Paana jäässä

Nyt pääsisi pilkille. Kirkasta jäätä on noin 10 cm:n vahvuudelta, mutta olen ollut talviflunssassa joulusta saakka. Tauti ei vaan tunnu hellittävän, enkä usko pakkasessa ja viimassa istuskelun auttavan asiaa.

Kurkkasin keskiviikkona paikallisen Tokmannin syötti-jääkaappiin, eikä siellä silloin ollut vielä muita lieroja kuin kastematoja. Hyviähän nekin, mutta toukkapurkkien myyjät taitavat liikkua lähipaikkakunnilla vasta ensi viikon loppupuolella. No, enpä tässä muutenkaan taida ehtiä jäälle vähään aikaan, joten otan pilkki-intoni iisisti.

Eka kuha

Ennen ajanlaskumme alkua sain elämäni ensimmäisen kuhan Ruskilankoskelta juuri auringon laskettua ja yön pimennyttyä. Eipä tullut mieleenikään, että pitäisi kesäyönä taskulamppua mukanani kuljettaa, joten kala sai rantakivikossa sotkea siiman kunnolla.

Ei siinä sitten auttanut muu, kuin hypätä pyörän selkään ja polkea kotiin selvittämään sotkua ja tutkimaan illan saalista. Matkaa ei ollut onneksi enempää kuin noin pari kilsaa.

Löysin tämän kuvan samalla, kun vastasin fb:n nostalgiahaasteeseen. Mielestäni tämä otos kuuluu paremmin tänne.

Tuulastusreissu

Tuulastuslampun virittelyä

Olin toissailtana isännän kanssa tuulastamassa järvellä. Ilma oli aivan tyyni, mutta vesi oli yllättävän harmaata ja pinnalla kaikenlaista roskaa. Ilmeisesti järviruokoista irronnutta.

Pikkukaloja nähtiin harvakseltaan, mutta varsinainen tarkoituksemme ei ollut tuulastaminen, vaan etsimme hukkaan menneitä rapumertojamme. Olemme myös soittaneet muutamille ravustajille, kun olemme löytäneet heidän merkattuja karanneita mertoja ja ilmoittanut, mistä ne voi noutaa. Ovat olleet kiitollisia, mutta kertaakaan ei olla tultu hakemaan, ei laiturilta eikä rannasta.

Joskus huomaa, että mertoja on myös liikuteltu, kuten pari viikkoa sitten. Merta oli kulkeutunut kovaa aallokkoa ja vastatuulta päin ainakin sata metriä. Alunperin ne olivat kaikki jonossa.

Rapurosvot ja mertavarkaat ovat taas ihan eri juttu. Valitettavasti noitakin raukkiksia löytyy.

Villiminkin ateriarääppeet

Hyvä tasainen alusta ruokailulle

Huomasin rapumertaa lähestyessäni kalan suomuja ja verisiä rippeitä kiven päällä. Ei siinä fakiiri tarvitse olla, etteikö tietäisi jo etukäteen merrasta syötin hävinneen nopeampien suihin. Tyhjänä oli myös neljä muuta mertaa.

Minkkikanta on taitanut tehdä muutakin tuhoa koko lahdella. Parikymmentä vuotta sitten oli myös piisameita, enemmän vesilintuja sekä simpukoita.

Ravut hukassa

Näistä pääsi yksi takaisin järveen

Ollaan taas ravustettu reilun viikon vajaalla kolmellakymmenellä merralla toivoen saavamme kokoon keittoannoksen rapuja. Sumpussa on jo muutama, mutta tällä vauhdilla, kuten kuvassa näkyvällä päivän saaliilla, kestää jonkin aikaa saada kattilallinen kiehumaan. Nyt olisi tillin kukintoja pakkasessa odottamassa kuten myös syöttejä.

Mertoja on uitettu vanhoissa takuupaikoissa kuten myös uusissa, välillä syvemmissä- ja välillä matalemmissa vesissä. Tulos on ihan sama. Eikä vähiten haittaa tee syöttirosvot. Osasta mertoja syötit häviää. Todennäköisesti minkit ovat olleet asialla. Ainakin kerran on ollut kuollut minkki merrassa. Tänään huomasin monen ammattiravustajan vieneen mertansa pois, joten ongelma ei taida olla pelkästään meidän.

Ravustaa saa lokakuun loppuun. Kuun loppupuolella tarkistan jokaisen ravun erikseen ennen keittoa, ettei kiehuvaan veteen joudu "kantavaa rapua". Naarailla alkaa olla silloin pyrstön alunen täynnä munia. Ainakin sen verran täytyy miettiä uutta rapukantaa, että päästää tuollaiset takaisin järveen.

Vähän kaduttaa

Vähän kaduttaa, kun missasin pari viimeistä kalastusreissua Lappiin Savukoskelle. Kuvan kala ei ollut ainoa laatuaan eikä kooltaan meidän miesväen saaliina. Kalastukseen kulutettua aikaa ei tietenkään lasketa miksikään, mutta kyllä tuollaista mielellään päivän etsii.

Nyt tyydyin nautiskelemaan aamuisesta rapumertojen kokemisesta peilityynellä järvellä. Saalis ei tosin ollut kummoinen. Jostakin syystä ravut ovat olleet viime aikoina hukkateillä.

Kalanruoto risuista

Bongasin tämän hienon risuista tehdyn kalanruodon ystäväperheen mökin seinältä. En yleensä tykkää ylimääräisistä tekeleistä ripustettuna ulkoseinille, mutta tämä iski silmään heti. Minusta se on hieno ja paikkaansa sopiva.

Työn tekijästä ei ole tietoa, mutta kuvan julkaisemiseen tänne blogiin, olen saanut omistajilta luvan.

Kalastuslehti

Olin hämmästynyt alkuviikosta googlatessani "fisuskaa", kun löysin alla olevasta nettiosoitteesta oman blogisivuosoitteeni. Listauksessa "Naisten pitämiä kalastusblogeja" oli vielä neljän muun blogin pitäjän osoitteet. Ihmettelinkin alkuvuodesta suuresti, että miksiköhän sivuillani käynti vilkastui huomattavasti.

Lehti on ilmaisjakelulehti ja jaetaan alan liikkeissä.

http://issuu.com/krookmedia/docs/kalastus115/50

Kaunis kattaus on puoli ruokaa

Rapuja neljälle

Veimme viikonloppuna ystäville tuliaisiksi aikaisin aamulla keittämiäni rapuja. He tykkäävät kovasti ravuista ja samalla saimme nauttia niistä itsekin.

Kaikki yleensä sanovat, ettei ravuista lähde nälkä. No, kaunis kattaus on puoli ruokaa, eikös vaan?

Fisuskan rapukeitto

Keitän melko tavallista rapukeittoa, eli en käytä valmistuksessa mitään erikoisia aineksia. Silti minusta ja muidenkin syöjien mielestä siitä tulee ihan hyvää. Käytän sellaisia ravun kuoria, jotka eivät ole käyneet kenenkään huulilla, vaan ovat jätetty vartavasten keittoa varten. Tämä on tietenkin jokaisen oma asia ja rapukekkereistä jäätyjä kuoria voi jokainen hyödyntää miten itse parhaaksi näkee. Meillä noita kuoria piisaa, koska ravustamme itse. Ravun kuoret, kuten myös ravut, voi pakastaa keittoliemessä, joten ne voi  käyttää myöhemminkin.

Koska olen säkäkokki, niin jätän vastuun lopputuloksesta alla olevan ohjeen noudattajalle. Ohje on vain viitteellinen ja jokainen kokkaaja tekee omanlaisensa keitoksen. Alla olevasta ohjeesta riittää keittoa neljälle. Tämä on myös erinomainen alkuruoka ja sopii kaikille viljattomille syöjille. 

Kasarissa on noin 20 ravun pyrstökuoret, saksien kuoret, selkäpanssarit sekä jalat. En laita joukkoon kroppaa enkä missään tapauksessa päätä. Jos haluaa, niin aivan viimeiseksi keittoon voi lisätä keitettyjä ravun paloja - lähinnä imagokysymys. Kattilassa porisee myös sipuli. Voita on reippaasti, ettei tuotos pala pohjaan. Annan sipulin pehmentyä kunnolla.

Lisään ravun kuoriin vettä, hieman tilliä tai timjamia ja pari valkosipulin kynttä. Annan kiehua noin puoli tuntia. Samalla keitän muutaman porkkanan, noin kolme isoa. Kypsät porkkanat soseutan tehosekoittimella.

Siivilöin rapu-sipuli -liemen ja aina kahteen kertaan. Kovat ravunkuorien murut eivät ole mieluinen yllätys keitossa.

Kaadan rapuliemen takaisin kattilaan ja lisään porkkanasoseen. Joukkoon murustan reilun palan Koskenlaskijaa, lisään tölkin ruokakermaa ja kasvisliemikuution. Tarkistan myös, josko tarvitsee lisätä vettä. Suurustan keiton mieleisekseni vaalealla maissisuurusteella.

Maustan rapukeiton myös sitruunapippurilla (mustapippurikin käy) sekä maun mukaan chilijauheella. Teelusikallinen kurkumaa tuo ainakin väriä lisää. Tomaattinen chilikastike antaa lisää potkua ja sitä laitan parin lusikallisen verran. Lopuksi tarkistan suolan. Yleensä sitä ei tarvitse lisätä. Jos haluaa, voi keittoon lisätä hieman valkosipulia ja/tai lirauttaa sitruunaa.

Keiton voi nauttia vaikkapa vaalean juustoleivän kera, nam.

Vielä on kesää jäljellä

Usein, kun nautitaan Suomen suvesta, otetaan valokuva paljaista varpaista. Niinpä sitten kerran minäkin.

Saalista ei tullut, mutta oli hienoa lillutella veneessä tyynellä järvellä. Aikaa on jonkin verran kulunut ravustamisessa, joten nyt oli kiva mennä vaihteeksi ongelle.

Pitäisi vielä lähteä ihan tosissaan muille vesille narraamaan suurempia saaliskaloja. Ainakin ennen rauhoitusajan alkamista syyskuun alussa.

Kruunutilliä etsimässä

Rapujen jäähdytys meneillään

Eilen tuli keitettyä ensimmäinen rapusatsi. Valitettavasti emme ehtineet nauttia niistä, joten nämä menivät liemineen pakastimeen.

Vaikka on ollut kylmät vedet, niin rapuja tuntuu silti olevan jonkin verran liikkeellä. Kuorien vahvuudesta ei ole vielä tietoa ennen kuin nämä syödään.

Pulmaksi aiheutui kruunutillin löytyminen. Mökin maasta tillit oli mennyt parempiin narsuihin. Veikkaan pupua. Kotona ei tilli ollut ehtinyt vielä kasvaa tarpeeksi. Lähikaupoissa ei ollut niitä vielä myynnissä ja eräs puutarhuri kertoi heidän ensimmäisen kylvön epäonnistuneen. Onneksi serkkuplikalta löytyi sen verran kruunutilliä, että saatiin ravut keitettyä.

Tänään eri meininki

Alkuillasta sää oli mitä hienoin mennä taas järvelle kokeilemaan onkimista. Nyt kavereinani oli pari mökkinaapuria.

Ahvenet tarttuivat hanakasti koukkuun ja joukkoon eksyi myös kolme pientä särkeä. Emme lähteneet kalapaikalta pois sen vuoksi, etteikö syöntiä enää olisi ollut. Soutajan mielestä saalista oli saatu jo riittävästi. Siihen oli helppo yhtyä.
 
Kuvan kalat eivät ole pelkästään minun onkimia, vaan osa on myös kavereiden saamia.

Ei kun ongelle...

Päätin mennä tänään ongelle, ettei ainakaan tänä kesänä pääsisi sellaista tapahtumaan, ettenkö tekisi yhtäkään onkireissua.

Ankkuroin veneen parinsadan metrin päähän laiturista ja korjasin siimassa painon paikkaa. Paino irtosi ja en sitten saanut sitä ujutettua takaisin, Koska olin päättänyt vain käväistä kalassa, niin eihän minulla tietenkään ollut työkaluja mukana.

Lähdin rantaan nikkaroimaan lyijyä kiinni siimaan. Ja eikun takaisin onkipaikalle. Aikani ongittua huomasin painon pudonneen, joten taas takaisin rantaan ja nyt laittamaan kokonaan uutta onkilaitetta.

Kun pääsin onkipaikalle, alkoi tuulla puuskissa oikein kunnolla, joten katsoin viisaammaksi lopettaa koko touhu tältä illalta. Ei kuitenkaan niin huonoa, ettei jotakin positiivistakin - tähän aikaan kesästä en ole koskaan löytänyt yhtä helposti kastematoja, kuin tänään.

Juhannus Savukoskella

Saavuimme jälleen juhannusta viettämään Savukoskelle. Nyt ei satanut lunta, mutta muuten säät vaihteli, kuten kait koko maassa. Veden pinta oli korkealla. Tiesimme jo entuudestaan, ettei kalasaaliista tule kovinkaan kummoista.

Itse kalastelin pääasiassa omassa rannassa ja sielläkin harvakseltaan. Viereisessä kuvassa istun kanootissa uuden virvelini kanssa samalla heitellen lottoa. Sain saaliiksi pienehkön hauen. Siinä mielessä saavutus, koska pääasiallinen tehtävämme oli hakea vettä lähistön lähteeltä.

Bongaa viereisestä kuvasta mies, joka selvittelee perhovavan siimaa. Omasta perhovavastani oli matkan aikana katkennut pää, joten sekin vähän latisti kalastusintoa.







Kuttusojan laavu oli tyhjillään johtuen varmaankin epävakaasta säästä. Maisemat ovat kuitenkin, keli kuin keli, hienoja.

Silmät ja korvat lepäävät - on niin rauhallista ja hiljaista. Tuttavapariskunta kertoi, että vaikka maalla asuvatkin, niin kuitenkin aina kuuluu jostakin taustahälyä. Täällä ei.

Ei uskoisi samaksi Kemijoeksi, minkä näkee Kemissä.

Saatiin sitä maistaa savukalaakin, vaan ei minun toimesta. Ei voi saada kalaa jos ei kalasta.