Nyt ei merta edempänä kalassa

Olin tiistaina kalakaverin kanssa virvelöimässä Kokemäenjoen koskipaikoilla. Viimeksi olin 21 v sitten. Silloin tulikin käytyä useammin. Vuorokausilupa maksoi 12 €. Mielestäni ei mikään kiskurihinta.

Harmittelin vähän, kun unohdin perhovehkeet mökille, mutta eipä Ruskilankosken vastarannalla perhosteleva (huom!) nainen saanut saalista sinä aikana, kun siellä kalastelimme. Itse olimme Ulvilan puolella. Koskeen jäi kaksi oranssi/vihreää Lottoa, joten menetys oli suurempi kuin saalis.

Olin ensimmäistä kertaa Tynin rannassa. Aikamme kalasteltuamme päätimme lähteä muualle, mutta sain ihan kivan kokoisen kirjolohen, joten jäimmekin sinne. Kalaa hengiltä ottaessani vetäisin puukollani peukalon päähän kunnon viillon. Ei ollut ensimmäinen kerta. Puukossa on terä molemmilla puolilla ja nyt kyllä menee puukko vaihtoon.

Kalasta ei sitten ole kuvaa. Unohdin sen tuttavien jääkaappiin, että sellainen kalastaja. Toivottavasti kirri maistui.

Alkuviikon ahvensaalis

Olin isännän kanssa alkuviikolla vähän aikaa vetämässä järvellä uistinlippaa sähkömoottoriveneen kanssa. Saaliksi tuli ihan syötävän kokoisia ahvenia. Ahven on ollut syönnillään itse asiassa koko kuukauden. Onkisaaliitkin ovat olleet ihan mukavia.

Jostakin kumman syystä saimme molemmat virvelillä myös särjen.

Näinkin voi käydä

Olimme eka kertaa kalassa Kemihaarassa viime syksynä. Vettä satoi tämän tästä. Lähtiessämme isäntä muljasi kahluuhousuineen niin, ettei edes alkkarin kuminauha jäänyt kuivaksi. Onneksi olin ottanut kuivia vaatteita mukaan. Matkaa majapaikalle oli vaivaiset 40 km. Sadeviittani oli hyvä suoja märiltä vaatteilta.

Kalaa tuli mukavasti, kaverit sai pari mittakalaa. Olimme noin kuusi tuntia kalassa, mutta siinä ajassa sai päästää kaloja takaisin jokeen ihan riittävästi, ennen kuin kiintiö tuli täyteen.

Olimme siellä myös nyt juhannuksen tietämissä. Kalasaaliin kanssa melkein sama homma. Nyt mittakaloja saatiin vain yksi.

Jostakin kumman syystä miehet tuntuu saavan aina ne isommat kalat.

Loppukesän kuvia Savukoskelta

Kemijoki, Kuttusojan nuotiopaikka

Kuva Kairijoelta

Kuukkelikeinu

Juhannus Lapissa

Erilainen mökkitie etelän ihmiselle.

Joskus on hyvä vaihtaa maisemaa ja kalavesiä.

Yötön yö.

Naapurin emännän kanssa verkoilla

 Olemme pyytäneet särkiä rapusyöteiksi pitkin talvea ja kesää ja pakastaneet ne. Pakastimesta on sitten hyvä ottaa kulloinkin tarvittava määrä.

Tämä ei ollut enää kivaa, tarkoitan verkon siivoamista.

Joskus voi käydä näinkin, eli järvisiikaa ja ahventa "oheistuotteena" verkoilla.

Pian alkaa ravustus, nam

Täpläravut keitettynä odottamassa fiinimpää asettelua kekkereitä varten.

Joskus näitä saksiniekkoja tulee enemmänkin, mutta ei riitä myytäväksi asti. Meillä on rapukimppa mökkinaapureiden kanssa. Joskus juhlitaan yhdessä, yleensä erikseen oman väen kesken. Nuoriso tykkää  ravuista ja ainahan noita voi pakastaa liemineen.

Tein vähän aikaa sitten rapukastikkeen uuniperunoille. Joskus teen rapukeittoa, mutta ovat hyviä sellaisenaankin sulatettuna.

Nainen kalassa

Olen aina ollut kiinnostunut kalastamisesta - ihan pienestä pitäen. Isän äiti ja äitini olivat lapsuuteni kalakavereita. Heidän kalastuksensa rajoittui lähinnä onkimiseen. Mummu on nukkunut pois jo useita vuosia sitten, mutta vanha äitini katsoo telkkarista vieläkin kaikki kalastusohjelmat ja hänestä saa takuuvarmasti onki- tai pilkkikaverin. Itse olen lähempänä kuutta- kuin viittäkymppiä, joten monenlaista on ehtinyt tapahtua.

Minulle kelpaa lähes kaikki kalastusmuodot: ongin, virvelöin, perhostelen, pilkin, tuulastan, ravustan, käyn talvi-/kesäverkoilla...

Kalastusreissuillani on vaan näkynyt vähän naisia. Toivottavasti naisten kalastusinto lähenee miesten tasoa, koska olisi joskus mukavaa lähteä useammin naisporukoissa kalaan. Ei miehisessä seurassa mitään vikaa ole, mutta kun tuntemillani kavereilla tuppaa olemaan kilpailu mielessä...