sunnuntai 19. elokuuta 2018

Kaikki meni pieleen

Haukia riitti
Ajattelin ensin, että en tästä kirjoita, mutta menköön. Poika sanoi jo silloin heti, että hän haluaa ehdottomasti lukea, mitä blogiini kirjoitan. Annoin vähän ajan kulua. Muuten olisi tullut lyhyt juttu, jos olisin jättänyt kirosanat pois.

Olin juhannuksen aikoihin Savukoskella, Kemijoen ylävirroilla, muutaman päivän kalassa. Ilmat suosi ja veden korkeus oli kerrankin sopiva vuodenaikaan nähden.

Heti ekana päivänä kolmannella heitolla nappasi iso taimen kiinni. Oli tähän asti elämäni suurin. Kysessä ei kuitenkaan ollut mikään jättiläinen, vaan reilusti parikiloinen kala. Häkellyin otista ihan saakutisti ja minulla meni samassa kaikki opit ohi.

No - ensin tietenkin kelasin siima kireänä. Poika huutaa, että löysää! Sain kalan hätäpäissäni ihan rantakiville ja hamusin haavia. Olin tietenkin onnistunut lykkäämään virvelini pään haavin sisälle, joten en saanut sitä kainalostani pois. Päätin hätäpäissäni kiskaista kalan rannalle seurauksena vavan katkeaminen. Katkennut vapa kädessä ja kala siiman päässä rantavedessä! Siispä astuin siiman päälle ja aloin vetää kalaa maalle. Se ei tykännyt ajatuksestani, joten se pääsi irti. Kala oli vähän aikaa niin pökerryksissä, että pääsin sitä hairaamaan kaksin käsin kiinni yrittäen samalla viskaista se rannalle. Lopputulemana kala läks ja minulla kuteet märkinä.

Kyllä v.t.tti niin ettei veri kiertänyt. Ihan silkkaa taitamattomuuttani voin vain tästä syyttää.

Eikä tässä vielä kaikki. Olin taas parin päivän päästä samaisessa paikassa  kalassa. Taas tärppäsi heti ja sain taimenen rantaan asti. Ei tämäkään tykännyt lähteä mukaani. Vähän lohdutti, ettei se ollut ihan niin iso kuin edellinen.

Miehen ja pojan ansiosta kalaruuissa pysyttiin. Oli ihan maistuvia kaloja. Tosin niissä oli pieni kitkerä sivumaku.

Sain muutaman hauen saaliiksi, mutta en minä niitä Lapista lähtenyt hakemaan. Olivat nekin silti ihan ok ja varsinkin savustettuna.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti