Mateen myllerrystä

Koimme viime torstaina, isäntä ja minä, kolme perinteistä kimppaverkkoamme, jotka ovat yhteisiä mökkinaapuriemme kanssa. Edellisestä kokemiskerrasta olikin vierähtänyt liikaa aikaa, koska verkot olivat aivan solmussa ja kaloja päässyt karkuun. Saimme kuitenkin saaliiksi kaksi madetta ja hauen. Toisen mateen sai mökkinaapuri.

Keskimmäisessä verkossa oli kuvan 3,8-kiloinen made, joka oli katkaissut verkkoa paikallaan pitäneen narun. Mitä tästä opimme? Eli eipä kannata ikiaikaisia varusteita käyttää vuodesta toiseen. Jouduimme uittamaan verkon uudelleen uittolaudan avulla. Se sujuikin mallikkaasti, koska lunta ei sattunut olemaan juuri siinä kohtaa ja sen vuoksi näköyhteys oli lautaan hyvä.

Taisi sitten madekausi olla ohi, koska viikonloppuna ei saatu enää yhtään. Verkoissa oli vain yksi hauki. Kelpaa sekin kalasta tykkäävälle.

Mateen aika

Kolme talviverkkoa uitettiin jään alle mökkinaapurien kanssa viikko sitten sunnuntaina. Kalasaalista on riittänyt jaettavaksi kaikille osallistujille. Made liikkuu juuri näihin aikoihin ja pian lysti niistä loppuu. Kokemuksesta tiedän, että mateita ei sitten osu verkkoon enää muutaman päivän päästä.

Pilkilläkin olen piipahtanut satunnaisesti saamatta mitään ihmeempää saalista. Olen kirjoitellut piipahtamisista, mutta tänään minulla oli Sports Tracker kännykässä päällä. Sen mukaan tein kolmen kilometrin lenkin. On todella vaikeaa arvioida järvellä etäisyyksiä, mutta nyt sitten tiedän välimatkat lähistön vakipaikoilleni.

Ihmereikä

Päivän pilkkisiika 500 g

Olin tänään kolmisen tuntia pilkillä. Sää oli oikein mukava, vaikka lopussa viima iski vilun puseroon.

Kiertelin vähän eri paikkoja, mutta käväisin sitten kairaamassa saman pilkkireiän auki, josta sain edellisellä kerralla monta kalaa. No, siitäpä sitten sain seitsemän ahventa. Kävin sen jälkeen kalaonnea kokeilemassa muualla ja en sitten saanut yhtikäs mitään. Takaisin palattuani poikkesin taas tutulle reiälle. Siikahan se heti nappasi mormyskaan kiinni.

Silloin oli jo sen verran hämärää, että kalat olivat varovaisia, eli jokin jäi vielä siimaa liikuttamaan. Jospa huomenna sitten...

Savuahvenia

Savuahvenia

En varmaan koskaa saa niin paljoa savustettua kalaa, että makuun kyllästyisin. Itse en osaa savustaa, mutta mies on siinä hommassa hyvä.

Toissapäiväisestä pilkkisaaliista laitettiin savustuspöntöön suurimmat ahvenet ja hyviä tuli. Eivät nuo nyt mitään oikeasti kovin isoja ole, mutta olen silti tyytyväinen.

Yksi parhaimmista ostoksistamme on ollut sähkösavustin. Sillä saa tasaista jälkeä aikaiseksi. Eilen oli kova pakkanen, joten kypsennysaikaa vaan lisättiin arviolta vähän enemmän.

Siikaa pitäisi vielä saada, että saisimme hyvää savukalaa koko poppoolle, eli lapsille ja lapsenlapsille, kun tulevat mökille visiitille. Heistäkin jokainen tykkää savukalasta, jopa nuorin 3-vuotias.

Antoisa pilkkireikä

Päivän kalasaalis

Minulla kävi tänään hyvä säkä viimeisellä pilkkipaikallani. Samasta kairaamastani reiästä nousi kuvan saalis - 18 ahventa ja yksi siika. Olivat kaikki myös mukavan kokoisia.

Siian sain ensimmäiseksi, sitten kiertelin muita reikiä. Palattuani ensimmäiselle reiälle, mormyskaan nappasi kuusi aventa peräjälkeen, sitten loppui kalan tulo. Kiertelin taas muut reiät ja sen jälkeen taas ekasta alkoi nousta ahventa. En juurikaan ehtint kunnolla koukkua laskea, kun oli jo kala kiinni. Toukkaa ei ollut enää ollenkaan.

Ahvenparvi häipyi jonnekin tai pilkin sen loppuun. En jäänyt enää uutta tulemista odottelemaan, vaan vilu oli sen verran kova, että oli pakko lähteä jäältä. Kylmä viima tunki takin alle, eikä siinä sitten auttanut enää mikään liikunta. Ulkona en ollut kuin noin kolmisen tuntia.

Ilmojen salliessa aion taas palata tutkailemaan samalle paikalle, josko onni jatkuisi.

Vuoden ensimmäinen pilkkisaalis

Siika pilkillä

Olin tänään pari tuntia pilkillä lähirannoilla. Ihan onnenkantamoisena sain kuvan siian, joka painoi 450 grammaa. Kala otti kiinni juuri kun olin nostamassa siimaa. Eipä paljoa haistellut eikä maistellut etukäteen. Enpä sitten muuta saanutkaan, mutta kiva näinkin.

Pilkin Kuusamon hopeanvärisellä timanttikirpulla. Valkoista kirppua en ole löytänyt mistään, joten täytyy varmaan sellainen maalata jostakin muusta mormyskasta. Minulla olisi käyttämättä jäänyt, lähes valkoinen, kynsilakka, joten jos taas sellaisella sutaisisin. Olen joskus ennenkin tuunanut noita kynsilakoilla, kuten esimerkiksi maalannut "verisiä päitä".

Pitää mennä pilkille huomenna taas uudelleen. On lupaillut loppuviikosta kovia pakkasia, joten silloin taidetaan istuskella pirtissä.