muutenkin. Eihän mertojen pesu mitään mieltä ylentävää touhua ole, varsinkaan jos yrittää saada ne puhtaiksi joka puolelta. Puhtaita mertoja on kuitenkin paljon mukavampi ottaa taas esiin seuraavalla kaudella.

Keitin myös viimeiset ravut sumpusta sekä siivosin muutkin ravustuksessa tarvittavat vermeet. Jotenkin mieltä helpottaa, vaikka ravustus kivaa onkin. Sitten vaan uutta harrastusta hakemaan järveltä. Jos vaikka käväisisin edes ongella.

Ilmoja pitelee

Aamusumua järvellä

Laitoin aamulla rapumertoihin viimeiset syötit pakastimesta. Ajattelin, että ravustus saa riittää tältä kaudelta. Uitamme mertoja vielä pari päivää. Saalista tulee nyt enää heikohkosti, rapulaatikoita on pakastimessa tarpeeksi ja syötykin ollaan niitä ihan reilusti.

Ikävintä myöhäissyksyssä on ilmojen arvaamattomuus. Järvellä voi tuulla niin paljon, ettei merroille ole asiaa moneen päivään. Huonoilla ilmoilla niitä voi mennä helposti myös hukkaan. Erikoista tässä ravustuskaudessa onkin se, että kaikki merrat ovat tallella. Ei ole kelvannut edes vorojen matkaan.

Aamulla aikaisin oli aivan tyyntä ja kaunis sumu peitti maisemat. Tällaiset ilmat ja maisemat ovat parasta vedessä liikkumiseen. Loppuviikosta onkin luvattu huonompia ilmoja, joten nyt on hyvä lopettaa senkin vuoksi tässä vaiheesa.

Kalastus on muuten jäänyt minulta vähemmälle. En ole kesällä käynyt kertaakaan järvellä edes ongella saatikka virvelöimässä. Pitäisi kyllä vielä ehtiä, eli kylmästi lähteä ja ottaa aikaa vaan itselle.

Eka keitos rapuja

Ravut karkkilaatikossa

Koin aamulla aikaisin merrat ja tuuli oli todella navakkaa. Aalto heitti minut veneineni kivelle ja pelkäsin paatin menevän rikki. Ei sentään onneksi mennyt. Kivi sai vain pienen vihreän väriläiskän pintaansa. Taitaapi kaikki kulmakunnan kivet järvessä jo ollakin merkattu eri väreillä.

Tuulen suunta oli sellainen, että se puhalsi koko järven matkalta. Ei löytynyt yhtään tyventä paikkaa laskea pyydyksiä uudelleen, vaan heittelin niitä melko kauas rannasta. Kiirettä piisasi, koska vaihdoin samalla syötit.

Keitin tänään viitisenkymmentä rapua ja valitettavasti emme ehdi järjestää kekkereitä. Siispä ne  menee pakastimeen keittoliemessään.

Mertoihin eksyy joskus suurempiakin yksilöitä. Kuoret niissä vaan tahtoo olla jo kovia ravustuskauden tässä vaiheessa. Pienempien syöminen on helpompaa. Yhtään ei kylläkään ole jäänyt syömättä, etteikö kuorta rikki olisi saatu.

Rapusyötit pakastimesta

Syötit vielä hieman jäässä

Pääsimme ravustamaan tänä kesänä vasta alkuviikosta. Jälleen tänään oli hieman haasteellista kokea rapumerrat kovan tuulen vuoksi. Olin lisäksi yksin liikenteessä. Samalla vaihdoin syötit, jotka olemme kalastaneet jo keväällä. On vaan niin helppoa ottaa ne pakastimesta, eikä tarvitse ensin verkottaa kaloja mertoja varten. Pakastin on vain syöttikaloja varten ja virta otetaan pois ravustuksen päätyttyä.

Hieman hyhmäinen särjen pala on paras syötti, koska se säilyy lämpimässäkin vedessä vuorokauden hyvin. Syksymmällä jopa parikin päivää.

Mutu-tuntumalta vaikuttaa siltä, että rapu hakeutuu tuulensuojaan ja menee pyydykseen parhaiten sellaisesta paikasta. Siksi katsonkin edellisenä päivänä säätiedotuksia, että mihinkä merrat kannattaa laskea. Samalla tiedän, pääsenkö niitä ollenkaan kokemaan kovan tuulen vuoksi. Kivikkoiset paikat ovat kaikkein haasteellisimpia.

Mertojamme on helppo kuljettaa paikasta toiseen, koska niitä ei ole kovin montaa. Ja koska niitä ei ole montaa, haluaa maksimoida saaliin määrän.

Taidan päästä kohta keittelemään paria satsia rapuja. On ne vaan niin hyviä.

Jälleen Savukoskella

Tytär samalla rannalla

Jälleen kalassa Kemijoen rannoilla Savukoskella. Vesi on sen verran korkealla, etten ole ennen nähnyt tähän aikaan vuodesta. Nyt ei olla päästy kulkemaan kaikilla sellaisilla rannoilla, joissa ennen ollaan käyty kalassa.

Saalis on jäänyt todella heikoksi. Itse sain päivän saaliiksi pienen taimenen, joka pääsi takaisin kasvamaan. Mutta eipä tuo ole päässyt masentamaan. Varsinkaan, kun olen saanut tyttären innostumaan kalastamisesta. Tai tiedä sitten, onko se ansiotani.

Savukosken Pahtakoski

Kuva laavusta ja opastekylteistä

Olimme keskiviikkona Kemijoen Pahtakoskella kalassa. Päivälupa on melko kallis, mutta perheluvalla, mies ja minä, kalastaminen tuli huomattavasti edullisemmaksi. Viihdyimme siellä kellon ympäri, joten loppujen lopuksi kalastus on edullinen harrastus.

Näkymä laavun ikkunasta

 Rakennukset olivat hyvässä kunnossa ja jopa puucee sellainen, että ilkesin käydä siellä asioilla. Alue oli kaikenkaikkiaan siistissä kunnossa.

Pätkä Pahtakoskea

Rannalta oli hyvä kalastaa perhollakin, koska kasvillisuus oli pääosin matalaa. Koskialuetta on runsaasti, joten liikuntaakin siellä tulee samalla kun viskoo viehettä veteen

Runsaat sateet toivat lisää vettä jokeen

No, kalaa ei sitten saatu. Alkaakin kohdallani olla enemmän sääntö kuin poikkeus. Parin viikon aikana satoi melko runsaasti ja veden korkeus heitteli melkoisesti. Viime vuonna perheeni miesväellä oli täällä syksymmällä saaliin suhteen paremmat kokemukset.

Taas vierestä viedään

Ukko perhostelee Kemijoessa taidolla

Ja taas vierestä vietiin. Nyt sai perheestäni aviomies 2,3 kiloisen taimenen perholla. Perho oli minusta ihan outo tapaus. Ei mitään luonnonmukaista ja näytti minusta joltakin härpäkkeeltä. Oli kaikenlaista kiiltävää "serpentiiniä" perässä. Sellainen kuitenkin, jota mökkinaapuri ehdotti. Seuraavaksi yritän minäkin harjoitella taas perhostelua. Lottooni nappasi parikymmentäsenttinen kala, mutta pääsi karkuun ennen kuin sain kelattua rantaan asti.




Jaa-a, koska minulla on täällä enimmäkseen näitä kukkakuvia, niin mikähän tämä mahtaa olla? Täytyy kait etsiä googlesta. Bongasin rannalta ja oli mielestäni oikein kaunis kasvi.

Kulleroita ihmettelemässä ja vähän muutakin

Toiset onnistuu nappaamaan suuria kaloja pohjoisista joista. Itse taas taidan joutua tyytymään kulleroiden kuvaamiseen. Eipä silti, nyt kun hommasin kausiluvan, niin kalaan lähtemisessä laiskistuu. Ei ole mitään pakottavaa tarvetta käydä kalassa juuri tiettyinä päivinä. No, reissu ei ole vielä kokonaan tehty.

Lapset kalassa

Lapsenlapseni oli Vappuna veneellä kalassa äitinsä ja enonsa kanssa. Kaikilla heillä kolmella oli saaliina lähes samankokoiset hauet. Hienoa, että kalastusinnostus on tarttunut myös heihin.

Kuten kuvasta huomaa kameroiden määrän, ei tällaista meillä ihan joka päivä tapahdu, heh.

Särjen kutuaika

Särki on kutenut tänä keväänä pitkän aikaa. Yleensä kalan tulo loppuu ihan muutamassa päivässä, mutta nyt ekat kalat pyydettiin jo viikko sitten. Silloin mökkinaapurin katiskassa oli kerralla noin kolmesataa särkeä. Vielä tänään oli verkoissa karheita kutemattomia kaloja ja lähikaislikossa kuhisi ensimmäistä kertaa. Olisikohan kutuajan venymiseen syy kehnoissa ilmoissa. Rapusyöttien saaminen pakastimeen tuntuu olevan aika piukassa.

Täytyi ottaa valokuva kauniin sinisestä särjestä. Erikoista siinä on syvän värin lisäksi se, että se on sininen vain toiselta puolelta. Onhan noissa kutuaikaan värieroja, mutta tämä oli huomattavasti erilaisempi kuin muut. Vieressä on tavallisen värinen kala.

Koko järvi auki

Tällaista se oli jo eilen, ja tuolla minäkin istuskelin vielä viikko sitten. Nyt on koko Säkylän Pyhäjärvi auki, joten vihoviimeisenä päivänä uskaltauduin jäälle. Sen jälkeen tulivat rankkasateet ja kova tuuli, jotka nopeuttivat jäiden sulamista. Eilen ja tänään on ollut lämpimät päivät, yöt vähän pakkasen puolella.

Mahdankohan olla ensi keväänä viisaampi, vai kuka tällaista muistaa? Onneksi on blogini, josta voin taas tsekkailla päivämääriä ja tapahtumia.

Pilkkimiset pilkitty

Päivän saalis

Päätin, että tänään oli viimeinen pilkkipäivä tältä kaudelta. Jäälle pääsi vielä hyvin ja se tuntui tukevalta. En silti uskaltautunut enää kauemmas rannasta.

Katselin kauas järvenselälle ja ihmettelin, miten pari pilkkijää olikin vielä uskaltautunut noinkin kauas. Istuivat samassa paikassa pitkän aikaa, joten ajattelin heidän löytäneen hyvän kalapaikan. No, pilkkijät lehahtivat lentoon - olivat kaksi korppia.

On todella vaikeaa arvioida vesistössä etäisyyksiä. Optikolla olen tosin hiljan käynyt, mutta uteliaisuus ei ole vielä voittanut turhamaisuutta. Prillit ei siis ollut matkassa.

Olen aina sanonut, että täytyy tietää, missä jäällä kulkee. Ei se ihan niin taida mennäkään. Sellaisessa paikassa, jossa jää on aina viimeisenä, olikin se nyt siellä silppua ja vain pari senttiä tuntui kairatessa kovalta. Eikun pistin pilkit pussiin ja kelkan rantaa kohti.

Merikotka aterioimassa

Merikotka laskeutumassa aterialle

Menin hiljalleen rantasaunalle katsomaan, josko bongaisin merikotkan syömässä aamulla jäälle jätettyjä kaloja. Sieltä se säikähtäen lehahti lentoon. Istuin hiljaa terassilla odottamassa ja pian se saapuikin uudelleen. Nostin vaivihkaa kameraa ja samalla se pelästyi taas ja lähti pois. En ehtinyt ottaa enää uutta kuvaa. Kotkia on enemmänkin, koska lauantaina niitä oli kolme yhtäaikaa selkälokkien kanssa syömässä samaisessa paikassa. Kyllä merikotka on vaan niin upea lintu, mutta on kalasääskikin. Niitä olen nähnyt viikon aikana pari kappaletta.

Talviverkot pois pyytämästä

Suutareita

Taisi olla hyvä aika muutenkin, kuin jäiden heikkenemisen vuoksi, ottaa aamulla talviverkot pois pyytämästä. Verkoavantojen reiät eivät tosin vielä olleet sulaneet yhtään suuremmiksi, mutta luvatut vesisateet muuttavat nopeasti tilanteen.

Saaliina kuvan suutarit, muutama pienehkö hauki, muutama särki ja yksi ahven. Noista suutareista en edelleenkään ole kovin ylpeä. Taas mietin, että pitäköö tosissaan huolestua mökkilahden tilasta. Vielä noin kymmenen vuotta sitten nuo olivat harvinaisia saaliskaloja. Tulipa kuitenkin tehtyä samalla vesistönsuojelutyötä. Nyt pitää enää odotella merikotkien saapumista aterialle.

Vielä löytyy hinkua jäälle

Peiniemenlahtea

Sen verran aurinkoisia päiviä on ollut, etten enää lähde keskelle järveä seikkailemaan. Pilkin tänään muutamalta reiältä, ensin aamulla pari tuntia ja illan suussa toiset pari. Vain kerran kävi joku nyppäsemässä. Aamulla kairaamani reiät olivat iltapäivällä puoliksi jäässä, joten jään pinta on vielä kova. Alapuolesta ei sitten olekaan joka kohdasta tarkkaa tietoa. Tämän päiväiseen pilkkipaikkaan en taida enää uskaltaa mennä, koska silloin joudun ylittämään suuren kivikon. Toisella puolella on virtausta, joten ylityspaikka on aina ensimmäiseksi keväällä sulana.

Suutareita saatiin enemmänkin

Verkot jätettiin eilen vielä pyytämään. Varmaankin huomenna otetaan pois. Saaliiksi saatiin haukea ja suutareita. Oli verkossa yksi siikakin. Tänään lokit ja kolme merikotkaa näyttivät saavan suutareista hyvän aterian.

Pieniä haukia savukalakiusaukseen

Tänään isäntä savusti kuusi pienintä verkkohaukea sähkösavustimessamme. (On kyllä hyvä ostos.) Plokkasin savukalat annospakkauksiin pakastimeen. En kylläkään ihan kaikkea jaksanut nyppiä. Pienet y-ruodot tarttuivat sormiin tiukasti, joten jätin osan selkäpuolelta perkaamatta. Savustetusta hauesta teen savukalakiusausta. On sitten hyvää! Savustetusta kalasta voisi tehdä myös keittoa, mutta kiusaus taitaa viedä voiton.

Laitan savukalakiusaukseen perunoita, sipulia, tilliä, ruokakermaa, suolaa ja sitruunapippuria. Joskus lisään myös ripauksen valkopippuria. Kiusauksen teen samoin kuin Janssoninkiusauksenkin perunoiden osalta. Laitan suikaloimani perunat veteen ja siivilöin ne. Näin saan niistä tärkkelystä pois. Sitten laitan suikaleet 175-asteiseen uuniin kuivahtamaan noin vartiksi. Sen jälkeen sekoitan perunoiden joukkoon muut ainekset ja laitan vuoan takaisin uuniin kypsymään. Hieman kuivahtaneet perunat imevät hyvin maut itseensä ja kalavuoka ei jää koskaan vetiseksi.

Hienoin sää tänä vuonna

400 grammaa

Pilkkireissussa oli pakko istua jo huppu syvällä päässä ja selkä aurinkoon päin iltapäivällä. Aurinko paistoi täydeltä terältä ja pelkäsin polttavani kasvot. En kuitenkaan millään malttanut mennä pois, koska aurinkoa olen odotellut koko pitkän talven. Vaikka lämmintä olikin, niin pilkkireiät tuppasivat jäätymään. Palatessani kotirantaan, kokeilin ensimmäisiä kairaamiani reikiä, ja ne olisi pitänyt avata kairalla uudelleen.

Kala ei taaskaan syönyt kunnolla ja sain ahvenen lisäksi jallitettua siian. Siika kävi mormuskaan metrisessä veden syvyydessä. Ehkäpä kalatkin virkistyvät kevättä kohti.

Nyt täytyy käydä kalassa aina kun siihen tulee tilaisuus ja niin kauan, kun jäälle vielä uskaltaa mennä.

Paikkakuntalaiset ottivat myös ilon irti ilmoista. Järven jäällä tuntui olevan vilkasta meininkiä. En nähnyt muita pilkkijöitä, mutta porukkaa näin kulkevan suksilla, kävellen, polkupyörällä ja näytti mönkijäkin olevan liikkeellä.

Joutsenen jäljet jäällä

Joutsenen jäljet sekä toukkapurkki

Pääsin sitten viimeinkin tänään pilkille. Ilma oli mitä hienoin. Bongasin joutsenen jäljet jäältä. Eipä ihme, että uivat kauniisti. Potkua riittää. Kuvassa on toukkapurkki, dia 4,5 cm, antamassa perspektiiviä räpylän kokoon.

Olin viisi tuntia pilkillä kulkien kelkalla paikasta toiseen. Kokeilin taas ihan uusia paikkoja, mutta laihoin tuloksin. Saaliina yksi särki ja yksi ahven. Niin, ja pari uutta tuttavuutta. Toinen niistä oli koira.

Huomenna aion mennä taas. Kait kalojen on joskus pakko syödä. Jää on vielä kovaa, eikä ohentumisesta ole juuri merkkiäkään. Täytyy vain kiertää kivikot kauempaa. Niiden reunoilla näkyi jo sulamisen merkkejä.

Tuuri ja tuura

Tuuralle töitä

Olin tänään isännän kanssa kokemassa talviverkkoja, kun hän huomasi etäämmällä jäästä pilkistävän kairan. Oli ihan omansa. Siinä sitten mietittiin, että mitenkä se sinne on joutunut. Oli ilmeisesti pudonnut pulkasta, vaan ei häneltä.

Eipä ukko ole ollut innokas pilkillä kävijä tänä talvena, jos on itselläkin parannettavaa. Häntä ei kauniit sumut juuri innosta, vaan kalaa pitää saada. Jospa sitten pääsiäisen aikaan ehditäisiin mennä vähän muuallekin kuin mökkirantaan. Huomenna olisi kylläkin tarkoitus käväistä viereisellä lahdella tsiikaamassa siikaa.

Kaunis sumu

Kuva googletettu aiheessa Muumit

Muumi-kuvan mukaan tämänkin iltapäivän parituntinen pilkki-istunto, tai paremminkin istahdus, sujahti. Piirros kuvaa paljolti minunkin ajatusmaailmaa - tänään yksi ahven saaliina. Kuitenkin oli mukava ilma istuskella ulkona ja katsella maisemia. Aurinkoa olen odotellut, mutta pienessä sumussakin oli ihan mukavaa. Tove Janssonkin taisi tykätä kalastella.

Kuulin tervehtimään tulleelta kaverilta, että kyllä Säkylän Pyhäjärvestä on taas suuria ahvenia saatu pilkkisaaliiksi. Olen vaan ollut vähän väärässä paikassa. Jospa huomenna sitten kokeilen eri suuntaa. En vaan taaskaan ehdi pitkäksi aikaa pilkille, joten en kovin kauaksi voi kulkea. Siitä seuraava kerta taitaakin olla vasta ensi viikonloppuna.

Luontoa ihmettelemässä

Käpälän jälki ja päivätty toukkapurkki

Olisiko ollut pöllö paikalla?

Järven jäällä liikkuessa näkee kaikenlaisia jälkiä. Laitoin toukkapurkin käpälän painauman viereen vertailun vuoksi. Jälki voi olla vaikka koiran. Kuka noista tietää. Merkkaan yleensä syöttipurkin kanteen sen ostopäivän. Näin tulee käytettyä vanhemmat ensin. Meillä pilkkii muutkin perheenjäsenet, en vain minä.

Päivän saalis

Noin viiden tunnin, ainakin kolmen kilometrin ja muutaman kymmenen pilkkireiän jälkeen viime istumisella, kesken itseni käymän palaverin, ahven nappasi pilkkiin. Ihan sitä säikähti, kun nyt noin kesken kaiken kala tuli.

Aamuiset maisemat

Luonto oli aamulla kauneimmillaan. Ilma oli mitä hienoin liikkua ulkona. Vaikkei kala käynytkään koukkuun, siitä huolimatta en olisi millään malttanut lähteä mökille. Varsinkaan, kun seuraavan kerran taidan päästä pilkille vasta noin viikon kuluttua. Nälkä veikin voiton, varsinkin kun nenään tuli tuulen mukana jonkun keittämä kahvin tuoksu.

Lisää haukea

Siikaverkon saalis

Jotenkin odottaa, että laskettuun siikaverkkoon saisi siikaa - mutta kun ei. Tänään oli 6-kiloinen hauki jäänyt päästään kiinni.

Kovin on saaliskalojen lajivalikoima ja määrä tänä talvena jäänyt heikoksi. Vain muutama made ja siika, ahvenien lukumäärä mahtuu kahden käden sormiin, särkeä ei juuri enempää. Etsi siinä sitten hyvää pilkkipaikkaa kun ei edes verkoissa ole kunnon mallia.

Kuvan pienemmät hauet päätyvät uunipurkkeihin. Ovat erinomaisia siihen tarkoitukseen. Niistä minulla onkin blogissani juttu, jonka kirjoitin viime vuoden maaliskuussa.

Tunti pilkillä

Merikotkan jälkiä järven jäällä

Tunti pilkillä ja kiitti - riitti. Ensimmäistä kertaa kalassa mietin, että jos ei pian tärppää, niin lähden tieheni. Ahvenen sain, mutta toisaalta ihan hyvä juttu, ettei tullut enempää. Olisin varmaankin jäätynyt pilkkijakkaraan kiinni ahneuksissani. Kyllä oli jäällä kylmä tuuli, joka puhalsi kovana ja vetisenä koko järven matkalta. Puin mielestäni reilusti vaatetta, mutta en sitten kuitenkaan tarpeeksi.

Talviverkkojemme lähistöltä löytyi merikotkan jälkiä. Leikkuri vieressä on antamassa vähän perspektiiviä jälkien kokoon. On kyllä mahtavan kokoinen lintu.

Poissa jääkaapilta

Pääsin tänään iltapäivällä melko myöhään pilkille. Tuli kuitenkin kolmisen tuntia kuljettua ja istuskeltua. Hyvä niin, koska tuppaa vyötärön nappi käyvän vuosi vuodelta tiukemmaksi laittaa kiinni.

Jotakin tuossa on tapahtunut

Ihmettelin rannan kiven päällä olleita jälkiä. Jotakin siinä on touhuttu. Alemmassa kuvassa on ketun jäljet menossa pois kiveltä päin, mutta ylemmässä kuvassa näyttäisi käpälä olleen suurempi. Jäljet ovat tietenkin voineet syntyä eri aikaan. Outoa on se, ettei ympärillä ollut muita jälkiä. Ei suuren linnunkaan.

Toukkapurkki suhdetta antamassa ketun jäljille

Noin 20 kilometriä Säkylän Pyhäjärvenselkää

Kalaa en sitten saanut kuin ahvenen. Jätin sen elukoille. Jälkiä piisaa pilkkireikien ympärillä. Merikotkakin on taas näyttäytynyt lahdella.

Luonto näyttäytyi taas kaikessa talvisessa värikylläisyydessä. Jopa auringonpaisteen välissä.

Kauheet haukee

Pari viisikiloista

Koko talvi on ollut vähän heikkoa verkkokalastuksen suhteen. Madekausikaan ei ollut oikein kummoinen. Kyllä silti jokainen sai kimppaverkoista oman mateen keittoa varten.

Nyt sitten tänään koettuihin verkkoihin oli jäänyt muutama hauki, joista pari oli suurta. Viisikiloinen oli pyörittänyt verkon niin pahasti, ettei sitä saatu selvitettyä paikan päällä, vaan sen tilalle piti vaihtaa toinen. Onneksi hauen tulo on kausiluontoista, joten eipä noita liikaa taideta saada.

Hauesta saa ihan maukasta sapuskaa, kun sen osaa laittaa. Pilkkimistä verkkojen lähistöllä taidan välttää jonkin aikaa. En tosiaankaan halua hauen vievän syöttejäni. Tuollainen kun nappaa, niin saa sanoa taas hyvästit mormuskalle.

Tunnistaakohan kukaan jokua?

Onni on uudet kairan terät

Ehdin tänään pilkille myöhään iltapäivällä. Reikien kairaaminen sujui sutjakkaasti, koska minulla on uudet kairan terät. Jää on vielä lujaa, vaikka vettä on jään päällä ja sää on ollut lämmintä. Ei kuitenkaan niin lämmintä, etteikö viikon takaiset reiät olisi olleet syvässä jäässä.

Kelkkakeli ilman muovijalaksia

Kelkka luisti mukavasti. Koska vettä oli jään päällä, istuin kulkupelillä. En viitsinyt laskea pilkkireppuani veteen.

Pilkkiin ei tarttunut edes joku. Joku taitaakin olla yleisin mökkijärvemme kalalaji. Tänään verkoillakin oli käynyt joku sotkusta päätellen. Jokua vaan ei ole kukaan nähnyt eikä kuvaakaan taida siitä olla.

Hyvin lionnut kiiski

Kait kiiskessä on jotakin myrkkyä, koska kala ei kelpaa eläimille ennen kuin vesi on liottanut niitä jonkin aikaa.

Ilta-aurinko pilkistää kalpeana

Kyllä harmaallakin ilmalla puolensa on. Säät jaksaa melkein aina yllättää kauniilla hetkillä.

Hävettää

Yleensä, kun käyn kylillä, meikkaan ja katson vähän fiksumpaa ylle. Pilkillä käyn yleensä mökkirannan lähistöllä, ja enpä juurikaan näe järvellä ketään. Pilkkivaatteeni on silloin yleensä sellaiset, ettei ne oikein kestä päivänvaloa. Olen aikamoinen resumamma.

Olin eilen viisi tuntia pilkillä laihoin tuloksin, mutta eikös vaan luonani poikennut juttelemassa luistelijoita ja kelkkailijoita. En todellakaan ajatellut lähtiessäni, että maanantaina olisi jäällä vilkasta. Risat kumpparit ja housut hävetti oikein tosissaan. Kumppareilla olin potkinut viimeksi syksyllä nuotiota.

Onnistuin myös tärvelemään kairan terät. Pilkkireiän kairattua pamautin kairani reiän alla olevaan kiveen. Ei siinä ennen sellaista ole ollut, että mistä se siihen tupsahti?! Semmottii...