Antoisa pilkkireikä

Päivän kalasaalis

Minulla kävi tänään hyvä säkä viimeisellä pilkkipaikallani. Samasta kairaamastani reiästä nousi kuvan saalis - 18 ahventa ja yksi siika. Olivat kaikki myös mukavan kokoisia.

Siian sain ensimmäiseksi, sitten kiertelin muita reikiä. Palattuani ensimmäiselle reiälle, mormyskaan nappasi kuusi aventa peräjälkeen, sitten loppui kalan tulo. Kiertelin taas muut reiät ja sen jälkeen taas ekasta alkoi nousta ahventa. En juurikaan ehtint kunnolla koukkua laskea, kun oli jo kala kiinni. Toukkaa ei ollut enää ollenkaan.

Ahvenparvi häipyi jonnekin tai pilkin sen loppuun. En jäänyt enää uutta tulemista odottelemaan, vaan vilu oli sen verran kova, että oli pakko lähteä jäältä. Kylmä viima tunki takin alle, eikä siinä sitten auttanut enää mikään liikunta. Ulkona en ollut kuin noin kolmisen tuntia.

Ilmojen salliessa aion taas palata tutkailemaan samalle paikalle, josko onni jatkuisi.

Vuoden ensimmäinen pilkkisaalis

Siika pilkillä

Olin tänään pari tuntia pilkillä lähirannoilla. Ihan onnenkantamoisena sain kuvan siian, joka painoi 450 grammaa. Kala otti kiinni juuri kun olin nostamassa siimaa. Eipä paljoa haistellut eikä maistellut etukäteen. Enpä sitten muuta saanutkaan, mutta kiva näinkin.

Pilkin Kuusamon hopeanvärisellä timanttikirpulla. Valkoista kirppua en ole löytänyt mistään, joten täytyy varmaan sellainen maalata jostakin muusta mormyskasta. Minulla olisi käyttämättä jäänyt, lähes valkoinen, kynsilakka, joten jos taas sellaisella sutaisisin. Olen joskus ennenkin tuunanut noita kynsilakoilla, kuten esimerkiksi maalannut "verisiä päitä".

Pitää mennä pilkille huomenna taas uudelleen. On lupaillut loppuviikosta kovia pakkasia, joten silloin taidetaan istuskella pirtissä.

Pilkkikauteni alkoi tänään

Kuva tämän päivän saaliista

Pääsin tänään sitten vihdoin ja viimein pilkille. Ensimmäisen kerran olisin päässyt jäiden puolesta jo marraskuun toisella viikolla, mutta oli niin kaikenlaista muuta - muunmuassa hommia jo keväällä alkaneen mökkiremontin puitteissa. Aina siinä projektissa minullekin jotakin askaretta löytyi.

En viipynyt jäällä kuin kolmisen tuntia ja pilkin ihan lähialueella. Minua kävi muutama luistelija haastattelemassa ja todettiin jään paksuudeksi 25 cm. Ei se mitään teräsjäätä koko matkalta ollut, mutta tarpeeksi paksua kuitenkin.

Sain saaliiksi pari ahvenensinttiä. Toisen päästin takaisin järveen ja toinen jäi jäälle eläimien ruuaksi. Joku ohitse luistelija huuteli vitsinä, että onko kalaa myydä? Totesin vaan, että kalakauppaan taidan seuraavaksi itsekin suunnistaa.

Seuraavan kerran ehdin pilkille vasta ensi vuoden puolella. On pakkasilmoja lupailtu, joten uskalletaan uittaa talviverkot jään alle. Ei ole pelkoa, että jäät taas sulaisivat kesken kaiken yllättäen.

Tuulastussaalis

Ainoa saalis tuulastusreissusta

Viime syksynä olin vain kerran isännän kanssa tuulastamassa. Reissun pääasiallisena tarkoituksena oli löytää hukkaan menneitä rapumertojamme, kalasaalis olisi ollut ekstraa. Emme sitten yhtään mertaa löytäneet sen paremmin kuin kalojakaan.

Koska nyt syksyllä meiltä ei mennyt yhtään mertaa hukkaan, lähdimme eilen illalla ihan vaan tuulastamaan vielä kun keleiltä pääsee. Vene oli kylläkin jäisen liukas, mutta pärjättiin.

Nyt, kun etsimme kalaa, huomasin pohjassa kuvan merran ilman merkkiä. Sisällä oli kuusi rapua, joista pari syöntikokoista. Päästin saksiniekat takaisin järveen kasvamaan. Siinä sitten olikin koko saaliimme.

Omaa rantaa kohti soutaessamme huomasin vielä toisenkin merran, mutta en ehtinyt kohdalla nostaa sitä. Menimme veneellä ohi ja emme sitä sitten enää löytäneet. Veden pintakin alkoi tuulen alettua väristä. Muistamme kuitenkin merran sijainnin suurinpiirtein, joten tiedämme mistä etsiä.

Tulisipa nyt vielä kalastuskelejä. Pilkkikautta saa kuitenkin vielä odotella ehkä hyvinkin pitkään.

Syksyn viimeiset nahkiaiset, nam

Pieniä nahkiaisia

Kuvan nahkiaiset ovat varmaankin tämän syksyn viimeiset. Tuskin tulee enää hankittua niitä, vaikka hyviä ovatkin. Ehdin vielä napata kuvan rekvisiitaksi ennen kuin loppuivat. Itse tykkään enemmän pienistä nahkiaisista.

Muiden en enää huolikaan kuin Mäkisen paistamia Ulvilasta. Siellä on tietotaitoa, joka on kertynyt pitkästä suvun perinteestä ja kokemuksesta.

Onkimiset ongittu?

Välillä myös aurinko paistoi

Olin tiistai-iltana toisen kerran ongella. En saanut reissulta saalista. Kala ei käynyt edes härnäämässä.

Eipä tuo kalastus ole kovin paljoa innostanut tänä kesänä. Ei sen vuoksi, etteikö se olisi kivaa ja mieluisaa, vaan mökkiremontti alkaa painaa päälle, varsinkin ulkopuoliset työt. Itse olen lähinnä vain se "maalausosasto", mutta tuntuu pahalta kökkiä veneessä ukon painaessa remontissa pitkää päivää. Ei sitä siten oikein pysty paatissa rentoutumaan.

Toivottavasti saadaan hyvä jääkansi ensi talvena.

Vuoden eka onkireissu

Ihan vaan päätin, että nyt pitää päästä ongelle. Lähdin eilen illalla kalaan järvelle mukanani onki ja virveli. Yleensä, kun on heittänyt uistimen veteen, niin silloin kala käy onkeen kiinni. Niin kävi eilenkin. Saalista en saanut, mato vietiin. Sen jälken sain pienen ahvenen, jonka päästin takaisin veteen.

Istuskelin veneessä pienessä tuulenvireessä. En tiedä, kauanko kuvan pikkuahven oli koukussa kiinni, mutta se oli hitkaissut syötin syvälle kiduksiin - pikkukalaparka. Siinä sitten saaliini olikin. Vilu tuli puseroon ja pipo olisi ollut tarpeellinen.

Jätin vielä madot purkkiin, joten aion ottaa onkimisessa uusinnan. Maisemat oli hienoja alkavan ruskan vuoksi. Nyt on syksy, josta pitää osata nauttia.

Rapumerrat säilöön

Sain tänään pestyä rapumerrat painepesurilla. Alkoivat haiskahtaa loppuvaiheessa jo siihen malliin, että ravut kävi pyydykseen jo ilman syöttiä, heh. Ja kyllä ne tulee likaisiksi muutenkin. Eihän mertojen pesu mitään mieltä ylentävää touhua ole, varsinkaan jos yrittää saada ne puhtaiksi joka puolelta. Puhtaita mertoja on kuitenkin paljon mukavampi ottaa taas esiin seuraavalla kaudella.

Keitin myös viimeiset ravut sumpusta sekä siivosin muutkin ravustuksessa tarvittavat vermeet. Jotenkin mieltä helpottaa, vaikka ravustus kivaa onkin. Sitten vaan uutta harrastusta hakemaan järveltä. Jos vaikka käväisisin edes ongella.

Ilmoja pitelee

Aamusumua järvellä

Laitoin aamulla rapumertoihin viimeiset syötit pakastimesta. Ajattelin, että ravustus saa riittää tältä kaudelta. Uitamme mertoja vielä pari päivää. Saalista tulee nyt enää heikohkosti, rapulaatikoita on pakastimessa tarpeeksi ja syötykin ollaan niitä ihan reilusti.

Ikävintä myöhäissyksyssä on ilmojen arvaamattomuus. Järvellä voi tuulla niin paljon, ettei merroille ole asiaa moneen päivään. Huonoilla ilmoilla niitä voi mennä helposti myös hukkaan. Erikoista tässä ravustuskaudessa onkin se, että kaikki merrat ovat tallella. Ei ole kelvannut edes vorojen matkaan.

Aamulla aikaisin oli aivan tyyntä ja kaunis sumu peitti maisemat. Tällaiset ilmat ja maisemat ovat parasta vedessä liikkumiseen. Loppuviikosta onkin luvattu huonompia ilmoja, joten nyt on hyvä lopettaa senkin vuoksi tässä vaiheesa.

Kalastus on muuten jäänyt minulta vähemmälle. En ole kesällä käynyt kertaakaan järvellä edes ongella saatikka virvelöimässä. Pitäisi kyllä vielä ehtiä, eli kylmästi lähteä ja ottaa aikaa vaan itselle.

Eka keitos rapuja

Ravut karkkilaatikossa

Koin aamulla aikaisin merrat ja tuuli oli todella navakkaa. Aalto heitti minut veneineni kivelle ja pelkäsin paatin menevän rikki. Ei sentään onneksi mennyt. Kivi sai vain pienen vihreän väriläiskän pintaansa. Taitaapi kaikki kulmakunnan kivet järvessä jo ollakin merkattu eri väreillä.

Tuulen suunta oli sellainen, että se puhalsi koko järven matkalta. Ei löytynyt yhtään tyventä paikkaa laskea pyydyksiä uudelleen, vaan heittelin niitä melko kauas rannasta. Kiirettä piisasi, koska vaihdoin samalla syötit.

Keitin tänään viitisenkymmentä rapua ja valitettavasti emme ehdi järjestää kekkereitä. Siispä ne  menee pakastimeen keittoliemessään.

Mertoihin eksyy joskus suurempiakin yksilöitä. Kuoret niissä vaan tahtoo olla jo kovia ravustuskauden tässä vaiheessa. Pienempien syöminen on helpompaa. Yhtään ei kylläkään ole jäänyt syömättä, etteikö kuorta rikki olisi saatu.

Rapusyötit pakastimesta

Syötit vielä hieman jäässä

Pääsimme ravustamaan tänä kesänä vasta alkuviikosta. Jälleen tänään oli hieman haasteellista kokea rapumerrat kovan tuulen vuoksi. Olin lisäksi yksin liikenteessä. Samalla vaihdoin syötit, jotka olemme kalastaneet jo keväällä. On vaan niin helppoa ottaa ne pakastimesta, eikä tarvitse ensin verkottaa kaloja mertoja varten. Pakastin on vain syöttikaloja varten ja virta otetaan pois ravustuksen päätyttyä.

Hieman hyhmäinen särjen pala on paras syötti, koska se säilyy lämpimässäkin vedessä vuorokauden hyvin. Syksymmällä jopa parikin päivää.

Mutu-tuntumalta vaikuttaa siltä, että rapu hakeutuu tuulensuojaan ja menee pyydykseen parhaiten sellaisesta paikasta. Siksi katsonkin edellisenä päivänä säätiedotuksia, että mihinkä merrat kannattaa laskea. Samalla tiedän, pääsenkö niitä ollenkaan kokemaan kovan tuulen vuoksi. Kivikkoiset paikat ovat kaikkein haasteellisimpia.

Mertojamme on helppo kuljettaa paikasta toiseen, koska niitä ei ole kovin montaa. Ja koska niitä ei ole montaa, haluaa maksimoida saaliin määrän.

Taidan päästä kohta keittelemään paria satsia rapuja. On ne vaan niin hyviä.

Jälleen Savukoskella

Tytär samalla rannalla

Jälleen kalassa Kemijoen rannoilla Savukoskella. Vesi on sen verran korkealla, etten ole ennen nähnyt tähän aikaan vuodesta. Nyt ei olla päästy kulkemaan kaikilla sellaisilla rannoilla, joissa ennen ollaan käyty kalassa.

Saalis on jäänyt todella heikoksi. Itse sain päivän saaliiksi pienen taimenen, joka pääsi takaisin kasvamaan. Mutta eipä tuo ole päässyt masentamaan. Varsinkaan, kun olen saanut tyttären innostumaan kalastamisesta. Tai tiedä sitten, onko se ansiotani.

Savukosken Pahtakoski

Kuva laavusta ja opastekylteistä

Olimme keskiviikkona Kemijoen Pahtakoskella kalassa. Päivälupa on melko kallis, mutta perheluvalla, mies ja minä, kalastaminen tuli huomattavasti edullisemmaksi. Viihdyimme siellä kellon ympäri, joten loppujen lopuksi kalastus on edullinen harrastus.

Näkymä laavun ikkunasta

 Rakennukset olivat hyvässä kunnossa ja jopa puucee sellainen, että ilkesin käydä siellä asioilla. Alue oli kaikenkaikkiaan siistissä kunnossa.

Pätkä Pahtakoskea

Rannalta oli hyvä kalastaa perhollakin, koska kasvillisuus oli pääosin matalaa. Koskialuetta on runsaasti, joten liikuntaakin siellä tulee samalla kun viskoo viehettä veteen

Runsaat sateet toivat lisää vettä jokeen

No, kalaa ei sitten saatu. Alkaakin kohdallani olla enemmän sääntö kuin poikkeus. Parin viikon aikana satoi melko runsaasti ja veden korkeus heitteli melkoisesti. Viime vuonna perheeni miesväellä oli täällä syksymmällä saaliin suhteen paremmat kokemukset.

Taas vierestä viedään

Ukko perhostelee Kemijoessa taidolla

Ja taas vierestä vietiin. Nyt sai perheestäni aviomies 2,3 kiloisen taimenen perholla. Perho oli minusta ihan outo tapaus. Ei mitään luonnonmukaista ja näytti minusta joltakin härpäkkeeltä. Oli kaikenlaista kiiltävää "serpentiiniä" perässä. Sellainen kuitenkin, jota mökkinaapuri ehdotti. Seuraavaksi yritän minäkin harjoitella taas perhostelua. Lottooni nappasi parikymmentäsenttinen kala, mutta pääsi karkuun ennen kuin sain kelattua rantaan asti.




Jaa-a, koska minulla on täällä enimmäkseen näitä kukkakuvia, niin mikähän tämä mahtaa olla? Täytyy kait etsiä googlesta. Bongasin rannalta ja oli mielestäni oikein kaunis kasvi.

Kulleroita ihmettelemässä ja vähän muutakin

Toiset onnistuu nappaamaan suuria kaloja pohjoisista joista. Itse taas taidan joutua tyytymään kulleroiden kuvaamiseen. Eipä silti, nyt kun hommasin kausiluvan, niin kalaan lähtemisessä laiskistuu. Ei ole mitään pakottavaa tarvetta käydä kalassa juuri tiettyinä päivinä. No, reissu ei ole vielä kokonaan tehty.