Eka keitos rapuja

Ravut karkkilaatikossa

Koin aamulla aikaisin merrat ja tuuli oli todella navakkaa. Aalto heitti minut veneineni kivelle ja pelkäsin paatin menevän rikki. Ei sentään onneksi mennyt. Kivi sai vain pienen vihreän väriläiskän pintaansa. Taitaapi kaikki kulmakunnan kivet järvessä jo ollakin merkattu eri väreillä.

Tuulen suunta oli sellainen, että se puhalsi koko järven matkalta. Ei löytynyt yhtään tyventä paikkaa laskea pyydyksiä uudelleen, vaan heittelin niitä melko kauas rannasta. Kiirettä piisasi, koska vaihdoin samalla syötit.

Keitin tänään viitisenkymmentä rapua ja valitettavasti emme ehdi järjestää kekkereitä. Siispä ne  menee pakastimeen keittoliemessään.

Mertoihin eksyy joskus suurempiakin yksilöitä. Kuoret niissä vaan tahtoo olla jo kovia ravustuskauden tässä vaiheessa. Pienempien syöminen on helpompaa. Yhtään ei kylläkään ole jäänyt syömättä, etteikö kuorta rikki olisi saatu.

Rapusyötit pakastimesta

Syötit vielä hieman jäässä

Pääsimme ravustamaan tänä kesänä vasta alkuviikosta. Jälleen tänään oli hieman haasteellista kokea rapumerrat kovan tuulen vuoksi. Olin lisäksi yksin liikenteessä. Samalla vaihdoin syötit, jotka olemme kalastaneet jo keväällä. On vaan niin helppoa ottaa ne pakastimesta, eikä tarvitse ensin verkottaa kaloja mertoja varten. Pakastin on vain syöttikaloja varten ja virta otetaan pois ravustuksen päätyttyä.

Hieman hyhmäinen särjen pala on paras syötti, koska se säilyy lämpimässäkin vedessä vuorokauden hyvin. Syksymmällä jopa parikin päivää.

Mutu-tuntumalta vaikuttaa siltä, että rapu hakeutuu tuulensuojaan ja menee pyydykseen parhaiten sellaisesta paikasta. Siksi katsonkin edellisenä päivänä säätiedotuksia, että mihinkä merrat kannattaa laskea. Samalla tiedän, pääsenkö niitä ollenkaan kokemaan kovan tuulen vuoksi. Kivikkoiset paikat ovat kaikkein haasteellisimpia.

Mertojamme on helppo kuljettaa paikasta toiseen, koska niitä ei ole kovin montaa. Ja koska niitä ei ole montaa, haluaa maksimoida saaliin määrän.

Taidan päästä kohta keittelemään paria satsia rapuja. On ne vaan niin hyviä.

Jälleen Savukoskella

Tytär samalla rannalla

Jälleen kalassa Kemijoen rannoilla Savukoskella. Vesi on sen verran korkealla, etten ole ennen nähnyt tähän aikaan vuodesta. Nyt ei olla päästy kulkemaan kaikilla sellaisilla rannoilla, joissa ennen ollaan käyty kalassa.

Saalis on jäänyt todella heikoksi. Itse sain päivän saaliiksi pienen taimenen, joka pääsi takaisin kasvamaan. Mutta eipä tuo ole päässyt masentamaan. Varsinkaan, kun olen saanut tyttären innostumaan kalastamisesta. Tai tiedä sitten, onko se ansiotani.

Savukosken Pahtakoski

Kuva laavusta ja opastekylteistä

Olimme keskiviikkona Kemijoen Pahtakoskella kalassa. Päivälupa on melko kallis, mutta perheluvalla, mies ja minä, kalastaminen tuli huomattavasti edullisemmaksi. Viihdyimme siellä kellon ympäri, joten loppujen lopuksi kalastus on edullinen harrastus.

Näkymä laavun ikkunasta

 Rakennukset olivat hyvässä kunnossa ja jopa puucee sellainen, että ilkesin käydä siellä asioilla. Alue oli kaikenkaikkiaan siistissä kunnossa.

Pätkä Pahtakoskea

Rannalta oli hyvä kalastaa perhollakin, koska kasvillisuus oli pääosin matalaa. Koskialuetta on runsaasti, joten liikuntaakin siellä tulee samalla kun viskoo viehettä veteen

Runsaat sateet toivat lisää vettä jokeen

No, kalaa ei sitten saatu. Alkaakin kohdallani olla enemmän sääntö kuin poikkeus. Parin viikon aikana satoi melko runsaasti ja veden korkeus heitteli melkoisesti. Viime vuonna perheeni miesväellä oli täällä syksymmällä saaliin suhteen paremmat kokemukset.

Taas vierestä viedään

Ukko perhostelee Kemijoessa taidolla

Ja taas vierestä vietiin. Nyt sai perheestäni aviomies 2,3 kiloisen taimenen perholla. Perho oli minusta ihan outo tapaus. Ei mitään luonnonmukaista ja näytti minusta joltakin härpäkkeeltä. Oli kaikenlaista kiiltävää "serpentiiniä" perässä. Sellainen kuitenkin, jota mökkinaapuri ehdotti. Seuraavaksi yritän minäkin harjoitella taas perhostelua. Lottooni nappasi parikymmentäsenttinen kala, mutta pääsi karkuun ennen kuin sain kelattua rantaan asti.




Jaa-a, koska minulla on täällä enimmäkseen näitä kukkakuvia, niin mikähän tämä mahtaa olla? Täytyy kait etsiä googlesta. Bongasin rannalta ja oli mielestäni oikein kaunis kasvi.

Kulleroita ihmettelemässä ja vähän muutakin

Toiset onnistuu nappaamaan suuria kaloja pohjoisista joista. Itse taas taidan joutua tyytymään kulleroiden kuvaamiseen. Eipä silti, nyt kun hommasin kausiluvan, niin kalaan lähtemisessä laiskistuu. Ei ole mitään pakottavaa tarvetta käydä kalassa juuri tiettyinä päivinä. No, reissu ei ole vielä kokonaan tehty.

Lapset kalassa

Lapsenlapseni oli Vappuna veneellä kalassa äitinsä ja enonsa kanssa. Kaikilla heillä kolmella oli saaliina lähes samankokoiset hauet. Hienoa, että kalastusinnostus on tarttunut myös heihin.

Kuten kuvasta huomaa kameroiden määrän, ei tällaista meillä ihan joka päivä tapahdu, heh.

Särjen kutuaika

Särki on kutenut tänä keväänä pitkän aikaa. Yleensä kalan tulo loppuu ihan muutamassa päivässä, mutta nyt ekat kalat pyydettiin jo viikko sitten. Silloin mökkinaapurin katiskassa oli kerralla noin kolmesataa särkeä. Vielä tänään oli verkoissa karheita kutemattomia kaloja ja lähikaislikossa kuhisi ensimmäistä kertaa. Olisikohan kutuajan venymiseen syy kehnoissa ilmoissa. Rapusyöttien saaminen pakastimeen tuntuu olevan aika piukassa.

Täytyi ottaa valokuva kauniin sinisestä särjestä. Erikoista siinä on syvän värin lisäksi se, että se on sininen vain toiselta puolelta. Onhan noissa kutuaikaan värieroja, mutta tämä oli huomattavasti erilaisempi kuin muut. Vieressä on tavallisen värinen kala.

Koko järvi auki

Tällaista se oli jo eilen, ja tuolla minäkin istuskelin vielä viikko sitten. Nyt on koko Säkylän Pyhäjärvi auki, joten vihoviimeisenä päivänä uskaltauduin jäälle. Sen jälkeen tulivat rankkasateet ja kova tuuli, jotka nopeuttivat jäiden sulamista. Eilen ja tänään on ollut lämpimät päivät, yöt vähän pakkasen puolella.

Mahdankohan olla ensi keväänä viisaampi, vai kuka tällaista muistaa? Onneksi on blogini, josta voin taas tsekkailla päivämääriä ja tapahtumia.

Pilkkimiset pilkitty

Päivän saalis

Päätin, että tänään oli viimeinen pilkkipäivä tältä kaudelta. Jäälle pääsi vielä hyvin ja se tuntui tukevalta. En silti uskaltautunut enää kauemmas rannasta.

Katselin kauas järvenselälle ja ihmettelin, miten pari pilkkijää olikin vielä uskaltautunut noinkin kauas. Istuivat samassa paikassa pitkän aikaa, joten ajattelin heidän löytäneen hyvän kalapaikan. No, pilkkijät lehahtivat lentoon - olivat kaksi korppia.

On todella vaikeaa arvioida vesistössä etäisyyksiä. Optikolla olen tosin hiljan käynyt, mutta uteliaisuus ei ole vielä voittanut turhamaisuutta. Prillit ei siis ollut matkassa.

Olen aina sanonut, että täytyy tietää, missä jäällä kulkee. Ei se ihan niin taida mennäkään. Sellaisessa paikassa, jossa jää on aina viimeisenä, olikin se nyt siellä silppua ja vain pari senttiä tuntui kairatessa kovalta. Eikun pistin pilkit pussiin ja kelkan rantaa kohti.

Merikotka aterioimassa

Merikotka laskeutumassa aterialle

Menin hiljalleen rantasaunalle katsomaan, josko bongaisin merikotkan syömässä aamulla jäälle jätettyjä kaloja. Sieltä se säikähtäen lehahti lentoon. Istuin hiljaa terassilla odottamassa ja pian se saapuikin uudelleen. Nostin vaivihkaa kameraa ja samalla se pelästyi taas ja lähti pois. En ehtinyt ottaa enää uutta kuvaa. Kotkia on enemmänkin, koska lauantaina niitä oli kolme yhtäaikaa selkälokkien kanssa syömässä samaisessa paikassa. Kyllä merikotka on vaan niin upea lintu, mutta on kalasääskikin. Niitä olen nähnyt viikon aikana pari kappaletta.

Talviverkot pois pyytämästä

Suutareita

Taisi olla hyvä aika muutenkin, kuin jäiden heikkenemisen vuoksi, ottaa aamulla talviverkot pois pyytämästä. Verkoavantojen reiät eivät tosin vielä olleet sulaneet yhtään suuremmiksi, mutta luvatut vesisateet muuttavat nopeasti tilanteen.

Saaliina kuvan suutarit, muutama pienehkö hauki, muutama särki ja yksi ahven. Noista suutareista en edelleenkään ole kovin ylpeä. Taas mietin, että pitäköö tosissaan huolestua mökkilahden tilasta. Vielä noin kymmenen vuotta sitten nuo olivat harvinaisia saaliskaloja. Tulipa kuitenkin tehtyä samalla vesistönsuojelutyötä. Nyt pitää enää odotella merikotkien saapumista aterialle.

Vielä löytyy hinkua jäälle

Peiniemenlahtea

Sen verran aurinkoisia päiviä on ollut, etten enää lähde keskelle järveä seikkailemaan. Pilkin tänään muutamalta reiältä, ensin aamulla pari tuntia ja illan suussa toiset pari. Vain kerran kävi joku nyppäsemässä. Aamulla kairaamani reiät olivat iltapäivällä puoliksi jäässä, joten jään pinta on vielä kova. Alapuolesta ei sitten olekaan joka kohdasta tarkkaa tietoa. Tämän päiväiseen pilkkipaikkaan en taida enää uskaltaa mennä, koska silloin joudun ylittämään suuren kivikon. Toisella puolella on virtausta, joten ylityspaikka on aina ensimmäiseksi keväällä sulana.

Suutareita saatiin enemmänkin

Verkot jätettiin eilen vielä pyytämään. Varmaankin huomenna otetaan pois. Saaliiksi saatiin haukea ja suutareita. Oli verkossa yksi siikakin. Tänään lokit ja kolme merikotkaa näyttivät saavan suutareista hyvän aterian.

Pieniä haukia savukalakiusaukseen

Tänään isäntä savusti kuusi pienintä verkkohaukea sähkösavustimessamme. (On kyllä hyvä ostos.) Plokkasin savukalat annospakkauksiin pakastimeen. En kylläkään ihan kaikkea jaksanut nyppiä. Pienet y-ruodot tarttuivat sormiin tiukasti, joten jätin osan selkäpuolelta perkaamatta. Savustetusta hauesta teen savukalakiusausta. On sitten hyvää! Savustetusta kalasta voisi tehdä myös keittoa, mutta kiusaus taitaa viedä voiton.

Laitan savukalakiusaukseen perunoita, sipulia, tilliä, ruokakermaa, suolaa ja sitruunapippuria. Joskus lisään myös ripauksen valkopippuria. Kiusauksen teen samoin kuin Janssoninkiusauksenkin perunoiden osalta. Laitan suikaloimani perunat veteen ja siivilöin ne. Näin saan niistä tärkkelystä pois. Sitten laitan suikaleet 175-asteiseen uuniin kuivahtamaan noin vartiksi. Sen jälkeen sekoitan perunoiden joukkoon muut ainekset ja laitan vuoan takaisin uuniin kypsymään. Hieman kuivahtaneet perunat imevät hyvin maut itseensä ja kalavuoka ei jää koskaan vetiseksi.

Hienoin sää tänä vuonna

400 grammaa

Pilkkireissussa oli pakko istua jo huppu syvällä päässä ja selkä aurinkoon päin iltapäivällä. Aurinko paistoi täydeltä terältä ja pelkäsin polttavani kasvot. En kuitenkaan millään malttanut mennä pois, koska aurinkoa olen odotellut koko pitkän talven. Vaikka lämmintä olikin, niin pilkkireiät tuppasivat jäätymään. Palatessani kotirantaan, kokeilin ensimmäisiä kairaamiani reikiä, ja ne olisi pitänyt avata kairalla uudelleen.

Kala ei taaskaan syönyt kunnolla ja sain ahvenen lisäksi jallitettua siian. Siika kävi mormuskaan metrisessä veden syvyydessä. Ehkäpä kalatkin virkistyvät kevättä kohti.

Nyt täytyy käydä kalassa aina kun siihen tulee tilaisuus ja niin kauan, kun jäälle vielä uskaltaa mennä.

Paikkakuntalaiset ottivat myös ilon irti ilmoista. Järven jäällä tuntui olevan vilkasta meininkiä. En nähnyt muita pilkkijöitä, mutta porukkaa näin kulkevan suksilla, kävellen, polkupyörällä ja näytti mönkijäkin olevan liikkeellä.

Joutsenen jäljet jäällä

Joutsenen jäljet sekä toukkapurkki

Pääsin sitten viimeinkin tänään pilkille. Ilma oli mitä hienoin. Bongasin joutsenen jäljet jäältä. Eipä ihme, että uivat kauniisti. Potkua riittää. Kuvassa on toukkapurkki, dia 4,5 cm, antamassa perspektiiviä räpylän kokoon.

Olin viisi tuntia pilkillä kulkien kelkalla paikasta toiseen. Kokeilin taas ihan uusia paikkoja, mutta laihoin tuloksin. Saaliina yksi särki ja yksi ahven. Niin, ja pari uutta tuttavuutta. Toinen niistä oli koira.

Huomenna aion mennä taas. Kait kalojen on joskus pakko syödä. Jää on vielä kovaa, eikä ohentumisesta ole juuri merkkiäkään. Täytyy vain kiertää kivikot kauempaa. Niiden reunoilla näkyi jo sulamisen merkkejä.