Särjen kutuaika

Särki on kutenut tänä keväänä pitkän aikaa. Yleensä kalan tulo loppuu ihan muutamassa päivässä, mutta nyt ekat kalat pyydettiin jo viikko sitten. Silloin mökkinaapurin katiskassa oli kerralla noin kolmesataa särkeä. Vielä tänään oli verkoissa karheita kutemattomia kaloja ja lähikaislikossa kuhisi ensimmäistä kertaa. Olisikohan kutuajan venymiseen syy kehnoissa ilmoissa. Rapusyöttien saaminen pakastimeen tuntuu olevan aika piukassa.

Täytyi ottaa valokuva kauniin sinisestä särjestä. Erikoista siinä on syvän värin lisäksi se, että se on sininen vain toiselta puolelta. Onhan noissa kutuaikaan värieroja, mutta tämä oli huomattavasti erilaisempi kuin muut. Vieressä on tavallisen värinen kala.

Koko järvi auki

Tällaista se oli jo eilen, ja tuolla minäkin istuskelin vielä viikko sitten. Nyt on koko Säkylän Pyhäjärvi auki, joten vihoviimeisenä päivänä uskaltauduin jäälle. Sen jälkeen tulivat rankkasateet ja kova tuuli, jotka nopeuttivat jäiden sulamista. Eilen ja tänään on ollut lämpimät päivät, yöt vähän pakkasen puolella.

Mahdankohan olla ensi keväänä viisaampi, vai kuka tällaista muistaa? Onneksi on blogini, josta voin taas tsekkailla päivämääriä ja tapahtumia.

Pilkkimiset pilkitty

Päivän saalis

Päätin, että tänään oli viimeinen pilkkipäivä tältä kaudelta. Jäälle pääsi vielä hyvin ja se tuntui tukevalta. En silti uskaltautunut enää kauemmas rannasta.

Katselin kauas järvenselälle ja ihmettelin, miten pari pilkkijää olikin vielä uskaltautunut noinkin kauas. Istuivat samassa paikassa pitkän aikaa, joten ajattelin heidän löytäneen hyvän kalapaikan. No, pilkkijät lehahtivat lentoon - olivat kaksi korppia.

On todella vaikeaa arvioida vesistössä etäisyyksiä. Optikolla olen tosin hiljan käynyt, mutta uteliaisuus ei ole vielä voittanut turhamaisuutta. Prillit ei siis ollut matkassa.

Olen aina sanonut, että täytyy tietää, missä jäällä kulkee. Ei se ihan niin taida mennäkään. Sellaisessa paikassa, jossa jää on aina viimeisenä, olikin se nyt siellä silppua ja vain pari senttiä tuntui kairatessa kovalta. Eikun pistin pilkit pussiin ja kelkan rantaa kohti.

Merikotka aterioimassa

Merikotka laskeutumassa aterialle

Menin hiljalleen rantasaunalle katsomaan, josko bongaisin merikotkan syömässä aamulla jäälle jätettyjä kaloja. Sieltä se säikähtäen lehahti lentoon. Istuin hiljaa terassilla odottamassa ja pian se saapuikin uudelleen. Nostin vaivihkaa kameraa ja samalla se pelästyi taas ja lähti pois. En ehtinyt ottaa enää uutta kuvaa. Kotkia on enemmänkin, koska lauantaina niitä oli kolme yhtäaikaa selkälokkien kanssa syömässä samaisessa paikassa. Kyllä merikotka on vaan niin upea lintu, mutta on kalasääskikin. Niitä olen nähnyt viikon aikana pari kappaletta.

Talviverkot pois pyytämästä

Suutareita

Taisi olla hyvä aika muutenkin, kuin jäiden heikkenemisen vuoksi, ottaa aamulla talviverkot pois pyytämästä. Verkoavantojen reiät eivät tosin vielä olleet sulaneet yhtään suuremmiksi, mutta luvatut vesisateet muuttavat nopeasti tilanteen.

Saaliina kuvan suutarit, muutama pienehkö hauki, muutama särki ja yksi ahven. Noista suutareista en edelleenkään ole kovin ylpeä. Taas mietin, että pitäköö tosissaan huolestua mökkilahden tilasta. Vielä noin kymmenen vuotta sitten nuo olivat harvinaisia saaliskaloja. Tulipa kuitenkin tehtyä samalla vesistönsuojelutyötä. Nyt pitää enää odotella merikotkien saapumista aterialle.

Vielä löytyy hinkua jäälle

Peiniemenlahtea

Sen verran aurinkoisia päiviä on ollut, etten enää lähde keskelle järveä seikkailemaan. Pilkin tänään muutamalta reiältä, ensin aamulla pari tuntia ja illan suussa toiset pari. Vain kerran kävi joku nyppäsemässä. Aamulla kairaamani reiät olivat iltapäivällä puoliksi jäässä, joten jään pinta on vielä kova. Alapuolesta ei sitten olekaan joka kohdasta tarkkaa tietoa. Tämän päiväiseen pilkkipaikkaan en taida enää uskaltaa mennä, koska silloin joudun ylittämään suuren kivikon. Toisella puolella on virtausta, joten ylityspaikka on aina ensimmäiseksi keväällä sulana.

Suutareita saatiin enemmänkin

Verkot jätettiin eilen vielä pyytämään. Varmaankin huomenna otetaan pois. Saaliiksi saatiin haukea ja suutareita. Oli verkossa yksi siikakin. Tänään lokit ja kolme merikotkaa näyttivät saavan suutareista hyvän aterian.

Pieniä haukia savukalakiusaukseen

Tänään isäntä savusti kuusi pienintä verkkohaukea sähkösavustimessamme. (On kyllä hyvä ostos.) Plokkasin savukalat annospakkauksiin pakastimeen. En kylläkään ihan kaikkea jaksanut nyppiä. Pienet y-ruodot tarttuivat sormiin tiukasti, joten jätin osan selkäpuolelta perkaamatta. Savustetusta hauesta teen savukalakiusausta. On sitten hyvää! Savustetusta kalasta voisi tehdä myös keittoa, mutta kiusaus taitaa viedä voiton.

Laitan savukalakiusaukseen perunoita, sipulia, tilliä, ruokakermaa, suolaa ja sitruunapippuria. Joskus lisään myös ripauksen valkopippuria. Kiusauksen teen samoin kuin Janssoninkiusauksenkin perunoiden osalta. Laitan suikaloimani perunat veteen ja siivilöin ne. Näin saan niistä tärkkelystä pois. Sitten laitan suikaleet 175-asteiseen uuniin kuivahtamaan noin vartiksi. Sen jälkeen sekoitan perunoiden joukkoon muut ainekset ja laitan vuoan takaisin uuniin kypsymään. Hieman kuivahtaneet perunat imevät hyvin maut itseensä ja kalavuoka ei jää koskaan vetiseksi.

Hienoin sää tänä vuonna

400 grammaa

Pilkkireissussa oli pakko istua jo huppu syvällä päässä ja selkä aurinkoon päin iltapäivällä. Aurinko paistoi täydeltä terältä ja pelkäsin polttavani kasvot. En kuitenkaan millään malttanut mennä pois, koska aurinkoa olen odotellut koko pitkän talven. Vaikka lämmintä olikin, niin pilkkireiät tuppasivat jäätymään. Palatessani kotirantaan, kokeilin ensimmäisiä kairaamiani reikiä, ja ne olisi pitänyt avata kairalla uudelleen.

Kala ei taaskaan syönyt kunnolla ja sain ahvenen lisäksi jallitettua siian. Siika kävi mormuskaan metrisessä veden syvyydessä. Ehkäpä kalatkin virkistyvät kevättä kohti.

Nyt täytyy käydä kalassa aina kun siihen tulee tilaisuus ja niin kauan, kun jäälle vielä uskaltaa mennä.

Paikkakuntalaiset ottivat myös ilon irti ilmoista. Järven jäällä tuntui olevan vilkasta meininkiä. En nähnyt muita pilkkijöitä, mutta porukkaa näin kulkevan suksilla, kävellen, polkupyörällä ja näytti mönkijäkin olevan liikkeellä.

Joutsenen jäljet jäällä

Joutsenen jäljet sekä toukkapurkki

Pääsin sitten viimeinkin tänään pilkille. Ilma oli mitä hienoin. Bongasin joutsenen jäljet jäältä. Eipä ihme, että uivat kauniisti. Potkua riittää. Kuvassa on toukkapurkki, dia 4,5 cm, antamassa perspektiiviä räpylän kokoon.

Olin viisi tuntia pilkillä kulkien kelkalla paikasta toiseen. Kokeilin taas ihan uusia paikkoja, mutta laihoin tuloksin. Saaliina yksi särki ja yksi ahven. Niin, ja pari uutta tuttavuutta. Toinen niistä oli koira.

Huomenna aion mennä taas. Kait kalojen on joskus pakko syödä. Jää on vielä kovaa, eikä ohentumisesta ole juuri merkkiäkään. Täytyy vain kiertää kivikot kauempaa. Niiden reunoilla näkyi jo sulamisen merkkejä.

Tuuri ja tuura

Tuuralle töitä

Olin tänään isännän kanssa kokemassa talviverkkoja, kun hän huomasi etäämmällä jäästä pilkistävän kairan. Oli ihan omansa. Siinä sitten mietittiin, että mitenkä se sinne on joutunut. Oli ilmeisesti pudonnut pulkasta, vaan ei häneltä.

Eipä ukko ole ollut innokas pilkillä kävijä tänä talvena, jos on itselläkin parannettavaa. Häntä ei kauniit sumut juuri innosta, vaan kalaa pitää saada. Jospa sitten pääsiäisen aikaan ehditäisiin mennä vähän muuallekin kuin mökkirantaan. Huomenna olisi kylläkin tarkoitus käväistä viereisellä lahdella tsiikaamassa siikaa.

Kaunis sumu

Kuva googletettu aiheessa Muumit

Muumi-kuvan mukaan tämänkin iltapäivän parituntinen pilkki-istunto, tai paremminkin istahdus, sujahti. Piirros kuvaa paljolti minunkin ajatusmaailmaa - tänään yksi ahven saaliina. Kuitenkin oli mukava ilma istuskella ulkona ja katsella maisemia. Aurinkoa olen odotellut, mutta pienessä sumussakin oli ihan mukavaa. Tove Janssonkin taisi tykätä kalastella.

Kuulin tervehtimään tulleelta kaverilta, että kyllä Säkylän Pyhäjärvestä on taas suuria ahvenia saatu pilkkisaaliiksi. Olen vaan ollut vähän väärässä paikassa. Jospa huomenna sitten kokeilen eri suuntaa. En vaan taaskaan ehdi pitkäksi aikaa pilkille, joten en kovin kauaksi voi kulkea. Siitä seuraava kerta taitaakin olla vasta ensi viikonloppuna.

Luontoa ihmettelemässä

Käpälän jälki ja päivätty toukkapurkki

Olisiko ollut pöllö paikalla?

Järven jäällä liikkuessa näkee kaikenlaisia jälkiä. Laitoin toukkapurkin käpälän painauman viereen vertailun vuoksi. Jälki voi olla vaikka koiran. Kuka noista tietää. Merkkaan yleensä syöttipurkin kanteen sen ostopäivän. Näin tulee käytettyä vanhemmat ensin. Meillä pilkkii muutkin perheenjäsenet, en vain minä.

Päivän saalis

Noin viiden tunnin, ainakin kolmen kilometrin ja muutaman kymmenen pilkkireiän jälkeen viime istumisella, kesken itseni käymän palaverin, ahven nappasi pilkkiin. Ihan sitä säikähti, kun nyt noin kesken kaiken kala tuli.

Aamuiset maisemat

Luonto oli aamulla kauneimmillaan. Ilma oli mitä hienoin liikkua ulkona. Vaikkei kala käynytkään koukkuun, siitä huolimatta en olisi millään malttanut lähteä mökille. Varsinkaan, kun seuraavan kerran taidan päästä pilkille vasta noin viikon kuluttua. Nälkä veikin voiton, varsinkin kun nenään tuli tuulen mukana jonkun keittämä kahvin tuoksu.

Lisää haukea

Siikaverkon saalis

Jotenkin odottaa, että laskettuun siikaverkkoon saisi siikaa - mutta kun ei. Tänään oli 6-kiloinen hauki jäänyt päästään kiinni.

Kovin on saaliskalojen lajivalikoima ja määrä tänä talvena jäänyt heikoksi. Vain muutama made ja siika, ahvenien lukumäärä mahtuu kahden käden sormiin, särkeä ei juuri enempää. Etsi siinä sitten hyvää pilkkipaikkaa kun ei edes verkoissa ole kunnon mallia.

Kuvan pienemmät hauet päätyvät uunipurkkeihin. Ovat erinomaisia siihen tarkoitukseen. Niistä minulla onkin blogissani juttu, jonka kirjoitin viime vuoden maaliskuussa.

Tunti pilkillä

Merikotkan jälkiä järven jäällä

Tunti pilkillä ja kiitti - riitti. Ensimmäistä kertaa kalassa mietin, että jos ei pian tärppää, niin lähden tieheni. Ahvenen sain, mutta toisaalta ihan hyvä juttu, ettei tullut enempää. Olisin varmaankin jäätynyt pilkkijakkaraan kiinni ahneuksissani. Kyllä oli jäällä kylmä tuuli, joka puhalsi kovana ja vetisenä koko järven matkalta. Puin mielestäni reilusti vaatetta, mutta en sitten kuitenkaan tarpeeksi.

Talviverkkojemme lähistöltä löytyi merikotkan jälkiä. Leikkuri vieressä on antamassa vähän perspektiiviä jälkien kokoon. On kyllä mahtavan kokoinen lintu.

Poissa jääkaapilta

Pääsin tänään iltapäivällä melko myöhään pilkille. Tuli kuitenkin kolmisen tuntia kuljettua ja istuskeltua. Hyvä niin, koska tuppaa vyötärön nappi käyvän vuosi vuodelta tiukemmaksi laittaa kiinni.

Jotakin tuossa on tapahtunut

Ihmettelin rannan kiven päällä olleita jälkiä. Jotakin siinä on touhuttu. Alemmassa kuvassa on ketun jäljet menossa pois kiveltä päin, mutta ylemmässä kuvassa näyttäisi käpälä olleen suurempi. Jäljet ovat tietenkin voineet syntyä eri aikaan. Outoa on se, ettei ympärillä ollut muita jälkiä. Ei suuren linnunkaan.

Toukkapurkki suhdetta antamassa ketun jäljille

Noin 20 kilometriä Säkylän Pyhäjärvenselkää

Kalaa en sitten saanut kuin ahvenen. Jätin sen elukoille. Jälkiä piisaa pilkkireikien ympärillä. Merikotkakin on taas näyttäytynyt lahdella.

Luonto näyttäytyi taas kaikessa talvisessa värikylläisyydessä. Jopa auringonpaisteen välissä.

Kauheet haukee

Pari viisikiloista

Koko talvi on ollut vähän heikkoa verkkokalastuksen suhteen. Madekausikaan ei ollut oikein kummoinen. Kyllä silti jokainen sai kimppaverkoista oman mateen keittoa varten.

Nyt sitten tänään koettuihin verkkoihin oli jäänyt muutama hauki, joista pari oli suurta. Viisikiloinen oli pyörittänyt verkon niin pahasti, ettei sitä saatu selvitettyä paikan päällä, vaan sen tilalle piti vaihtaa toinen. Onneksi hauen tulo on kausiluontoista, joten eipä noita liikaa taideta saada.

Hauesta saa ihan maukasta sapuskaa, kun sen osaa laittaa. Pilkkimistä verkkojen lähistöllä taidan välttää jonkin aikaa. En tosiaankaan halua hauen vievän syöttejäni. Tuollainen kun nappaa, niin saa sanoa taas hyvästit mormuskalle.