torstai 25. helmikuuta 2016

Lisää haukea

Siikaverkon saalis
Jotenkin odottaa, että laskettuun siikaverkkoon saisi siikaa - mutta kun ei. Tänään oli 6-kiloinen hauki jäänyt päästään kiinni.

Kovin on saaliskalojen lajivalikoima ja määrä tänä talvena jäänyt heikoksi. Vain muutama made ja siika, ahvenien lukumäärä mahtuu kahden käden sormiin, särkeä ei juuri enempää. Etsi siinä sitten hyvää pilkkipaikkaa kun ei edes verkoissa ole kunnon mallia.

Kuvan pienemmät hauet päätyvät uunipurkkeihin. Ovat erinomaisia siihen tarkoitukseen. Niistä minulla onkin blogissani juttu, jonka kirjoitin viime vuoden maaliskuussa.

lauantai 20. helmikuuta 2016

Tunti pilkillä

Merikotkan jälkiä järven jäällä
Tunti pilkillä ja kiitti - riitti. Ensimmäistä kertaa kalassa mietin, että jos ei pian tärppää, niin lähden tieheni. Ahvenen sain, mutta toisaalta ihan hyvä juttu, ettei tullut enempää. Olisin varmaankin jäätynyt pilkkijakkaraan kiinni ahneuksissani. Kyllä oli jäällä kylmä tuuli, joka puhalsi kovana ja vetisenä koko järven matkalta. Puin mielestäni reilusti vaatetta, mutta en sitten kuitenkaan tarpeeksi.

Talviverkkojemme lähistöltä löytyi merikotkan jälkiä. Leikkuri vieressä on antamassa vähän perspektiiviä jälkien kokoon. On kyllä mahtavan kokoinen lintu.

tiistai 16. helmikuuta 2016

Poissa jääkaapilta

Pääsin tänään iltapäivällä melko myöhään pilkille. Tuli kuitenkin kolmisen tuntia kuljettua ja istuskeltua. Hyvä niin, koska tuppaa vyötärön nappi käyvän vuosi vuodelta tiukemmaksi laittaa kiinni.

Jotakin tuossa on tapahtunut

Ihmettelin rannan kiven päällä olleita jälkiä. Jotakin siinä on touhuttu. Alemmassa kuvassa on ketun jäljet menossa pois kiveltä päin, mutta ylemmässä kuvassa näyttäisi käpälä olleen suurempi. Jäljet ovat tietenkin voineet syntyä eri aikaan. Outoa on se, ettei ympärillä ollut muita jälkiä. Ei suuren linnunkaan.

Toukkapurkki suhdetta antamassa ketun jäljille

Noin 20 kilometriä Säkylän Pyhäjärvenselkää
Kalaa en sitten saanut kuin ahvenen. Jätin sen elukoille. Jälkiä piisaa pilkkireikien ympärillä. Merikotkakin on taas näyttäytynyt lahdella.

Luonto näyttäytyi taas kaikessa talvisessa värikylläisyydessä. Jopa auringonpaisteen välissä.

lauantai 13. helmikuuta 2016

Kauheet haukee

Pari viisikiloista
Koko talvi on ollut vähän heikkoa verkkokalastuksen suhteen. Madekausikaan ei ollut oikein kummoinen. Kyllä silti jokainen sai kimppaverkoista oman mateen keittoa varten.

Nyt sitten tänään koettuihin verkkoihin oli jäänyt muutama hauki, joista pari oli suurta. Viisikiloinen oli pyörittänyt verkon niin pahasti, ettei sitä saatu selvitettyä paikan päällä, vaan sen tilalle piti vaihtaa toinen. Onneksi hauen tulo on kausiluontoista, joten eipä noita liikaa taideta saada.

Hauesta saa ihan maukasta sapuskaa, kun sen osaa laittaa. Pilkkimistä verkkojen lähistöllä taidan välttää jonkin aikaa. En tosiaankaan halua hauen vievän syöttejäni. Tuollainen kun nappaa, niin saa sanoa taas hyvästit mormuskalle.

maanantai 8. helmikuuta 2016

Tunnistaakohan kukaan jokua?

Onni on uudet kairan terät
Ehdin tänään pilkille myöhään iltapäivällä. Reikien kairaaminen sujui sutjakkaasti, koska minulla on uudet kairan terät. Jää on vielä lujaa, vaikka vettä on jään päällä ja sää on ollut lämmintä. Ei kuitenkaan niin lämmintä, etteikö viikon takaiset reiät olisi olleet syvässä jäässä.

Kelkkakeli ilman muovijalaksia
Kelkka luisti mukavasti. Koska vettä oli jään päällä, istuin kulkupelillä. En viitsinyt laskea pilkkireppuani veteen.

Pilkkiin ei tarttunut edes joku. Joku taitaakin olla yleisin mökkijärvemme kalalaji. Tänään verkoillakin oli käynyt joku sotkusta päätellen. Jokua vaan ei ole kukaan nähnyt eikä kuvaakaan taida siitä olla.

Hyvin lionnut kiiski
Kait kiiskessä on jotakin myrkkyä, koska kala ei kelpaa eläimille ennen kuin vesi on liottanut niitä jonkin aikaa.

Ilta-aurinko pilkistää kalpeana
Kyllä harmaallakin ilmalla puolensa on. Säät jaksaa melkein aina yllättää kauniilla hetkillä.

tiistai 2. helmikuuta 2016

Hävettää

Yleensä, kun käyn kylillä, meikkaan ja katson vähän fiksumpaa ylle. Pilkillä käyn yleensä mökkirannan lähistöllä, ja enpä juurikaan näe järvellä ketään. Pilkkivaatteeni on silloin yleensä sellaiset, ettei ne oikein kestä päivänvaloa. Olen aikamoinen resumamma.

Olin eilen viisi tuntia pilkillä laihoin tuloksin, mutta eikös vaan luonani poikennut juttelemassa luistelijoita ja kelkkailijoita. En todellakaan ajatellut lähtiessäni, että maanantaina olisi jäällä vilkasta. Risat kumpparit ja housut hävetti oikein tosissaan. Kumppareilla olin potkinut viimeksi syksyllä nuotiota.

Onnistuin myös tärvelemään kairan terät. Pilkkireiän kairattua pamautin kairani reiän alla olevaan kiveen. Ei siinä ennen sellaista ole ollut, että mistä se siihen tupsahti?! Semmottii...