Lappiin kalaan?

Tunnelmaa kesäkuulta, Savukoski

Olimme vähän aikeissa lähteä pääsiäiseksi Savukoskelle pilkkireissulle, mutta kevään odotus täällä etelässä vie voiton. Jotenkin sitä vaan jo kaipaa ilmojen lämpeämistä ja jäiden sulamista. Talven pilkkisaaliskin jäi kokonaisuudessaan heikoksi, eikä Kemijoki taida olla sen anteliaampi. Ei ainakaan vähäisen kokemukseni mukaan.

Kuva lisättynä pienin efektein on viime vuodelta juhannusviikolta Savukoskelta. Eipä täällä etelässäkään taitanut olla silloin yhtään lämpimämpiä ilmoja. Toivottavasti ei tule enää pahempaa takatalvea.

Purkitettua kalaa

Emme ole tehneet kalapurkkeja ainakaan kymmeneen vuoteen. Nyt eilen innostuin isännän kanssa väsäämään niitä.

Kaikissa on kalana ruodotonta haukifilettä, yhdessä ahvenfilettä. Näihin voi hukata vanhemmatkin pakastekalat.

Omiin purkkeihin laitoin chili-tomaattikastiketta, vähän ruokaöljyä, mustapippuria, valkosipulia, rapulientä, suolaa... Yhdessä on vähemmän tomaattia, enemmän tilliä ja sitruunapippuria. Suurin osa purkeista on isännän täyttämiä. Ainakin sipulia käytti hajusta päätellen. Yllätyksiä kuitenkin täynnä jokaikinen purkki.

Täytimme lasipurkit jättäen kiehumisvaran, reilut 2 cm. Ensin ne olivat uunissa 125 asteessa niin kauan, että alkoivat hienokseltaan kiehua. Sen jälkeen asteet laskettiin sataan. Siinä lämmössä noin viisi tuntia. Vähemmänkin olisi taitanut riittää, koska ovat ruodottomasta kalasta tehty. Sitten vaan virta pois uunista ja jätetään jäähtymään. Jäähtyivät viime yön uunissa.

Lasipurkit eivät saa koskettaa toisiaan eikä uunin luukkua saa avata välillä. Purkit laitetaan kylmään uuniin.

Jokaisessa on kansi painunut sisään, eli homma onnistui ainakin sen puoleen. Yhden avasimme ja kansi naksahti - säilyvät periaatteessa pitkään.  Omat viemme varmuuden vuoksi kellariin.

Näin säilötyistä purkkikaloista löytyy ohjeita netistä vaikka kuinka paljon, eli ei meidän systeemi ole ainoa oikea.

Talviverkoilla vielä kalastellaan

Ruutana

Yöpakkaset ja parin päivän kylmyydet ovat auttaneet jatkamaan talviverkoilla kalastamista. Tänään saaliiksi saatiin muunmuassa jopa pieni siika.

Kuvan ruutanasta ei olla kovinkaan ylpeitä eikä suutarinkaan ilmestyminen mikään hyvä merkki ole. Nehän viihtyvät rehevissä oloissa seisovassa vedessä. Niitä on alkanut esiintyä silloin tällöin muutaman viime vuoden aikana. Ollaan vaan iloisia, että niitä saadaan pois järvestä.

Nämä kuvien kalat päätyivät merikotkan ateriaksi.

Suutari

Olin perjantai-iltana pilkillä ja noin kilonen hauki nappasi hapertuneen siiman poikki ja vei lempimormuskani. Vähän harmitti, mutta on kait ihan hyvä koittaa kalastaa useammin jollakin muullakin kuvatuksella. Samanlaista Kuusamon valkoista kirppua en ole löytänyt asioimiltani paikkakunnilta ainakaan pariin vuoteen. En edes Rovaniemeltä. Olisin ostanut ihan vaan varmuuden vuoksi jemmaan.

Olen silti sitä mieltä, ettei värillä ole niin väliä, vaan sillä, miten kuva ui.

Onneksi äiti ei tiedä

Jäät on rytisseet muutamana aamuna tehden railoja pitkin järveä. Iltaan mennessä järvi rauhoittuu. Edellisen illan pilkkirei'issä on noin parin sentin vahvuinen jää. Sen verran kovia yöpakkasia on ollut.

Onneksi äiti ei tiedä, missä tytär seikkailee. Oma tytär taas sai puolestaan hepulin kaltaisen, kun kerroin hänelle olevani isän kanssa railolla pilkkimässä.

No, yhteensä yhden ahvenen ja kolmen kiisken vuoksi ei kannata pelleillä, joten ollaan seuraavaksi turvallisemmissa paikoissa. Rannalla on jäätä vielä noin 30 cm.

Nonni...

...taitaapi affenet virkistyä? Noin kolmen tunnin pilkkireissun jälkeen sain saalista ihan mukavasti, vaikkakin pienehköjä. No - kaikkea ei voi saada. Siikakin edelleen hukassa.

Vaikka kuinka maisemia kuuntelisi ja katselisi, niin kyllä kummasti saaliskin virkistää.

Vähän kalasaalista

Eilen ei tarvinnut montaa tuntia etsiä pilkkikaloja, kunnes tärppäsi. Onneksi, sillä en olisi ehtinyt kauaa kalastaakaan. Saalis ei tosin ollut kummoinen, mutta taitaa ahvenet tulla jo aktiivisemmiksi. Siioista ei ole vielä tietoakaan.

Kuvan kannellinen "kipporware" on hyvä säilyttämään kalojen tuoreus, koska siinä on reiällinen pohja sisusastiassa. Näin ne eivät ole kosketuksissa liemiinsä.

Sain myös ihailla merikotkan lentoa. Välillä se päivysti lahden perällä ja vahti jäälle heitettyä suutaria. Valitettavasti kannan mukanani vain kännykkäkameraa, joten zoomi ei riittänyt sen kuvaamiseen. Sen vuoksi täällä blogissa julkaisemani kuvat ovat usein mitä sattuu. En viitsi laahata mukanani kalareissuilla varsinaista kameraa. Kamerareissut ovat taas jo ihan toinen juttu.

Laskiaissunnuntai

Eikö tätä pilkkivapaa saakaan pudottaa reiästä...

Ilmat suosi eilen ulkoilua ensimmäistä kertaa oikein kunnolla. Aurinko paistoi ja oli ihan tyyntä. Sitä ajatteli, että kalatkin virkoavat vihdoin viimein ja saadaan kunnon pilkkisaaliit.

Verkot oli tyhjää täynnä sekä pilkkikalat hukassa. Perheemme ahkerin pilkki seitsemän tuntia ja sai saaliiksi kuusi ahventa. Kilometrejä tuli kuulemma saman verran.

Kuvan puolitoistavuotiaalla vessellilläkään ei ollut aloittelijan tuuria.

Pilkkikalat hukassa

Jäät tulee olemaan petollisia jo aikaisin keväällä

Meni sitten taas viikonloppu maisemia ihaillessa. Pilkkisaaliista ei ollut jälleen  tietoakaan, mutta kyllä vajaassa neljässä tunnissa kunto nousee, kun talsii lumessa ja vedessä ja kairailee reikiä.

Lumiset maisemat jaksaa silti aina ihastuttaa. Ja jos ei muuta hyvää, niin tuli oltua ainakin tuo aika pois jääkaapilta.

Hauki on kala

Olen usein ihmetellyt, miten hauet voivat näyttää keskenään ihan erilaisilta, vaikka kasvupaikka on sama.

Ehkäpä nämäkin kuvan serkukset, jotka uivat samaan verkkoon, ovat kasvaneet eri puolilla järveä. Ovat suurinpiirtein samanikäiset, mutta kuitenkin erinäköiset.

Madesaalis

Tänä vuonna madetta on saatu talviverkoilla heikommin kuin viime vuonna. Silloin oli kylläkin meidän kalastushistoriamme ennätysvuosi. Sentään joku mötikkä joskus eksyy verkkoon. Saadaan madekeitto päivän ateriaksi.

Myös puput käyvät verkkoavannoilla hakemassa vaihtelua päivän ateriaan. Niille tuntuu jäljistä päätellen maistuvan järvestä noussut kasvillisuus.

Keltavartinen koukku kuvassa on rikki mennyt puutarhahara. Siitä on reunimmaiset piikit pudonneet. Sillä on hyvä vetää verkkoa kalasta jolloin ei tarvita niin paljoa kynsi- eikä sormivoimia.

Jäät heikkenee

Vesi syövyttää jäätä päältä sekä alapuolelta

Otin maisemakuvan varmaankin päivän kirkkaimmalla hetkellä. Sää on ollut synkkää koko päivän. Vain tarkistamalla on tietänyt, mikä aika päivästä on.

Eilen olin reilun tunnin kalassa ja sain neljä ahventa. Tänään tuli oltua yli kolme tuntia pilkillä huomattavasti laihemmin tuloksin. Ei sitten nykäisyn nykäisyä mormuskaan. Pois lähtiessä ajattelin, että olisi nyt tullut edes yksi kiiski. No, hetihän "onni potkaisi".

Päivän saalis

Pitäisi saada lähiaikoina pakkassäätä. Jäät heikkenee kovaa vauhtia. Jo nyt täytyy tietää missä kulkee. En menisi oudoille vesille kalaan. En menisi enää huomenna pariin paikkaan, missä tänään kalastin.

Kalan tuuria

Tasapainopilkki talviverkossa

Jollakin kalalla on täytynyt käydä kolminkertainen tuuri.

Ensin se on saanut siiman poikki ja päässyt karkuun joltakin pilkkijältä. Seuraavaksi se on uinut meidän talviverkkoon ja päässyt siitä irti. Samalla se on siinä saanut irrotettua itsestään tasapainopilkin. Tuon pilkin irrottaminen taasen verkosta ei ollut ollenkaan mukavaa puuhaa. Olin kylläkin vain hyvä sivusta katsoja.

No - ensimmäistä kertaa tuollaistakin sattuu. Kerran on ollut särjellä verkossa mormuska kiinni suupielessä. Sekin sattui olemaan minun oma.

Minkä nuorena oppii...

Eipä sitä koskaan tiedä, tuleeko lapsenlapsistakin innokkaita kalakavereita. Hyvältä näyttää. Seuraava sukupolvi on jo saatu hippasen innostumaan.

Talviverkkojen uitto korvakuulolla

Saatiinpa sittenkin talviverkot jään alle. Isäntä lähimpien mökkinaapureiden kanssa uittivat meidän kimppaverkot. Jää oli noin kymmenen senttiä vahvaa ja sen päällä höttöjäätä. Sen vuoksi verkkolautaa kuljetettiin korvakuulolla. Mitään ei nähnyt jään läpi, mutta silti homma tuntui sujuvan monen vuoden kokemuksella.

Kimppaverkoissa on se hyvä puoli, että aina joku ehtii ne kokemaan. Arvokaloja laskeskellaan sen verran, että jokainen saa suurinpiirtein vuorollaan. Hauista ei ole niin lukua.

Pääsin sitten myös pilkille. Eipä siellä kauaa tarjennut. Järveltä puhalsi tuuli ja jäähdytti luita ja ytimiä myöten. Jos olisi tullut kalaa, niin ehkä sinne olisi tullut mentyä uudelleen kuuman glögin jälkeen.

Harmittava lumisade

Jäälle ehti sataa taas heti kaatosateiden jälkeen sen verran lunta, ettei pariksi päiväksi luvatut pakkaset taida ehtiä paljoakaan tilannetta pelastaa. Pihaa kolatessa huomasin lumen alla vesilätäköitä. Ei tuonne järvelle taida uskaltaa mennä vielä moneen päivään. Tänäänkin olisi ollut hieno ilma istuskella pilkillä.

Sen verran sentään jää on paksua, ettei myrskytuulet ajaneet jäitä rikki. Ei ainakaan tässä päässä rantaa. Jos jäät olisivat kasautuneet lahdelle, niin talviverkkojen uittaminen olisi tullut lähes mahdottomaksi.

Metsässä kulkeminen on ihan mukavaa vaihtelua ja omalla tavallaan myös terapeuttista. Täytyy vaan nauttia kulloinkin siitä, mitä on saatavilla.