Kruunutilliä etsimässä

Rapujen jäähdytys meneillään

Eilen tuli keitettyä ensimmäinen rapusatsi. Valitettavasti emme ehtineet nauttia niistä, joten nämä menivät liemineen pakastimeen.

Vaikka on ollut kylmät vedet, niin rapuja tuntuu silti olevan jonkin verran liikkeellä. Kuorien vahvuudesta ei ole vielä tietoa ennen kuin nämä syödään.

Pulmaksi aiheutui kruunutillin löytyminen. Mökin maasta tillit oli mennyt parempiin narsuihin. Veikkaan pupua. Kotona ei tilli ollut ehtinyt vielä kasvaa tarpeeksi. Lähikaupoissa ei ollut niitä vielä myynnissä ja eräs puutarhuri kertoi heidän ensimmäisen kylvön epäonnistuneen. Onneksi serkkuplikalta löytyi sen verran kruunutilliä, että saatiin ravut keitettyä.

Tänään eri meininki

Alkuillasta sää oli mitä hienoin mennä taas järvelle kokeilemaan onkimista. Nyt kavereinani oli pari mökkinaapuria.

Ahvenet tarttuivat hanakasti koukkuun ja joukkoon eksyi myös kolme pientä särkeä. Emme lähteneet kalapaikalta pois sen vuoksi, etteikö syöntiä enää olisi ollut. Soutajan mielestä saalista oli saatu jo riittävästi. Siihen oli helppo yhtyä.
 
Kuvan kalat eivät ole pelkästään minun onkimia, vaan osa on myös kavereiden saamia.

Ei kun ongelle...

Päätin mennä tänään ongelle, ettei ainakaan tänä kesänä pääsisi sellaista tapahtumaan, ettenkö tekisi yhtäkään onkireissua.

Ankkuroin veneen parinsadan metrin päähän laiturista ja korjasin siimassa painon paikkaa. Paino irtosi ja en sitten saanut sitä ujutettua takaisin, Koska olin päättänyt vain käväistä kalassa, niin eihän minulla tietenkään ollut työkaluja mukana.

Lähdin rantaan nikkaroimaan lyijyä kiinni siimaan. Ja eikun takaisin onkipaikalle. Aikani ongittua huomasin painon pudonneen, joten taas takaisin rantaan ja nyt laittamaan kokonaan uutta onkilaitetta.

Kun pääsin onkipaikalle, alkoi tuulla puuskissa oikein kunnolla, joten katsoin viisaammaksi lopettaa koko touhu tältä illalta. Ei kuitenkaan niin huonoa, ettei jotakin positiivistakin - tähän aikaan kesästä en ole koskaan löytänyt yhtä helposti kastematoja, kuin tänään.

Juhannus Savukoskella

Saavuimme jälleen juhannusta viettämään Savukoskelle. Nyt ei satanut lunta, mutta muuten säät vaihteli, kuten kait koko maassa. Veden pinta oli korkealla. Tiesimme jo entuudestaan, ettei kalasaaliista tule kovinkaan kummoista.

Itse kalastelin pääasiassa omassa rannassa ja sielläkin harvakseltaan. Viereisessä kuvassa istun kanootissa uuden virvelini kanssa samalla heitellen lottoa. Sain saaliiksi pienehkön hauen. Siinä mielessä saavutus, koska pääasiallinen tehtävämme oli hakea vettä lähistön lähteeltä.

Bongaa viereisestä kuvasta mies, joka selvittelee perhovavan siimaa. Omasta perhovavastani oli matkan aikana katkennut pää, joten sekin vähän latisti kalastusintoa.







Kuttusojan laavu oli tyhjillään johtuen varmaankin epävakaasta säästä. Maisemat ovat kuitenkin, keli kuin keli, hienoja.

Silmät ja korvat lepäävät - on niin rauhallista ja hiljaista. Tuttavapariskunta kertoi, että vaikka maalla asuvatkin, niin kuitenkin aina kuuluu jostakin taustahälyä. Täällä ei.

Ei uskoisi samaksi Kemijoeksi, minkä näkee Kemissä.

Saatiin sitä maistaa savukalaakin, vaan ei minun toimesta. Ei voi saada kalaa jos ei kalasta.

Synttärilahja

Kiiltävää minullekin lahjaksi

Mummi sai kotiväeltä synttärilahjaksi uuden avokelan sekä vavan. Vanha kela alkoikin olla jo vähän epäluotettava. Sillä ei saanut mm. suurta kalaa, heh. Vanha systeemi saakin nyt siirtyä varavälineosastolle. Toivottavasti pääsen pian kokeilemaan uutta härveliäni. On ollut vähän hiljaista meikäläisen kalastusrintamalla.

Särkee

Rapusyötit pakastimeen tulikin sitten kalastettua melkein kertalaakista. Kylläpä on hyvä katiska pyytämään.

Suuremmat särjet fileoidaan ja valmistetaan vaihteeksi niistä säilykkeitä uunissa kypsyttämällä, lasisissa säilykepurkeissa. Särki on siihen tarkoitukseen mielestäni paremman makuista kuin esimerkiksi siika. Pienet ruodot sulavat pikässä kypsyttämisessä, joten niistä ei tarvitse huolehtia.

Avasin tänään yhden haukifileestä valmistetun purkin. Olin maustanut sen muunmuassa tomaatti-chilikastikkeella, mustapippurilla, valkosipulilla ja rapuliemellä. Seassa loraus ruokaöljyä. Vain mielikuvitus on näissä rajana, ja kokeilemalla sitten tietää, mistä aineksista tuli valmistettua mieleistä. Muunmuassa tuoreet yrtit, kuten timjami, sopivat mausteeksi erinomaisesti. Netistä löytyy kalaohjeita, jos ei luota omiin kykyihin.

Harvinaista herkkua

Savukalaa, nam!

Saalisahvenemme ovat yleensä sen verran pieniä, että niitä ei kannata savustaa, vaan ne fileoidaan. Pienet kalat kuivuisivat liikaa savupöntössä.

En muista, koska viimeksi meillä olisi savustettu ahvenia, mutta nyt on meidän verkkoon uinut sen verran suuria kaloja, että se kannatti tehdä. Kyllä olivat hyviä.

Särkisaalis

Jäiden lähdön innoittamina päästiin muutama päivä sitten laskemaan verkot keskelle lahtea. On mielenkiintoista kokeilla, mitä saadaan kunakin keväänä saaliiksi. Särki taitaa olla aikaisin liikkeellä tänä vuonna. Kuvan pyydyksessä niitä oli 39 ja ahvenia 4. Jos olisi ollut tarve, niin en olisi jaksanut nostaa verkkoa veneeseen mitenkään helposti.

Yleensä järven ahvenet ovat melko pieniä ja mahtikaloista olen kuullut vain juttuja. Kuvan ahven on jo reilua kokoa, eli yli 830 grammaa. Meidän nurkissa ennätyskala lajissaan.

Kalasaaliista haaveilua

Kuva on vuodelta 2007. Tällaisia päivän pilkkisaaliita sai vielä tuolloin Säkylän Pyhäjärvestä. Muistelen, että talven aikana nappasi 64 siikaa pilkkiini ja se 65. höynähti samana vuonna valkoiseen lippaan Kemijoella, paikkana  Savukoski. (Mitään muistellut - on pakko kirjata saaliit ylös joka vuosi tiettyjen tahojen vuoksi.)

En tiedä kronkelimpia kaloja syömisen suhteen kuin Säkylän Pyhäjärven kalat. Toisinaan saalista tulee hyvinkin, mutta huonon syönnin aikana olen funtsinut, että olisiko järvivesi toisinaan liian kirkasta. Silti siitä mielenkiintoinen järvi, että sieltä voi odottaa lähes minkälaisia vonkaleita ja saaliita tahansa. Esimerkiksi pilkillä umpparileikkaukseni jälkeen jokin todella suuri nappasi kuvaan kiinni, ja en tietenkään saanut ylös. Täytyi varoa kroppaa. Näitä riittää... Mies kairasi minulle jäähän reiät. Suuri lahna on myös pilkkireiällä hankala tuttavuus.

Olen miettinyt, että kalasaaliin määrään vaikuttaa myös kesäiset ja syksyiset sääilmiöt, ja varsinkin tuulen suunnat ennen järven jäätymistä. Lahtien pohjukoissa voi jää muodostua paksummaksi tai jopa jäätyä aikaisemmin kuin muualla järvessä riippuen tuulien suunnasta. Toisessa päässä järveä samana vuonna saaliit voivat olla ihan eri luokkaa.

Eipä silti, en tiedä ainoatakaan kalastajaa missään kalapaikassa, jolla ei olisi hyviä selityksiä, heh.

Vesiraja lähenee

Kuva on otettu eilen mökkirannasta. Oli kiva seurata vesirajan lähestymistä ja kuvittelinkin, että tänään olisi jo vesi ylettynyt laiturille asti. Tuulen suunta yöllä kuitenkin kääntyi ja sulamisen vauhti hiipui. Aamulla oli avannossa noin sentin vahvuinen jää.

Siellä, missä rannat ovat jo sulina, on ruovikoissa hauet kutemassa. Naapurit olivat tehneet sellaisen havainnon kevätretkellään. Oli hyvä, että saatiin verkot pois vedestä. Hauesta on väännetty talven aikana jos jonkinmoista sapuskaa, eikä lisää kaivata lähiaikoina. Mielestäni kala pitää saada ruokapöytään mieluummin tuoreeltaan kuin pakastimen kautta.

Näin huonoa talvisaalista ei ole tullut vielä kertaakaan. Kala ei juurikaan uinut verkkoihin eikä pilkilläkään saanut juuri mitään. Kalakaveritkin jäivät usein ilman pilkkisaalista. Kausi jäi myös lyhyeksi.

Sain sentään raitista ulkoilmaa. Jos tätä pilkkiharrastusta ei olisi, niin talvet saattaisivat tuntua paljon pidemmiltä. Puolen tunnin oleilusta ulkona hämäränkin päivän aikaan saa tehokkaampaa valohoitoa kuin kirkasvalolampusta. Näin olen kuullut.

Talviverkot pois jäältä

Vuoden takainen otos

Järki voitti ja verkot otettiin pois pyytämästä. Vaikka onkin ollut pitkiä pakkasjaksoja, niin jäät ovat silti petollisia. Varsinkaan, kun verkot eivät olleet ihan matalassa vedessä, niin liikkuminen jäällä tuli arvaamattomaksi. Kolmen päivän saaliiksi saatiin yksi hauki, joten ei sekään houkutellut jatkoajalle.Toisesta päästä järveä ei ole kuulemani mukaan jäälle päästy enää aikoihin.

Nyt vaan toivotaan, että jäät sulaisivat paikoilleen. Odotan jo kovasti myös kevään heräämistä. Sinivuokot ovat jo paikoitellen nupullaan. Kuvan valkovuokkojen aika ei taida olla vielä kuukauteen.

Lappiin kalaan?

Tunnelmaa kesäkuulta, Savukoski

Olimme vähän aikeissa lähteä pääsiäiseksi Savukoskelle pilkkireissulle, mutta kevään odotus täällä etelässä vie voiton. Jotenkin sitä vaan jo kaipaa ilmojen lämpeämistä ja jäiden sulamista. Talven pilkkisaaliskin jäi kokonaisuudessaan heikoksi, eikä Kemijoki taida olla sen anteliaampi. Ei ainakaan vähäisen kokemukseni mukaan.

Kuva lisättynä pienin efektein on viime vuodelta juhannusviikolta Savukoskelta. Eipä täällä etelässäkään taitanut olla silloin yhtään lämpimämpiä ilmoja. Toivottavasti ei tule enää pahempaa takatalvea.

Purkitettua kalaa

Emme ole tehneet kalapurkkeja ainakaan kymmeneen vuoteen. Nyt eilen innostuin isännän kanssa väsäämään niitä.

Kaikissa on kalana ruodotonta haukifilettä, yhdessä ahvenfilettä. Näihin voi hukata vanhemmatkin pakastekalat.

Omiin purkkeihin laitoin chili-tomaattikastiketta, vähän ruokaöljyä, mustapippuria, valkosipulia, rapulientä, suolaa... Yhdessä on vähemmän tomaattia, enemmän tilliä ja sitruunapippuria. Suurin osa purkeista on isännän täyttämiä. Ainakin sipulia käytti hajusta päätellen. Yllätyksiä kuitenkin täynnä jokaikinen purkki.

Täytimme lasipurkit jättäen kiehumisvaran, reilut 2 cm. Ensin ne olivat uunissa 125 asteessa niin kauan, että alkoivat hienokseltaan kiehua. Sen jälkeen asteet laskettiin sataan. Siinä lämmössä noin viisi tuntia. Vähemmänkin olisi taitanut riittää, koska ovat ruodottomasta kalasta tehty. Sitten vaan virta pois uunista ja jätetään jäähtymään. Jäähtyivät viime yön uunissa.

Lasipurkit eivät saa koskettaa toisiaan eikä uunin luukkua saa avata välillä. Purkit laitetaan kylmään uuniin.

Jokaisessa on kansi painunut sisään, eli homma onnistui ainakin sen puoleen. Yhden avasimme ja kansi naksahti - säilyvät periaatteessa pitkään.  Omat viemme varmuuden vuoksi kellariin.

Näin säilötyistä purkkikaloista löytyy ohjeita netistä vaikka kuinka paljon, eli ei meidän systeemi ole ainoa oikea.

Talviverkoilla vielä kalastellaan

Ruutana

Yöpakkaset ja parin päivän kylmyydet ovat auttaneet jatkamaan talviverkoilla kalastamista. Tänään saaliiksi saatiin muunmuassa jopa pieni siika.

Kuvan ruutanasta ei olla kovinkaan ylpeitä eikä suutarinkaan ilmestyminen mikään hyvä merkki ole. Nehän viihtyvät rehevissä oloissa seisovassa vedessä. Niitä on alkanut esiintyä silloin tällöin muutaman viime vuoden aikana. Ollaan vaan iloisia, että niitä saadaan pois järvestä.

Nämä kuvien kalat päätyivät merikotkan ateriaksi.

Suutari

Olin perjantai-iltana pilkillä ja noin kilonen hauki nappasi hapertuneen siiman poikki ja vei lempimormuskani. Vähän harmitti, mutta on kait ihan hyvä koittaa kalastaa useammin jollakin muullakin kuvatuksella. Samanlaista Kuusamon valkoista kirppua en ole löytänyt asioimiltani paikkakunnilta ainakaan pariin vuoteen. En edes Rovaniemeltä. Olisin ostanut ihan vaan varmuuden vuoksi jemmaan.

Olen silti sitä mieltä, ettei värillä ole niin väliä, vaan sillä, miten kuva ui.

Onneksi äiti ei tiedä

Jäät on rytisseet muutamana aamuna tehden railoja pitkin järveä. Iltaan mennessä järvi rauhoittuu. Edellisen illan pilkkirei'issä on noin parin sentin vahvuinen jää. Sen verran kovia yöpakkasia on ollut.

Onneksi äiti ei tiedä, missä tytär seikkailee. Oma tytär taas sai puolestaan hepulin kaltaisen, kun kerroin hänelle olevani isän kanssa railolla pilkkimässä.

No, yhteensä yhden ahvenen ja kolmen kiisken vuoksi ei kannata pelleillä, joten ollaan seuraavaksi turvallisemmissa paikoissa. Rannalla on jäätä vielä noin 30 cm.