Särkee

Rapusyötit pakastimeen tulikin sitten kalastettua melkein kertalaakista. Kylläpä on hyvä katiska pyytämään.

Suuremmat särjet fileoidaan ja valmistetaan vaihteeksi niistä säilykkeitä uunissa kypsyttämällä, lasisissa säilykepurkeissa. Särki on siihen tarkoitukseen mielestäni paremman makuista kuin esimerkiksi siika. Pienet ruodot sulavat pikässä kypsyttämisessä, joten niistä ei tarvitse huolehtia.

Avasin tänään yhden haukifileestä valmistetun purkin. Olin maustanut sen muunmuassa tomaatti-chilikastikkeella, mustapippurilla, valkosipulilla ja rapuliemellä. Seassa loraus ruokaöljyä. Vain mielikuvitus on näissä rajana, ja kokeilemalla sitten tietää, mistä aineksista tuli valmistettua mieleistä. Muunmuassa tuoreet yrtit, kuten timjami, sopivat mausteeksi erinomaisesti. Netistä löytyy kalaohjeita, jos ei luota omiin kykyihin.

Harvinaista herkkua

Savukalaa, nam!

Saalisahvenemme ovat yleensä sen verran pieniä, että niitä ei kannata savustaa, vaan ne fileoidaan. Pienet kalat kuivuisivat liikaa savupöntössä.

En muista, koska viimeksi meillä olisi savustettu ahvenia, mutta nyt on meidän verkkoon uinut sen verran suuria kaloja, että se kannatti tehdä. Kyllä olivat hyviä.

Särkisaalis

Jäiden lähdön innoittamina päästiin muutama päivä sitten laskemaan verkot keskelle lahtea. On mielenkiintoista kokeilla, mitä saadaan kunakin keväänä saaliiksi. Särki taitaa olla aikaisin liikkeellä tänä vuonna. Kuvan pyydyksessä niitä oli 39 ja ahvenia 4. Jos olisi ollut tarve, niin en olisi jaksanut nostaa verkkoa veneeseen mitenkään helposti.

Yleensä järven ahvenet ovat melko pieniä ja mahtikaloista olen kuullut vain juttuja. Kuvan ahven on jo reilua kokoa, eli yli 830 grammaa. Meidän nurkissa ennätyskala lajissaan.

Kalasaaliista haaveilua

Kuva on vuodelta 2007. Tällaisia päivän pilkkisaaliita sai vielä tuolloin Säkylän Pyhäjärvestä. Muistelen, että talven aikana nappasi 64 siikaa pilkkiini ja se 65. höynähti samana vuonna valkoiseen lippaan Kemijoella, paikkana  Savukoski. (Mitään muistellut - on pakko kirjata saaliit ylös joka vuosi tiettyjen tahojen vuoksi.)

En tiedä kronkelimpia kaloja syömisen suhteen kuin Säkylän Pyhäjärven kalat. Toisinaan saalista tulee hyvinkin, mutta huonon syönnin aikana olen funtsinut, että olisiko järvivesi toisinaan liian kirkasta. Silti siitä mielenkiintoinen järvi, että sieltä voi odottaa lähes minkälaisia vonkaleita ja saaliita tahansa. Esimerkiksi pilkillä umpparileikkaukseni jälkeen jokin todella suuri nappasi kuvaan kiinni, ja en tietenkään saanut ylös. Täytyi varoa kroppaa. Näitä riittää... Mies kairasi minulle jäähän reiät. Suuri lahna on myös pilkkireiällä hankala tuttavuus.

Olen miettinyt, että kalasaaliin määrään vaikuttaa myös kesäiset ja syksyiset sääilmiöt, ja varsinkin tuulen suunnat ennen järven jäätymistä. Lahtien pohjukoissa voi jää muodostua paksummaksi tai jopa jäätyä aikaisemmin kuin muualla järvessä riippuen tuulien suunnasta. Toisessa päässä järveä samana vuonna saaliit voivat olla ihan eri luokkaa.

Eipä silti, en tiedä ainoatakaan kalastajaa missään kalapaikassa, jolla ei olisi hyviä selityksiä, heh.

Vesiraja lähenee

Kuva on otettu eilen mökkirannasta. Oli kiva seurata vesirajan lähestymistä ja kuvittelinkin, että tänään olisi jo vesi ylettynyt laiturille asti. Tuulen suunta yöllä kuitenkin kääntyi ja sulamisen vauhti hiipui. Aamulla oli avannossa noin sentin vahvuinen jää.

Siellä, missä rannat ovat jo sulina, on ruovikoissa hauet kutemassa. Naapurit olivat tehneet sellaisen havainnon kevätretkellään. Oli hyvä, että saatiin verkot pois vedestä. Hauesta on väännetty talven aikana jos jonkinmoista sapuskaa, eikä lisää kaivata lähiaikoina. Mielestäni kala pitää saada ruokapöytään mieluummin tuoreeltaan kuin pakastimen kautta.

Näin huonoa talvisaalista ei ole tullut vielä kertaakaan. Kala ei juurikaan uinut verkkoihin eikä pilkilläkään saanut juuri mitään. Kalakaveritkin jäivät usein ilman pilkkisaalista. Kausi jäi myös lyhyeksi.

Sain sentään raitista ulkoilmaa. Jos tätä pilkkiharrastusta ei olisi, niin talvet saattaisivat tuntua paljon pidemmiltä. Puolen tunnin oleilusta ulkona hämäränkin päivän aikaan saa tehokkaampaa valohoitoa kuin kirkasvalolampusta. Näin olen kuullut.

Talviverkot pois jäältä

Vuoden takainen otos

Järki voitti ja verkot otettiin pois pyytämästä. Vaikka onkin ollut pitkiä pakkasjaksoja, niin jäät ovat silti petollisia. Varsinkaan, kun verkot eivät olleet ihan matalassa vedessä, niin liikkuminen jäällä tuli arvaamattomaksi. Kolmen päivän saaliiksi saatiin yksi hauki, joten ei sekään houkutellut jatkoajalle.Toisesta päästä järveä ei ole kuulemani mukaan jäälle päästy enää aikoihin.

Nyt vaan toivotaan, että jäät sulaisivat paikoilleen. Odotan jo kovasti myös kevään heräämistä. Sinivuokot ovat jo paikoitellen nupullaan. Kuvan valkovuokkojen aika ei taida olla vielä kuukauteen.

Lappiin kalaan?

Tunnelmaa kesäkuulta, Savukoski

Olimme vähän aikeissa lähteä pääsiäiseksi Savukoskelle pilkkireissulle, mutta kevään odotus täällä etelässä vie voiton. Jotenkin sitä vaan jo kaipaa ilmojen lämpeämistä ja jäiden sulamista. Talven pilkkisaaliskin jäi kokonaisuudessaan heikoksi, eikä Kemijoki taida olla sen anteliaampi. Ei ainakaan vähäisen kokemukseni mukaan.

Kuva lisättynä pienin efektein on viime vuodelta juhannusviikolta Savukoskelta. Eipä täällä etelässäkään taitanut olla silloin yhtään lämpimämpiä ilmoja. Toivottavasti ei tule enää pahempaa takatalvea.

Purkitettua kalaa

Emme ole tehneet kalapurkkeja ainakaan kymmeneen vuoteen. Nyt eilen innostuin isännän kanssa väsäämään niitä.

Kaikissa on kalana ruodotonta haukifilettä, yhdessä ahvenfilettä. Näihin voi hukata vanhemmatkin pakastekalat.

Omiin purkkeihin laitoin chili-tomaattikastiketta, vähän ruokaöljyä, mustapippuria, valkosipulia, rapulientä, suolaa... Yhdessä on vähemmän tomaattia, enemmän tilliä ja sitruunapippuria. Suurin osa purkeista on isännän täyttämiä. Ainakin sipulia käytti hajusta päätellen. Yllätyksiä kuitenkin täynnä jokaikinen purkki.

Täytimme lasipurkit jättäen kiehumisvaran, reilut 2 cm. Ensin ne olivat uunissa 125 asteessa niin kauan, että alkoivat hienokseltaan kiehua. Sen jälkeen asteet laskettiin sataan. Siinä lämmössä noin viisi tuntia. Vähemmänkin olisi taitanut riittää, koska ovat ruodottomasta kalasta tehty. Sitten vaan virta pois uunista ja jätetään jäähtymään. Jäähtyivät viime yön uunissa.

Lasipurkit eivät saa koskettaa toisiaan eikä uunin luukkua saa avata välillä. Purkit laitetaan kylmään uuniin.

Jokaisessa on kansi painunut sisään, eli homma onnistui ainakin sen puoleen. Yhden avasimme ja kansi naksahti - säilyvät periaatteessa pitkään.  Omat viemme varmuuden vuoksi kellariin.

Näin säilötyistä purkkikaloista löytyy ohjeita netistä vaikka kuinka paljon, eli ei meidän systeemi ole ainoa oikea.

Talviverkoilla vielä kalastellaan

Ruutana

Yöpakkaset ja parin päivän kylmyydet ovat auttaneet jatkamaan talviverkoilla kalastamista. Tänään saaliiksi saatiin muunmuassa jopa pieni siika.

Kuvan ruutanasta ei olla kovinkaan ylpeitä eikä suutarinkaan ilmestyminen mikään hyvä merkki ole. Nehän viihtyvät rehevissä oloissa seisovassa vedessä. Niitä on alkanut esiintyä silloin tällöin muutaman viime vuoden aikana. Ollaan vaan iloisia, että niitä saadaan pois järvestä.

Nämä kuvien kalat päätyivät merikotkan ateriaksi.

Suutari

Olin perjantai-iltana pilkillä ja noin kilonen hauki nappasi hapertuneen siiman poikki ja vei lempimormuskani. Vähän harmitti, mutta on kait ihan hyvä koittaa kalastaa useammin jollakin muullakin kuvatuksella. Samanlaista Kuusamon valkoista kirppua en ole löytänyt asioimiltani paikkakunnilta ainakaan pariin vuoteen. En edes Rovaniemeltä. Olisin ostanut ihan vaan varmuuden vuoksi jemmaan.

Olen silti sitä mieltä, ettei värillä ole niin väliä, vaan sillä, miten kuva ui.

Onneksi äiti ei tiedä

Jäät on rytisseet muutamana aamuna tehden railoja pitkin järveä. Iltaan mennessä järvi rauhoittuu. Edellisen illan pilkkirei'issä on noin parin sentin vahvuinen jää. Sen verran kovia yöpakkasia on ollut.

Onneksi äiti ei tiedä, missä tytär seikkailee. Oma tytär taas sai puolestaan hepulin kaltaisen, kun kerroin hänelle olevani isän kanssa railolla pilkkimässä.

No, yhteensä yhden ahvenen ja kolmen kiisken vuoksi ei kannata pelleillä, joten ollaan seuraavaksi turvallisemmissa paikoissa. Rannalla on jäätä vielä noin 30 cm.

Nonni...

...taitaapi affenet virkistyä? Noin kolmen tunnin pilkkireissun jälkeen sain saalista ihan mukavasti, vaikkakin pienehköjä. No - kaikkea ei voi saada. Siikakin edelleen hukassa.

Vaikka kuinka maisemia kuuntelisi ja katselisi, niin kyllä kummasti saaliskin virkistää.

Vähän kalasaalista

Eilen ei tarvinnut montaa tuntia etsiä pilkkikaloja, kunnes tärppäsi. Onneksi, sillä en olisi ehtinyt kauaa kalastaakaan. Saalis ei tosin ollut kummoinen, mutta taitaa ahvenet tulla jo aktiivisemmiksi. Siioista ei ole vielä tietoakaan.

Kuvan kannellinen "kipporware" on hyvä säilyttämään kalojen tuoreus, koska siinä on reiällinen pohja sisusastiassa. Näin ne eivät ole kosketuksissa liemiinsä.

Sain myös ihailla merikotkan lentoa. Välillä se päivysti lahden perällä ja vahti jäälle heitettyä suutaria. Valitettavasti kannan mukanani vain kännykkäkameraa, joten zoomi ei riittänyt sen kuvaamiseen. Sen vuoksi täällä blogissa julkaisemani kuvat ovat usein mitä sattuu. En viitsi laahata mukanani kalareissuilla varsinaista kameraa. Kamerareissut ovat taas jo ihan toinen juttu.

Laskiaissunnuntai

Eikö tätä pilkkivapaa saakaan pudottaa reiästä...

Ilmat suosi eilen ulkoilua ensimmäistä kertaa oikein kunnolla. Aurinko paistoi ja oli ihan tyyntä. Sitä ajatteli, että kalatkin virkoavat vihdoin viimein ja saadaan kunnon pilkkisaaliit.

Verkot oli tyhjää täynnä sekä pilkkikalat hukassa. Perheemme ahkerin pilkki seitsemän tuntia ja sai saaliiksi kuusi ahventa. Kilometrejä tuli kuulemma saman verran.

Kuvan puolitoistavuotiaalla vessellilläkään ei ollut aloittelijan tuuria.

Pilkkikalat hukassa

Jäät tulee olemaan petollisia jo aikaisin keväällä

Meni sitten taas viikonloppu maisemia ihaillessa. Pilkkisaaliista ei ollut jälleen  tietoakaan, mutta kyllä vajaassa neljässä tunnissa kunto nousee, kun talsii lumessa ja vedessä ja kairailee reikiä.

Lumiset maisemat jaksaa silti aina ihastuttaa. Ja jos ei muuta hyvää, niin tuli oltua ainakin tuo aika pois jääkaapilta.

Hauki on kala

Olen usein ihmetellyt, miten hauet voivat näyttää keskenään ihan erilaisilta, vaikka kasvupaikka on sama.

Ehkäpä nämäkin kuvan serkukset, jotka uivat samaan verkkoon, ovat kasvaneet eri puolilla järveä. Ovat suurinpiirtein samanikäiset, mutta kuitenkin erinäköiset.