Kalanruoto risuista

Bongasin tämän hienon risuista tehdyn kalanruodon ystäväperheen mökin seinältä. En yleensä tykkää ylimääräisistä tekeleistä ripustettuna ulkoseinille, mutta tämä iski silmään heti. Minusta se on hieno ja paikkaansa sopiva.

Työn tekijästä ei ole tietoa, mutta kuvan julkaisemiseen tänne blogiin, olen saanut omistajilta luvan.

Kalastuslehti

Olin hämmästynyt alkuviikosta googlatessani "fisuskaa", kun löysin alla olevasta nettiosoitteesta oman blogisivuosoitteeni. Listauksessa "Naisten pitämiä kalastusblogeja" oli vielä neljän muun blogin pitäjän osoitteet. Ihmettelinkin alkuvuodesta suuresti, että miksiköhän sivuillani käynti vilkastui huomattavasti.

Lehti on ilmaisjakelulehti ja jaetaan alan liikkeissä.

http://issuu.com/krookmedia/docs/kalastus115/50

Kaunis kattaus on puoli ruokaa

Rapuja neljälle

Veimme viikonloppuna ystäville tuliaisiksi aikaisin aamulla keittämiäni rapuja. He tykkäävät kovasti ravuista ja samalla saimme nauttia niistä itsekin.

Kaikki yleensä sanovat, ettei ravuista lähde nälkä. No, kaunis kattaus on puoli ruokaa, eikös vaan?

Fisuskan rapukeitto

Keitän melko tavallista rapukeittoa, eli en käytä valmistuksessa mitään erikoisia aineksia. Silti minusta ja muidenkin syöjien mielestä siitä tulee ihan hyvää. Käytän sellaisia ravun kuoria, jotka eivät ole käyneet kenenkään huulilla, vaan ovat jätetty vartavasten keittoa varten. Tämä on tietenkin jokaisen oma asia ja rapukekkereistä jäätyjä kuoria voi jokainen hyödyntää miten itse parhaaksi näkee. Meillä noita kuoria piisaa, koska ravustamme itse. Ravun kuoret, kuten myös ravut, voi pakastaa keittoliemessä, joten ne voi  käyttää myöhemminkin.

Koska olen säkäkokki, niin jätän vastuun lopputuloksesta alla olevan ohjeen noudattajalle. Ohje on vain viitteellinen ja jokainen kokkaaja tekee omanlaisensa keitoksen. Alla olevasta ohjeesta riittää keittoa neljälle. Tämä on myös erinomainen alkuruoka ja sopii kaikille viljattomille syöjille. 

Kasarissa on noin 20 ravun pyrstökuoret, saksien kuoret, selkäpanssarit sekä jalat. En laita joukkoon kroppaa enkä missään tapauksessa päätä. Jos haluaa, niin aivan viimeiseksi keittoon voi lisätä keitettyjä ravun paloja - lähinnä imagokysymys. Kattilassa porisee myös sipuli. Voita on reippaasti, ettei tuotos pala pohjaan. Annan sipulin pehmentyä kunnolla.

Lisään ravun kuoriin vettä, hieman tilliä tai timjamia ja pari valkosipulin kynttä. Annan kiehua noin puoli tuntia. Samalla keitän muutaman porkkanan, noin kolme isoa. Kypsät porkkanat soseutan tehosekoittimella.

Siivilöin rapu-sipuli -liemen ja aina kahteen kertaan. Kovat ravunkuorien murut eivät ole mieluinen yllätys keitossa.

Kaadan rapuliemen takaisin kattilaan ja lisään porkkanasoseen. Joukkoon murustan reilun palan Koskenlaskijaa, lisään tölkin ruokakermaa ja kasvisliemikuution. Tarkistan myös, josko tarvitsee lisätä vettä. Suurustan keiton mieleisekseni vaalealla maissisuurusteella.

Maustan rapukeiton myös sitruunapippurilla (mustapippurikin käy) sekä maun mukaan chilijauheella. Teelusikallinen kurkumaa tuo ainakin väriä lisää. Tomaattinen chilikastike antaa lisää potkua ja sitä laitan parin lusikallisen verran. Lopuksi tarkistan suolan. Yleensä sitä ei tarvitse lisätä. Jos haluaa, voi keittoon lisätä hieman valkosipulia ja/tai lirauttaa sitruunaa.

Keiton voi nauttia vaikkapa vaalean juustoleivän kera, nam.

Vielä on kesää jäljellä

Usein, kun nautitaan Suomen suvesta, otetaan valokuva paljaista varpaista. Niinpä sitten kerran minäkin.

Saalista ei tullut, mutta oli hienoa lillutella veneessä tyynellä järvellä. Aikaa on jonkin verran kulunut ravustamisessa, joten nyt oli kiva mennä vaihteeksi ongelle.

Pitäisi vielä lähteä ihan tosissaan muille vesille narraamaan suurempia saaliskaloja. Ainakin ennen rauhoitusajan alkamista syyskuun alussa.

Kruunutilliä etsimässä

Rapujen jäähdytys meneillään

Eilen tuli keitettyä ensimmäinen rapusatsi. Valitettavasti emme ehtineet nauttia niistä, joten nämä menivät liemineen pakastimeen.

Vaikka on ollut kylmät vedet, niin rapuja tuntuu silti olevan jonkin verran liikkeellä. Kuorien vahvuudesta ei ole vielä tietoa ennen kuin nämä syödään.

Pulmaksi aiheutui kruunutillin löytyminen. Mökin maasta tillit oli mennyt parempiin narsuihin. Veikkaan pupua. Kotona ei tilli ollut ehtinyt vielä kasvaa tarpeeksi. Lähikaupoissa ei ollut niitä vielä myynnissä ja eräs puutarhuri kertoi heidän ensimmäisen kylvön epäonnistuneen. Onneksi serkkuplikalta löytyi sen verran kruunutilliä, että saatiin ravut keitettyä.

Tänään eri meininki

Alkuillasta sää oli mitä hienoin mennä taas järvelle kokeilemaan onkimista. Nyt kavereinani oli pari mökkinaapuria.

Ahvenet tarttuivat hanakasti koukkuun ja joukkoon eksyi myös kolme pientä särkeä. Emme lähteneet kalapaikalta pois sen vuoksi, etteikö syöntiä enää olisi ollut. Soutajan mielestä saalista oli saatu jo riittävästi. Siihen oli helppo yhtyä.
 
Kuvan kalat eivät ole pelkästään minun onkimia, vaan osa on myös kavereiden saamia.

Ei kun ongelle...

Päätin mennä tänään ongelle, ettei ainakaan tänä kesänä pääsisi sellaista tapahtumaan, ettenkö tekisi yhtäkään onkireissua.

Ankkuroin veneen parinsadan metrin päähän laiturista ja korjasin siimassa painon paikkaa. Paino irtosi ja en sitten saanut sitä ujutettua takaisin, Koska olin päättänyt vain käväistä kalassa, niin eihän minulla tietenkään ollut työkaluja mukana.

Lähdin rantaan nikkaroimaan lyijyä kiinni siimaan. Ja eikun takaisin onkipaikalle. Aikani ongittua huomasin painon pudonneen, joten taas takaisin rantaan ja nyt laittamaan kokonaan uutta onkilaitetta.

Kun pääsin onkipaikalle, alkoi tuulla puuskissa oikein kunnolla, joten katsoin viisaammaksi lopettaa koko touhu tältä illalta. Ei kuitenkaan niin huonoa, ettei jotakin positiivistakin - tähän aikaan kesästä en ole koskaan löytänyt yhtä helposti kastematoja, kuin tänään.

Juhannus Savukoskella

Saavuimme jälleen juhannusta viettämään Savukoskelle. Nyt ei satanut lunta, mutta muuten säät vaihteli, kuten kait koko maassa. Veden pinta oli korkealla. Tiesimme jo entuudestaan, ettei kalasaaliista tule kovinkaan kummoista.

Itse kalastelin pääasiassa omassa rannassa ja sielläkin harvakseltaan. Viereisessä kuvassa istun kanootissa uuden virvelini kanssa samalla heitellen lottoa. Sain saaliiksi pienehkön hauen. Siinä mielessä saavutus, koska pääasiallinen tehtävämme oli hakea vettä lähistön lähteeltä.

Bongaa viereisestä kuvasta mies, joka selvittelee perhovavan siimaa. Omasta perhovavastani oli matkan aikana katkennut pää, joten sekin vähän latisti kalastusintoa.







Kuttusojan laavu oli tyhjillään johtuen varmaankin epävakaasta säästä. Maisemat ovat kuitenkin, keli kuin keli, hienoja.

Silmät ja korvat lepäävät - on niin rauhallista ja hiljaista. Tuttavapariskunta kertoi, että vaikka maalla asuvatkin, niin kuitenkin aina kuuluu jostakin taustahälyä. Täällä ei.

Ei uskoisi samaksi Kemijoeksi, minkä näkee Kemissä.

Saatiin sitä maistaa savukalaakin, vaan ei minun toimesta. Ei voi saada kalaa jos ei kalasta.

Synttärilahja

Kiiltävää minullekin lahjaksi

Mummi sai kotiväeltä synttärilahjaksi uuden avokelan sekä vavan. Vanha kela alkoikin olla jo vähän epäluotettava. Sillä ei saanut mm. suurta kalaa, heh. Vanha systeemi saakin nyt siirtyä varavälineosastolle. Toivottavasti pääsen pian kokeilemaan uutta härveliäni. On ollut vähän hiljaista meikäläisen kalastusrintamalla.

Särkee

Rapusyötit pakastimeen tulikin sitten kalastettua melkein kertalaakista. Kylläpä on hyvä katiska pyytämään.

Suuremmat särjet fileoidaan ja valmistetaan vaihteeksi niistä säilykkeitä uunissa kypsyttämällä, lasisissa säilykepurkeissa. Särki on siihen tarkoitukseen mielestäni paremman makuista kuin esimerkiksi siika. Pienet ruodot sulavat pikässä kypsyttämisessä, joten niistä ei tarvitse huolehtia.

Avasin tänään yhden haukifileestä valmistetun purkin. Olin maustanut sen muunmuassa tomaatti-chilikastikkeella, mustapippurilla, valkosipulilla ja rapuliemellä. Seassa loraus ruokaöljyä. Vain mielikuvitus on näissä rajana, ja kokeilemalla sitten tietää, mistä aineksista tuli valmistettua mieleistä. Muunmuassa tuoreet yrtit, kuten timjami, sopivat mausteeksi erinomaisesti. Netistä löytyy kalaohjeita, jos ei luota omiin kykyihin.

Harvinaista herkkua

Savukalaa, nam!

Saalisahvenemme ovat yleensä sen verran pieniä, että niitä ei kannata savustaa, vaan ne fileoidaan. Pienet kalat kuivuisivat liikaa savupöntössä.

En muista, koska viimeksi meillä olisi savustettu ahvenia, mutta nyt on meidän verkkoon uinut sen verran suuria kaloja, että se kannatti tehdä. Kyllä olivat hyviä.

Särkisaalis

Jäiden lähdön innoittamina päästiin muutama päivä sitten laskemaan verkot keskelle lahtea. On mielenkiintoista kokeilla, mitä saadaan kunakin keväänä saaliiksi. Särki taitaa olla aikaisin liikkeellä tänä vuonna. Kuvan pyydyksessä niitä oli 39 ja ahvenia 4. Jos olisi ollut tarve, niin en olisi jaksanut nostaa verkkoa veneeseen mitenkään helposti.

Yleensä järven ahvenet ovat melko pieniä ja mahtikaloista olen kuullut vain juttuja. Kuvan ahven on jo reilua kokoa, eli yli 830 grammaa. Meidän nurkissa ennätyskala lajissaan.

Kalasaaliista haaveilua

Kuva on vuodelta 2007. Tällaisia päivän pilkkisaaliita sai vielä tuolloin Säkylän Pyhäjärvestä. Muistelen, että talven aikana nappasi 64 siikaa pilkkiini ja se 65. höynähti samana vuonna valkoiseen lippaan Kemijoella, paikkana  Savukoski. (Mitään muistellut - on pakko kirjata saaliit ylös joka vuosi tiettyjen tahojen vuoksi.)

En tiedä kronkelimpia kaloja syömisen suhteen kuin Säkylän Pyhäjärven kalat. Toisinaan saalista tulee hyvinkin, mutta huonon syönnin aikana olen funtsinut, että olisiko järvivesi toisinaan liian kirkasta. Silti siitä mielenkiintoinen järvi, että sieltä voi odottaa lähes minkälaisia vonkaleita ja saaliita tahansa. Esimerkiksi pilkillä umpparileikkaukseni jälkeen jokin todella suuri nappasi kuvaan kiinni, ja en tietenkään saanut ylös. Täytyi varoa kroppaa. Näitä riittää... Mies kairasi minulle jäähän reiät. Suuri lahna on myös pilkkireiällä hankala tuttavuus.

Olen miettinyt, että kalasaaliin määrään vaikuttaa myös kesäiset ja syksyiset sääilmiöt, ja varsinkin tuulen suunnat ennen järven jäätymistä. Lahtien pohjukoissa voi jää muodostua paksummaksi tai jopa jäätyä aikaisemmin kuin muualla järvessä riippuen tuulien suunnasta. Toisessa päässä järveä samana vuonna saaliit voivat olla ihan eri luokkaa.

Eipä silti, en tiedä ainoatakaan kalastajaa missään kalapaikassa, jolla ei olisi hyviä selityksiä, heh.

Vesiraja lähenee

Kuva on otettu eilen mökkirannasta. Oli kiva seurata vesirajan lähestymistä ja kuvittelinkin, että tänään olisi jo vesi ylettynyt laiturille asti. Tuulen suunta yöllä kuitenkin kääntyi ja sulamisen vauhti hiipui. Aamulla oli avannossa noin sentin vahvuinen jää.

Siellä, missä rannat ovat jo sulina, on ruovikoissa hauet kutemassa. Naapurit olivat tehneet sellaisen havainnon kevätretkellään. Oli hyvä, että saatiin verkot pois vedestä. Hauesta on väännetty talven aikana jos jonkinmoista sapuskaa, eikä lisää kaivata lähiaikoina. Mielestäni kala pitää saada ruokapöytään mieluummin tuoreeltaan kuin pakastimen kautta.

Näin huonoa talvisaalista ei ole tullut vielä kertaakaan. Kala ei juurikaan uinut verkkoihin eikä pilkilläkään saanut juuri mitään. Kalakaveritkin jäivät usein ilman pilkkisaalista. Kausi jäi myös lyhyeksi.

Sain sentään raitista ulkoilmaa. Jos tätä pilkkiharrastusta ei olisi, niin talvet saattaisivat tuntua paljon pidemmiltä. Puolen tunnin oleilusta ulkona hämäränkin päivän aikaan saa tehokkaampaa valohoitoa kuin kirkasvalolampusta. Näin olen kuullut.