Lisää haukea

Siikaverkon saalis

Jotenkin odottaa, että laskettuun siikaverkkoon saisi siikaa - mutta kun ei. Tänään oli 6-kiloinen hauki jäänyt päästään kiinni.

Kovin on saaliskalojen lajivalikoima ja määrä tänä talvena jäänyt heikoksi. Vain muutama made ja siika, ahvenien lukumäärä mahtuu kahden käden sormiin, särkeä ei juuri enempää. Etsi siinä sitten hyvää pilkkipaikkaa kun ei edes verkoissa ole kunnon mallia.

Kuvan pienemmät hauet päätyvät uunipurkkeihin. Ovat erinomaisia siihen tarkoitukseen. Niistä minulla onkin blogissani juttu, jonka kirjoitin viime vuoden maaliskuussa.

Tunti pilkillä

Merikotkan jälkiä järven jäällä

Tunti pilkillä ja kiitti - riitti. Ensimmäistä kertaa kalassa mietin, että jos ei pian tärppää, niin lähden tieheni. Ahvenen sain, mutta toisaalta ihan hyvä juttu, ettei tullut enempää. Olisin varmaankin jäätynyt pilkkijakkaraan kiinni ahneuksissani. Kyllä oli jäällä kylmä tuuli, joka puhalsi kovana ja vetisenä koko järven matkalta. Puin mielestäni reilusti vaatetta, mutta en sitten kuitenkaan tarpeeksi.

Talviverkkojemme lähistöltä löytyi merikotkan jälkiä. Leikkuri vieressä on antamassa vähän perspektiiviä jälkien kokoon. On kyllä mahtavan kokoinen lintu.

Poissa jääkaapilta

Pääsin tänään iltapäivällä melko myöhään pilkille. Tuli kuitenkin kolmisen tuntia kuljettua ja istuskeltua. Hyvä niin, koska tuppaa vyötärön nappi käyvän vuosi vuodelta tiukemmaksi laittaa kiinni.

Jotakin tuossa on tapahtunut

Ihmettelin rannan kiven päällä olleita jälkiä. Jotakin siinä on touhuttu. Alemmassa kuvassa on ketun jäljet menossa pois kiveltä päin, mutta ylemmässä kuvassa näyttäisi käpälä olleen suurempi. Jäljet ovat tietenkin voineet syntyä eri aikaan. Outoa on se, ettei ympärillä ollut muita jälkiä. Ei suuren linnunkaan.

Toukkapurkki suhdetta antamassa ketun jäljille

Noin 20 kilometriä Säkylän Pyhäjärvenselkää

Kalaa en sitten saanut kuin ahvenen. Jätin sen elukoille. Jälkiä piisaa pilkkireikien ympärillä. Merikotkakin on taas näyttäytynyt lahdella.

Luonto näyttäytyi taas kaikessa talvisessa värikylläisyydessä. Jopa auringonpaisteen välissä.

Kauheet haukee

Pari viisikiloista

Koko talvi on ollut vähän heikkoa verkkokalastuksen suhteen. Madekausikaan ei ollut oikein kummoinen. Kyllä silti jokainen sai kimppaverkoista oman mateen keittoa varten.

Nyt sitten tänään koettuihin verkkoihin oli jäänyt muutama hauki, joista pari oli suurta. Viisikiloinen oli pyörittänyt verkon niin pahasti, ettei sitä saatu selvitettyä paikan päällä, vaan sen tilalle piti vaihtaa toinen. Onneksi hauen tulo on kausiluontoista, joten eipä noita liikaa taideta saada.

Hauesta saa ihan maukasta sapuskaa, kun sen osaa laittaa. Pilkkimistä verkkojen lähistöllä taidan välttää jonkin aikaa. En tosiaankaan halua hauen vievän syöttejäni. Tuollainen kun nappaa, niin saa sanoa taas hyvästit mormuskalle.

Tunnistaakohan kukaan jokua?

Onni on uudet kairan terät

Ehdin tänään pilkille myöhään iltapäivällä. Reikien kairaaminen sujui sutjakkaasti, koska minulla on uudet kairan terät. Jää on vielä lujaa, vaikka vettä on jään päällä ja sää on ollut lämmintä. Ei kuitenkaan niin lämmintä, etteikö viikon takaiset reiät olisi olleet syvässä jäässä.

Kelkkakeli ilman muovijalaksia

Kelkka luisti mukavasti. Koska vettä oli jään päällä, istuin kulkupelillä. En viitsinyt laskea pilkkireppuani veteen.

Pilkkiin ei tarttunut edes joku. Joku taitaakin olla yleisin mökkijärvemme kalalaji. Tänään verkoillakin oli käynyt joku sotkusta päätellen. Jokua vaan ei ole kukaan nähnyt eikä kuvaakaan taida siitä olla.

Hyvin lionnut kiiski

Kait kiiskessä on jotakin myrkkyä, koska kala ei kelpaa eläimille ennen kuin vesi on liottanut niitä jonkin aikaa.

Ilta-aurinko pilkistää kalpeana

Kyllä harmaallakin ilmalla puolensa on. Säät jaksaa melkein aina yllättää kauniilla hetkillä.

Hävettää

Yleensä, kun käyn kylillä, meikkaan ja katson vähän fiksumpaa ylle. Pilkillä käyn yleensä mökkirannan lähistöllä, ja enpä juurikaan näe järvellä ketään. Pilkkivaatteeni on silloin yleensä sellaiset, ettei ne oikein kestä päivänvaloa. Olen aikamoinen resumamma.

Olin eilen viisi tuntia pilkillä laihoin tuloksin, mutta eikös vaan luonani poikennut juttelemassa luistelijoita ja kelkkailijoita. En todellakaan ajatellut lähtiessäni, että maanantaina olisi jäällä vilkasta. Risat kumpparit ja housut hävetti oikein tosissaan. Kumppareilla olin potkinut viimeksi syksyllä nuotiota.

Onnistuin myös tärvelemään kairan terät. Pilkkireiän kairattua pamautin kairani reiän alla olevaan kiveen. Ei siinä ennen sellaista ole ollut, että mistä se siihen tupsahti?! Semmottii...

Kelit vaihtelee

Muovijalakset lisäävät kelkan käyttöä

Niin ne kelit vaihtelee. Tänään pääsin kelkalla ja nopeasti. Varsinkin myötätuuleen. Lähirantojen jäät kannatteli hyvin, vaikka paikoitellen vettä olikin jäiden välissä.

Meillä on parissa kelkassa muovijalakset. Ovat turvallisempi liikkua, koska jalakset eivät uppoa pehmeään jäähän kovinkaan äkkiä. Pienessä lumessakin ovat yliveto. Kelkka luistaa todella hyvin. Jalakset saa paikoilleen ja pois näppärästi  ja niiden hinnatkin on taitanut tippua alkuvuosista.

Vanha pilkkireikä näyttää jo keväiseltä

Maanantainen pilkkireikä oli kasvanut vajaan viikon aikana. Kaikki muutkin löytyivät sulina. En ottanut edes kairaa mukaan, koska en päässyt järvelle kuin vajaaksi pariksi tunniksi. Isäntä oli käynyt pilkillä jo aiemmin ja kertoi kairanneensa lisää reikiä. Laiskana ajattelin lähinnä nauttia ulkona liikkumisesta. Jäällä oli vettä yllättävän vähän, vaikka taivaalta on sadellut melkoisesti.

Saalispussi heilui tuulessa vaatimattomana

Ilta alkoi hämärtyä ja tuulen voimakkuus lähenteli myrskyä. Kelkan muistan jättää jo kovalla tuulella sellaiseen suuntaan, ettei tarvitse kilometritolkulla perässä juosta, jos siihen tuuli tarttuu. Siperia opettaa.

Saaliiksi sain ahvenen. Yhden kalan enemmän kuin isäntä. Kyselin, millaista mormuskaa käytti? Oli kuulemma kokeillut kaikenlaista ja -väristä. Minä siihen, että ihmekös tuo, jos ei kalaa tullut. Olivat varmaankin hämillään, kun aina kuva vaihtui, heh

Päivä sumussa

Lähdin taas aamupäivällä pilkille. Onni on potkaisemalla auki saadut vanhat pilkkireiät. Kairasin ne eilen pää punaisena, joten tänään sitten oli helpompaa lauhan yön takia. Tuskin reikien kairaamista kukaan rakastaa. Päätin ensimmäiseksi kiertää eiliset reiät, josko tärppäisi. Yhdeltä niistä sainkin kahdeksan ahventa, joten sattui parvi sopivasti kohdalle. Kalat eivät olleet suuria, mutta ei ihan pieniäkään.

Iltapäivällä kairasin pari reikää lisää, mutta ei niistä saalista saanut. Sain vielä kuusi ahventa samalta reiältä kuin aikaisemmat kalat.

Oli ihan mukava pilkki-ilma, vaikkakin sumu peitti tienoot ja illemmalla koleus hiipi puseroon. Olin ulkona suurinpiirtein koko päivän. En ihan tuntipalkoille päässyt, mutta eihän sellaista lasketa koskaan, kun kalassa ollaan. Seuraavaksi pääsenkin kalaan vasta loppuviikosta.

Vähästä iloinen

Olen käväissyt tänä talvena pari kertaa pilkillä, mutta tänään kiertelin jäällä vähän enemmän. Oli kerrankin lämmin ilma verrattuna aikaisempiin päiviin. Paikoitellen jään päälle oli tullut vettä, mutta ei haitaksi asti.

Prohjasin lumessa ja kairasin hiki hatussa reikiä hieman tylsäksi käyneellä terällä. Lohduttauduin, että kunto ainakin nousee, vaikkei kalaa nousisikaan.

Olin istuskellut jo useammalla reiällä, kunnes mieleeni juolahti ajatus, että miten takuulla saan kalaa. Ainakin ennen on tepsinyt. Otin siis kännykän ja soitin huumorilla kaverille sanoen, että täytyy soittaa, koska silloin takuulla kala nappaa, kun on kädet täynnä. Niinhän siinä kävi ja sain heti ahvenen. Lopetin puhelun ja heti perään sain kuvan siian. Kala painoi 470 grammaa, joten eiköhän siitä syötävää saa.

Olipa varovaista siiman liikuttelua, joten aloin jo epäillä mormuskan tekevän omia kiemuroita vedessä. Ihmettelin sitten eka kalan saatuani, että miten ahven noin varovasti käyttäytyy, mutta taisikin napata syötin siian nokan edestä. Näin on usein ennenkin käynyt. Nyt samalle reiälle jäi vielä ainakin yksi siika, mutta en sitten enää jaksanut sitä jallittaa. Yritin saada sitä tarttumaan syöttiin vielä ainakin puoli tuntia, mutta laskeutui hämäryys ja alkoi sataa lunta. Katsoin viisaammaksi poistua mökille.

Olen kylläkin saanut joskus siian pilkkiin pimeässäkin, mutta usein ne vaan härnäävät iltahämärissä. Aamulla sitten nappaavat syöttiin, kun yrittää uudelleen samasta paikasta.

Itkeskelin aiemmin, että kala vei lempimormuskani. Hain eilen Porin Motonetista toukkia ja etsiskelin samalla menetetyn tilalle Kuusamon valkoista kirppua, mutten löytänyt. Ostin sitten hopeisen punasilmäisen kirpun, johon nämä kalat nappasivat. Vähästä tässä iloiseksi tullaan.

Lämpimämpää, kiitos

Eipä taida ilmat osua kohdilleen pilkille hinkumiseni kanssa. Aika kylmää pitelee. Eipä tämäkään kiiski montaa kertaa sätkähdellyt, ennen kuin jäätyi paikalleen.

Nämä kirjoitukseni ovat vähän höpö-juttuja, mutta pääasiassa käytän blogiani päiväkirjana ja lähinnä itseä varten. Tuppaa vuodenkin takaiset kelit ja saaliit unohtumaan helposti.

Palelemista

Mökin sisällä ja ulkona samat lukemat

Olin eilen pilkillä tänä talvena ensimmäistä kertaa pakkasten hellitettyä. Ulkona oli enää miinus 15, mutta järveltä kävi kova viima, joten kylmää oli silti.

Huomasin flunssan verottaneen kuntoani. Puhalsin jo ensimetreillä repun kanssa ja reikien kairaaminen oli raskasta. Jään vahvuus ei vielä ollut kovinkaan paksua, ehkä noin 20 cm, mutta kovaa kuin mikä. Eipä uskoisi, että toivon vähän lunta lisää. Ilman lunta tätä vauhtia saa kevättalvella kairata reikiä kahvaa myöten.

En sitten kauaa viipynyt kalassa. Pelkäsin taudin iskevän uudelleen, joten en pitänyt järkevänä kökkimistäni palelevana. Petyin myös reppua kaivellessani, kun huomasin ja vasta sitten muistin lempimormuskani joutuneen maaliskuussa hauen vietäväksi. Muutenkin olisi ollut fiksua tarkistaa repun sisältö etukäteen. Siimat taitaa olla aika haperia useissa vavoissa. Kalaa en odottanutkaan saavani, koska myös verkoissa oli ollut samana päivänä harvinaisen hiljaista.

Isäntä laski verkot mökkinaapurien kanssa jo heti alkuvuodesta, mutta niiden kokemisessa täytyi pitää muistaakseni neljä päivää taukoa kovien pakkaslukemien vuoksi. Parhaimmillaan taisi olla jotain 28 astetta pakkasta. Onneksi kalojen liikkuminen tuolloin oli hiljaista. Päästiin melko helpolla verkkojen selvittelyssä.

Paana jäässä

Nyt pääsisi pilkille. Kirkasta jäätä on noin 10 cm:n vahvuudelta, mutta olen ollut talviflunssassa joulusta saakka. Tauti ei vaan tunnu hellittävän, enkä usko pakkasessa ja viimassa istuskelun auttavan asiaa.

Kurkkasin keskiviikkona paikallisen Tokmannin syötti-jääkaappiin, eikä siellä silloin ollut vielä muita lieroja kuin kastematoja. Hyviähän nekin, mutta toukkapurkkien myyjät taitavat liikkua lähipaikkakunnilla vasta ensi viikon loppupuolella. No, enpä tässä muutenkaan taida ehtiä jäälle vähään aikaan, joten otan pilkki-intoni iisisti.

Eka kuha

Ennen ajanlaskumme alkua sain elämäni ensimmäisen kuhan Ruskilankoskelta juuri auringon laskettua ja yön pimennyttyä. Eipä tullut mieleenikään, että pitäisi kesäyönä taskulamppua mukanani kuljettaa, joten kala sai rantakivikossa sotkea siiman kunnolla.

Ei siinä sitten auttanut muu, kuin hypätä pyörän selkään ja polkea kotiin selvittämään sotkua ja tutkimaan illan saalista. Matkaa ei ollut onneksi enempää kuin noin pari kilsaa.

Löysin tämän kuvan samalla, kun vastasin fb:n nostalgiahaasteeseen. Mielestäni tämä otos kuuluu paremmin tänne.

Tuulastusreissu

Tuulastuslampun virittelyä

Olin toissailtana isännän kanssa tuulastamassa järvellä. Ilma oli aivan tyyni, mutta vesi oli yllättävän harmaata ja pinnalla kaikenlaista roskaa. Ilmeisesti järviruokoista irronnutta.

Pikkukaloja nähtiin harvakseltaan, mutta varsinainen tarkoituksemme ei ollut tuulastaminen, vaan etsimme hukkaan menneitä rapumertojamme. Olemme myös soittaneet muutamille ravustajille, kun olemme löytäneet heidän merkattuja karanneita mertoja ja ilmoittanut, mistä ne voi noutaa. Ovat olleet kiitollisia, mutta kertaakaan ei olla tultu hakemaan, ei laiturilta eikä rannasta.

Joskus huomaa, että mertoja on myös liikuteltu, kuten pari viikkoa sitten. Merta oli kulkeutunut kovaa aallokkoa ja vastatuulta päin ainakin sata metriä. Alunperin ne olivat kaikki jonossa.

Rapurosvot ja mertavarkaat ovat taas ihan eri juttu. Valitettavasti noitakin raukkiksia löytyy.

Villiminkin ateriarääppeet

Hyvä tasainen alusta ruokailulle

Huomasin rapumertaa lähestyessäni kalan suomuja ja verisiä rippeitä kiven päällä. Ei siinä fakiiri tarvitse olla, etteikö tietäisi jo etukäteen merrasta syötin hävinneen nopeampien suihin. Tyhjänä oli myös neljä muuta mertaa.

Minkkikanta on taitanut tehdä muutakin tuhoa koko lahdella. Parikymmentä vuotta sitten oli myös piisameita, enemmän vesilintuja sekä simpukoita.