Tuulastussaalis

Ainoa saalis tuulastusreissusta

Viime syksynä olin vain kerran isännän kanssa tuulastamassa. Reissun pääasiallisena tarkoituksena oli löytää hukkaan menneitä rapumertojamme, kalasaalis olisi ollut ekstraa. Emme sitten yhtään mertaa löytäneet sen paremmin kuin kalojakaan.

Koska nyt syksyllä meiltä ei mennyt yhtään mertaa hukkaan, lähdimme eilen illalla ihan vaan tuulastamaan vielä kun keleiltä pääsee. Vene oli kylläkin jäisen liukas, mutta pärjättiin.

Nyt, kun etsimme kalaa, huomasin pohjassa kuvan merran ilman merkkiä. Sisällä oli kuusi rapua, joista pari syöntikokoista. Päästin saksiniekat takaisin järveen kasvamaan. Siinä sitten olikin koko saaliimme.

Omaa rantaa kohti soutaessamme huomasin vielä toisenkin merran, mutta en ehtinyt kohdalla nostaa sitä. Menimme veneellä ohi ja emme sitä sitten enää löytäneet. Veden pintakin alkoi tuulen alettua väristä. Muistamme kuitenkin merran sijainnin suurinpiirtein, joten tiedämme mistä etsiä.

Tulisipa nyt vielä kalastuskelejä. Pilkkikautta saa kuitenkin vielä odotella ehkä hyvinkin pitkään.