Rapumerta syväjäässä

Miesväki mökiltä bongasi rapumerran, tai itse asiassa kaksi, läheltä jään pintaa. Toinen niistä oli ihan rikki ja toinen melkein. Tietenkin ne "piti" saada pois järvestä, siispä tuuran ja jääsahan kanssa avantoa tekemään. Sen jälkeen risuja reikiin merkiksi, ettei jäällä liikkujat putoa järveen.

Sitä vaan ihmettelen, että mikä nuo merrat on nostanut pintaan. Niiden löytöpaikalla on vettä ainakin kolme metriä. Jää on tasaisen sileää, etteivät ne ole kulkeutuneet minkään jäämassankaan mukana.

Nyt vaan odotellaan lämpimämpiä aikoja ja jään sulamista, että päästään laskemaan rapujen lukumäärä.

Hauki mormyskalla

Olen käynyt muutaman kerran pilkillä ilman kehuttavaa pilkkisaalista. Eipä ollut kehumista tämänkään päivän annissa - yksi hauentumppi.

Sitä vaan en ymmärrä, että taidan saada joka talvi ainakin yhden hauen pilkkiin, vaikka yritän vältellä tietämiäni haukipaikkoja.

Tämäkin kuvan hauki nappasi mormyskaan niin hanakasti ja vauhdilla, että jäälle päästyään puraisi vielä ohuen siiman poikki ja timanttikirppu jäi leukaan kiinni, onneksi.

Mateen myllerrystä

Koimme viime torstaina, isäntä ja minä, kolme perinteistä kimppaverkkoamme, jotka ovat yhteisiä mökkinaapuriemme kanssa. Edellisestä kokemiskerrasta olikin vierähtänyt liikaa aikaa, koska verkot olivat aivan solmussa ja kaloja päässyt karkuun. Saimme kuitenkin saaliiksi kaksi madetta ja hauen. Toisen mateen sai mökkinaapuri.

Keskimmäisessä verkossa oli kuvan 3,8-kiloinen made, joka oli katkaissut verkkoa paikallaan pitäneen narun. Mitä tästä opimme? Eli eipä kannata ikiaikaisia varusteita käyttää vuodesta toiseen. Jouduimme uittamaan verkon uudelleen uittolaudan avulla. Se sujuikin mallikkaasti, koska lunta ei sattunut olemaan juuri siinä kohtaa ja sen vuoksi näköyhteys oli lautaan hyvä.

Taisi sitten madekausi olla ohi, koska viikonloppuna ei saatu enää yhtään. Verkoissa oli vain yksi hauki. Kelpaa sekin kalasta tykkäävälle.

Mateen aika

Kolme talviverkkoa uitettiin jään alle mökkinaapurien kanssa viikko sitten sunnuntaina. Kalasaalista on riittänyt jaettavaksi kaikille osallistujille. Made liikkuu juuri näihin aikoihin ja pian lysti niistä loppuu. Kokemuksesta tiedän, että mateita ei sitten osu verkkoon enää muutaman päivän päästä.

Pilkilläkin olen piipahtanut satunnaisesti saamatta mitään ihmeempää saalista. Olen kirjoitellut piipahtamisista, mutta tänään minulla oli Sports Tracker kännykässä päällä. Sen mukaan tein kolmen kilometrin lenkin. On todella vaikeaa arvioida järvellä etäisyyksiä, mutta nyt sitten tiedän välimatkat lähistön vakipaikoilleni.

Ihmereikä

Päivän pilkkisiika 500 g

Olin tänään kolmisen tuntia pilkillä. Sää oli oikein mukava, vaikka lopussa viima iski vilun puseroon.

Kiertelin vähän eri paikkoja, mutta käväisin sitten kairaamassa saman pilkkireiän auki, josta sain edellisellä kerralla monta kalaa. No, siitäpä sitten sain seitsemän ahventa. Kävin sen jälkeen kalaonnea kokeilemassa muualla ja en sitten saanut yhtikäs mitään. Takaisin palattuani poikkesin taas tutulle reiälle. Siikahan se heti nappasi mormyskaan kiinni.

Silloin oli jo sen verran hämärää, että kalat olivat varovaisia, eli jokin jäi vielä siimaa liikuttamaan. Jospa huomenna sitten...

Savuahvenia

Savuahvenia

En varmaan koskaa saa niin paljoa savustettua kalaa, että makuun kyllästyisin. Itse en osaa savustaa, mutta mies on siinä hommassa hyvä.

Toissapäiväisestä pilkkisaaliista laitettiin savustuspöntöön suurimmat ahvenet ja hyviä tuli. Eivät nuo nyt mitään oikeasti kovin isoja ole, mutta olen silti tyytyväinen.

Yksi parhaimmista ostoksistamme on ollut sähkösavustin. Sillä saa tasaista jälkeä aikaiseksi. Eilen oli kova pakkanen, joten kypsennysaikaa vaan lisättiin arviolta vähän enemmän.

Siikaa pitäisi vielä saada, että saisimme hyvää savukalaa koko poppoolle, eli lapsille ja lapsenlapsille, kun tulevat mökille visiitille. Heistäkin jokainen tykkää savukalasta, jopa nuorin 3-vuotias.

Antoisa pilkkireikä

Päivän kalasaalis

Minulla kävi tänään hyvä säkä viimeisellä pilkkipaikallani. Samasta kairaamastani reiästä nousi kuvan saalis - 18 ahventa ja yksi siika. Olivat kaikki myös mukavan kokoisia.

Siian sain ensimmäiseksi, sitten kiertelin muita reikiä. Palattuani ensimmäiselle reiälle, mormyskaan nappasi kuusi aventa peräjälkeen, sitten loppui kalan tulo. Kiertelin taas muut reiät ja sen jälkeen taas ekasta alkoi nousta ahventa. En juurikaan ehtint kunnolla koukkua laskea, kun oli jo kala kiinni. Toukkaa ei ollut enää ollenkaan.

Ahvenparvi häipyi jonnekin tai pilkin sen loppuun. En jäänyt enää uutta tulemista odottelemaan, vaan vilu oli sen verran kova, että oli pakko lähteä jäältä. Kylmä viima tunki takin alle, eikä siinä sitten auttanut enää mikään liikunta. Ulkona en ollut kuin noin kolmisen tuntia.

Ilmojen salliessa aion taas palata tutkailemaan samalle paikalle, josko onni jatkuisi.

Vuoden ensimmäinen pilkkisaalis

Siika pilkillä

Olin tänään pari tuntia pilkillä lähirannoilla. Ihan onnenkantamoisena sain kuvan siian, joka painoi 450 grammaa. Kala otti kiinni juuri kun olin nostamassa siimaa. Eipä paljoa haistellut eikä maistellut etukäteen. Enpä sitten muuta saanutkaan, mutta kiva näinkin.

Pilkin Kuusamon hopeanvärisellä timanttikirpulla. Valkoista kirppua en ole löytänyt mistään, joten täytyy varmaan sellainen maalata jostakin muusta mormyskasta. Minulla olisi käyttämättä jäänyt, lähes valkoinen, kynsilakka, joten jos taas sellaisella sutaisisin. Olen joskus ennenkin tuunanut noita kynsilakoilla, kuten esimerkiksi maalannut "verisiä päitä".

Pitää mennä pilkille huomenna taas uudelleen. On lupaillut loppuviikosta kovia pakkasia, joten silloin taidetaan istuskella pirtissä.

Pilkkikauteni alkoi tänään

Kuva tämän päivän saaliista

Pääsin tänään sitten vihdoin ja viimein pilkille. Ensimmäisen kerran olisin päässyt jäiden puolesta jo marraskuun toisella viikolla, mutta oli niin kaikenlaista muuta - muunmuassa hommia jo keväällä alkaneen mökkiremontin puitteissa. Aina siinä projektissa minullekin jotakin askaretta löytyi.

En viipynyt jäällä kuin kolmisen tuntia ja pilkin ihan lähialueella. Minua kävi muutama luistelija haastattelemassa ja todettiin jään paksuudeksi 25 cm. Ei se mitään teräsjäätä koko matkalta ollut, mutta tarpeeksi paksua kuitenkin.

Sain saaliiksi pari ahvenensinttiä. Toisen päästin takaisin järveen ja toinen jäi jäälle eläimien ruuaksi. Joku ohitse luistelija huuteli vitsinä, että onko kalaa myydä? Totesin vaan, että kalakauppaan taidan seuraavaksi itsekin suunnistaa.

Seuraavan kerran ehdin pilkille vasta ensi vuoden puolella. On pakkasilmoja lupailtu, joten uskalletaan uittaa talviverkot jään alle. Ei ole pelkoa, että jäät taas sulaisivat kesken kaiken yllättäen.

Tuulastussaalis

Ainoa saalis tuulastusreissusta

Viime syksynä olin vain kerran isännän kanssa tuulastamassa. Reissun pääasiallisena tarkoituksena oli löytää hukkaan menneitä rapumertojamme, kalasaalis olisi ollut ekstraa. Emme sitten yhtään mertaa löytäneet sen paremmin kuin kalojakaan.

Koska nyt syksyllä meiltä ei mennyt yhtään mertaa hukkaan, lähdimme eilen illalla ihan vaan tuulastamaan vielä kun keleiltä pääsee. Vene oli kylläkin jäisen liukas, mutta pärjättiin.

Nyt, kun etsimme kalaa, huomasin pohjassa kuvan merran ilman merkkiä. Sisällä oli kuusi rapua, joista pari syöntikokoista. Päästin saksiniekat takaisin järveen kasvamaan. Siinä sitten olikin koko saaliimme.

Omaa rantaa kohti soutaessamme huomasin vielä toisenkin merran, mutta en ehtinyt kohdalla nostaa sitä. Menimme veneellä ohi ja emme sitä sitten enää löytäneet. Veden pintakin alkoi tuulen alettua väristä. Muistamme kuitenkin merran sijainnin suurinpiirtein, joten tiedämme mistä etsiä.

Tulisipa nyt vielä kalastuskelejä. Pilkkikautta saa kuitenkin vielä odotella ehkä hyvinkin pitkään.

Syksyn viimeiset nahkiaiset, nam

Pieniä nahkiaisia

Kuvan nahkiaiset ovat varmaankin tämän syksyn viimeiset. Tuskin tulee enää hankittua niitä, vaikka hyviä ovatkin. Ehdin vielä napata kuvan rekvisiitaksi ennen kuin loppuivat. Itse tykkään enemmän pienistä nahkiaisista.

Muiden en enää huolikaan kuin Mäkisen paistamia Ulvilasta. Siellä on tietotaitoa, joka on kertynyt pitkästä suvun perinteestä ja kokemuksesta.

Onkimiset ongittu?

Välillä myös aurinko paistoi

Olin tiistai-iltana toisen kerran ongella. En saanut reissulta saalista. Kala ei käynyt edes härnäämässä.

Eipä tuo kalastus ole kovin paljoa innostanut tänä kesänä. Ei sen vuoksi, etteikö se olisi kivaa ja mieluisaa, vaan mökkiremontti alkaa painaa päälle, varsinkin ulkopuoliset työt. Itse olen lähinnä vain se "maalausosasto", mutta tuntuu pahalta kökkiä veneessä ukon painaessa remontissa pitkää päivää. Ei sitä siten oikein pysty paatissa rentoutumaan.

Toivottavasti saadaan hyvä jääkansi ensi talvena.

Vuoden eka onkireissu

Ihan vaan päätin, että nyt pitää päästä ongelle. Lähdin eilen illalla kalaan järvelle mukanani onki ja virveli. Yleensä, kun on heittänyt uistimen veteen, niin silloin kala käy onkeen kiinni. Niin kävi eilenkin. Saalista en saanut, mato vietiin. Sen jälken sain pienen ahvenen, jonka päästin takaisin veteen.

Istuskelin veneessä pienessä tuulenvireessä. En tiedä, kauanko kuvan pikkuahven oli koukussa kiinni, mutta se oli hitkaissut syötin syvälle kiduksiin - pikkukalaparka. Siinä sitten saaliini olikin. Vilu tuli puseroon ja pipo olisi ollut tarpeellinen.

Jätin vielä madot purkkiin, joten aion ottaa onkimisessa uusinnan. Maisemat oli hienoja alkavan ruskan vuoksi. Nyt on syksy, josta pitää osata nauttia.

Rapumerrat säilöön

Sain tänään pestyä rapumerrat painepesurilla. Alkoivat haiskahtaa loppuvaiheessa jo siihen malliin, että ravut kävi pyydykseen jo ilman syöttiä, heh. Ja kyllä ne tulee likaisiksi muutenkin. Eihän mertojen pesu mitään mieltä ylentävää touhua ole, varsinkaan jos yrittää saada ne puhtaiksi joka puolelta. Puhtaita mertoja on kuitenkin paljon mukavampi ottaa taas esiin seuraavalla kaudella.

Keitin myös viimeiset ravut sumpusta sekä siivosin muutkin ravustuksessa tarvittavat vermeet. Jotenkin mieltä helpottaa, vaikka ravustus kivaa onkin. Sitten vaan uutta harrastusta hakemaan järveltä. Jos vaikka käväisisin edes ongella.

Ilmoja pitelee

Aamusumua järvellä

Laitoin aamulla rapumertoihin viimeiset syötit pakastimesta. Ajattelin, että ravustus saa riittää tältä kaudelta. Uitamme mertoja vielä pari päivää. Saalista tulee nyt enää heikohkosti, rapulaatikoita on pakastimessa tarpeeksi ja syötykin ollaan niitä ihan reilusti.

Ikävintä myöhäissyksyssä on ilmojen arvaamattomuus. Järvellä voi tuulla niin paljon, ettei merroille ole asiaa moneen päivään. Huonoilla ilmoilla niitä voi mennä helposti myös hukkaan. Erikoista tässä ravustuskaudessa onkin se, että kaikki merrat ovat tallella. Ei ole kelvannut edes vorojen matkaan.

Aamulla aikaisin oli aivan tyyntä ja kaunis sumu peitti maisemat. Tällaiset ilmat ja maisemat ovat parasta vedessä liikkumiseen. Loppuviikosta onkin luvattu huonompia ilmoja, joten nyt on hyvä lopettaa senkin vuoksi tässä vaiheesa.

Kalastus on muuten jäänyt minulta vähemmälle. En ole kesällä käynyt kertaakaan järvellä edes ongella saatikka virvelöimässä. Pitäisi kyllä vielä ehtiä, eli kylmästi lähteä ja ottaa aikaa vaan itselle.