Tuulastusreissu

Tuulastuslampun virittelyä

Olin toissailtana isännän kanssa tuulastamassa järvellä. Ilma oli aivan tyyni, mutta vesi oli yllättävän harmaata ja pinnalla kaikenlaista roskaa. Ilmeisesti järviruokoista irronnutta.

Pikkukaloja nähtiin harvakseltaan, mutta varsinainen tarkoituksemme ei ollut tuulastaminen, vaan etsimme hukkaan menneitä rapumertojamme. Olemme myös soittaneet muutamille ravustajille, kun olemme löytäneet heidän merkattuja karanneita mertoja ja ilmoittanut, mistä ne voi noutaa. Ovat olleet kiitollisia, mutta kertaakaan ei olla tultu hakemaan, ei laiturilta eikä rannasta.

Joskus huomaa, että mertoja on myös liikuteltu, kuten pari viikkoa sitten. Merta oli kulkeutunut kovaa aallokkoa ja vastatuulta päin ainakin sata metriä. Alunperin ne olivat kaikki jonossa.

Rapurosvot ja mertavarkaat ovat taas ihan eri juttu. Valitettavasti noitakin raukkiksia löytyy.

Villiminkin ateriarääppeet

Hyvä tasainen alusta ruokailulle

Huomasin rapumertaa lähestyessäni kalan suomuja ja verisiä rippeitä kiven päällä. Ei siinä fakiiri tarvitse olla, etteikö tietäisi jo etukäteen merrasta syötin hävinneen nopeampien suihin. Tyhjänä oli myös neljä muuta mertaa.

Minkkikanta on taitanut tehdä muutakin tuhoa koko lahdella. Parikymmentä vuotta sitten oli myös piisameita, enemmän vesilintuja sekä simpukoita.