Tuliainen

Ollaan kait sen verran kalastuspöffeliä porukkaa, että saimme mökille tuliaisina yllä olevan savipatsaan. Esine on hieno ja ystäväpariskunnan "huonomman" puoliskon taiteilema.

Talven odotusta helmikuussa

Järven jäälle mennessä tuntui, että astui pilvien päälle. Jää on vaikutelmasta huolimatta noin 30 cm vahvaa.

Täytyi uittaa yksi verkko uudelleen, koska joskus ote lipsuu ja pää jää vetävän käteen paremmissakin piireissä...

Talviverkon uitto

Talviverkon uittolauta näkyi selvästi jään läpi. Kätevä systeemi. Lisäksi tarkka.

Haukisaalis verkoilla

Vettä jään päällä ihan reippaasti. Eipä tee mieli mennä istuskelemaan pilkkirepun kanssa.

Talviverkoilla

Kuvassa viime sunnuntain madesaalis talviverkoilla. Tänä vuonna on uinut enemmän madetta verkkoihin kuin viimeisenä kymmenen vuoden aikana yhteensä. Verkot ovat samassa paikassa kuin ennenkin, joten vähän ihmetyttää.

Onneksi verkot ovat mökkinaapureiden kanssa yhteiset, joten jakajia saaliille riittää. Ennen suurinpiirtein arvottiin, kuka saa kyseisen vuoden saalismateen, tai muisteltiin, oliko meidän vuoro tänä vuonna saada made.

Talvisia luontohetkiä

Aurinko pilkistää matalalta.

 Ehdin tänään pilkille ihan ajan kanssa. Olin jäällä reilut kolme tuntia. Täytyi hakeutua aurinkoiselle paikalle kalaan, koska aurinko on vielä kovin matalalla puiden takana ja rannassa oli kylmä istua. Lähtiessäni mökiltä pakkasta oli noin 15 astetta.

Ilma oli todella tyyni, eikä auringossa vilu tullut puseroon. Ei edes varpaat palelleet.

Saalis ei ollu kummoinen - yksi kalpea ahven. Kaikki kalat taisivat olla jossakin muualla kuin minä. Ei haitannut yhtään. Luonto näytti parastaan.

Kuurankukkia

Kalat luuraa tuolla jossakin...

Talvi tuli sittenkin

 Valokuvien otosten välinen aika on vajaat pari viikkoa. Ovat otettu myös samoihin aikoihin puolen päivän jälkeen.

Ylempi kuva näyttää mustavalkoiselta. Järven jäähileet ovat lahden perällä. Tuota pimeyttä tuntui riittävän.

Alempi kuva on otettu tänään. Pakkasta noin -15 astetta. Vähän liian kylmää istua pilkillä. Kala ei syönyt, ei edes härnännyt.

Eka kertaa pilkillä

Pituutta kalalla oli 40 cm.

Kiertelin viime viikon tiistaina melko lähellä rantoja hyvää kalapaikkaa etsien. Kovin pitkälle lahtea en uskaltanut mennä, vaikka jää tuntui jo tukevalta. Melkein kolmen tunnin kökkimisen jälkeen tuiskutuulessa nappasi kuvan järvisiika valkoiseen Kuusamon kirppuun.

Nyt siika odottelee pakastimessa graavattuna joulupöytään pääsyä. Itse odottelen taas jäiden paksuuntumista. Tiistain jälkeen jäälle ei sitten ole ollutkaan enempää asiaa, edes kierimällä (vitsi, vitsi). Vettä on satanut melkein joka päivä.

Pilkille

Pian pääsen pilkille. Heti kun ehdin. Trala laa...

Talvi tekee tuloaan

Odotan innolla pilkille ja talviverkoille pääsyä.

Hyvältä vaikuttaa. Tarkoitan tietenkin, että tänä talvena taidetaan päästä jäälle jo ensi kuussa.

Viikolla laskimme vielä neljä verkkoa järveen laihoin saalistuloksin. Lahden keskellä oli jo silloin jääriitettä, nyt sitä on rannoillakin. Kunpa ei tulisi kovia tuulia ja rikkoisi sitä.

Tuulastusta

Isännän kanssa jälleen järvellä lampun kanssa. Vaikka ilta oli melko tyyni, niin vesi oli liian harmaata. Saaliiksi saimme vain karanneen rapumerran. Kaloista ei ollut tietoakaan.

Minulla oli päälläni pitkät alkkarit, fleecepuku, kevyttoppapuku ja päällimmäisenä kelluntatakki. Ei yhtään liikaa eikä liian vähää. Jos olisi ollut vaatetta enemmän, niin liikkuminen veneessä olisi ollut jo liian hankalaa.

Puolisukeltaja

Olin viime viikolla isännän kanssa tuulastamassa. Ilta oli tyyni ja pääasialliseksi kokemukseksi jäikin kirkkaan tähtitaivaan ihailu, soutaminen sekä vedenalaisen elämän tutkailu. Kaloja oli harvakseltaan - pääasiassa särkiä sekä hauen tumppeja, joita ei viitsinyt iskeä. Taisimme olla lisäksi liian aikaisin pimeän tultua järvellä, joten kalat olivat vielä melko virkeitä.

Edellinen tuulastusreissu päättyikin vähän köpelösti. Vaihtaessamme soutajan ja kalastajan paikkaa keskenämme, otin tukea atraimesta, jonka paikattu varsi katkesi yllättäen. Siitä sitten pulahdin polviltani olkapää edellä kerien järveen. Vain pipon päälaki jäi kuivaksi. Kahlasin lähellä olevalle kivelle, josta pääsin veneen peräpäästä takaisin paattiin. Onneksi olimme mökin lähistöllä!

Että pitikin pimeässä ottaa vara-atrain käteen. Hyvä juttu oli se, että päällä oli pelastusliivit. Kyllä siitä oli apua, vaikka matalassa vedessä oltiinkin. Pää jäi heti pinnalle. Onneksi päälläni oli myös keinokuituisia vaatteita, jotka eivät imeneet vettä, eikä siten tulleet raskaiksi kantaa.

Muutama kevät sitten putosin laiturin päästä veteen paksu puuvillainen oloasu päällä. Olin vähän kevättä edistämässä ja tökin haravalla jäitä laiturista kauemmaksi. Harava lipesi em. seurauksin.

Molemmilla kerroilla olisi tietenkin voinut käydä huonosti, mutta kyllä minä nauroin ihan katketakseni. Tämän jälkimmäisen putoamisen jälkeen sain perheeltäni uuden lempinimen - PUOLISUKELTAJA.

Valokuva tuulastushauista muutaman vuoden takaa.
Tuo suurin on 4,8 kg ja minun iskemä.

           
Kalaa on syöty aika paljon, varsinkin haukea, joten tuulastusinto on jäänyt vähän taka-alalle. Lisäksi meikäläinen on sen verran iällä, että oma sänky tuntuu yleensä houkuttelevammalta kuin seikkailu yöllä pimeässä järvellä. Harvoin osaan laittaa päälle tarpeeksi vaatetta, joten paleleminen tulee jossakin vaiheessa. On se silti hieno kokemus joka kerta, kun on ottanut itseään niskasta kiinni ja lähtenyt yökalaan.

Viimeisiä kertoja rapumerroilla

 Rapumerrat laskettiin kokeilumielessä ihan uuteen paikkaan. Ans kattoo, mitä merroista löytyy. Toivottavasti ei minkkiä, kuten yhtenä aamuna. Säihkähdin ihan mielettömästi, kun tajusin, mitä siellä sisällä on. Kuollut minkki ei tosin tee enää mitään.

 Aurinkokin pääsi paistamaan pilvien väistyttyä. Saatiin kuulas syksyinen aamu.

Vesi on ihan mielettömän kirkasta.

 No niin - koko saalis oli pois päästettävää kokoa. Se yksi täysmittainen oli varustettuna pienillä saksilla, joten sekin pääsi kotijärveen kasvattamaan raajojaan.

Rapu on vikkelä uimaan, kun pääsee takaisin veteen.

Sinne meni...

Elokuun viimeinen päivä merellä

 Erittäin tyyni ilma, joten kalatkin taisivat olla vaan kuulolla. Ei tapahtunut nypyn nyppyä...

 Eipä uskoisi, että ollaan melkein ulkomerellä.

 Auringonlaskua ihailemassa.












Onneksi isäntäväki laski yöksi vain yhden silakkaverkon. Pesuvadillinen silakoita neljään pekkaan on aika paljon, mutta olivat niin hyviä paistettuna, savustettuna ja halstrattuna.

Nyt ei merta edempänä kalassa

Olin tiistaina kalakaverin kanssa virvelöimässä Kokemäenjoen koskipaikoilla. Viimeksi olin 21 v sitten. Silloin tulikin käytyä useammin. Vuorokausilupa maksoi 12 €. Mielestäni ei mikään kiskurihinta.

Harmittelin vähän, kun unohdin perhovehkeet mökille, mutta eipä Ruskilankosken vastarannalla perhosteleva (huom!) nainen saanut saalista sinä aikana, kun siellä kalastelimme. Itse olimme Ulvilan puolella. Koskeen jäi kaksi oranssi/vihreää Lottoa, joten menetys oli suurempi kuin saalis.

Olin ensimmäistä kertaa Tynin rannassa. Aikamme kalasteltuamme päätimme lähteä muualle, mutta sain ihan kivan kokoisen kirjolohen, joten jäimmekin sinne. Kalaa hengiltä ottaessani vetäisin puukollani peukalon päähän kunnon viillon. Ei ollut ensimmäinen kerta. Puukossa on terä molemmilla puolilla ja nyt kyllä menee puukko vaihtoon.

Kalasta ei sitten ole kuvaa. Unohdin sen tuttavien jääkaappiin, että sellainen kalastaja. Toivottavasti kirri maistui.

Alkuviikon ahvensaalis

Olin isännän kanssa alkuviikolla vähän aikaa vetämässä järvellä uistinlippaa sähkömoottoriveneen kanssa. Saaliksi tuli ihan syötävän kokoisia ahvenia. Ahven on ollut syönnillään itse asiassa koko kuukauden. Onkisaaliitkin ovat olleet ihan mukavia.

Jostakin kumman syystä saimme molemmat virvelillä myös särjen.

Näinkin voi käydä

Olimme eka kertaa kalassa Kemihaarassa viime syksynä. Vettä satoi tämän tästä. Lähtiessämme isäntä muljasi kahluuhousuineen niin, ettei edes alkkarin kuminauha jäänyt kuivaksi. Onneksi olin ottanut kuivia vaatteita mukaan. Matkaa majapaikalle oli vaivaiset 40 km. Sadeviittani oli hyvä suoja märiltä vaatteilta.

Kalaa tuli mukavasti, kaverit sai pari mittakalaa. Olimme noin kuusi tuntia kalassa, mutta siinä ajassa sai päästää kaloja takaisin jokeen ihan riittävästi, ennen kuin kiintiö tuli täyteen.

Olimme siellä myös nyt juhannuksen tietämissä. Kalasaaliin kanssa melkein sama homma. Nyt mittakaloja saatiin vain yksi.

Jostakin kumman syystä miehet tuntuu saavan aina ne isommat kalat.