Minkä nuorena oppii...

Kattauksen virittelyä...

Pidimme lauantaina rapukekkerit jo hyvissä ajoin iltapäivällä. Rapujen syöntiin osallistuivat myös lapsenlapset. Täytyy opettaa jo pienestä pitäen niiden makuun. Muu perhe onkin varsinaista ravunsyöntiporukkaa. Kymmenen rapua varattuna nenää kohti on minimimäärä.

Lauantaina syödyt ravut oli keitetty aikaisin samana aamuna ja totesimme taas, että on ne vaan parempia kuin pakastimesta otetut. Hyviä silti nekin.

Rapurallaa

Kolmen viikon Lapin reissun takia päästiin ravustamaan vasta elokuun puolen välin jälkeen. Rapuja on saatukin mukavammin kuin viime vuonna. Silloin ei tosin tullut juuri mitään saalista. Suurin osa tämänvuotisistakin on  pieniä.

Emme tahdo huolia alle 11-senttisiä. Jos on oikein isot sakset, niin sitten voidaan harkita 10-senttisetkin kattilaan. Kuvan ravut menevät pakastimeen. Ollaan jo yhdet kekkerit pidetty perheen kesken. Tai meillä rapukekkerit taitavat olla nykyisin pikemminkin iltapalaa.

Ravustamisessa menee sen verran aikaa, ettei tahdo ehtiä muihin kalastushommiin.