Avovedessä kalastelua

Lähes unohdettu, vuosia sitten lahjaksi saatu pitkäsiimalaatikko.

Tähän pitkäsiima -touhuun en osallistunut muuten kuin ottamalla valokuvan madotetuista koukuista.

Yön yli järvessä pyytäen saaliiksi tuli noin parikymmentä kiiskeä ja viisi särkeä. Verkoilla saalis oli hieman parempi. Pari siikaa ja muutama särki kävi pyydykseen. Särjet ovat pakastettu rapusyöteiksi.

Vaikka siika ui myöhään keväällä matalissa vesissä jään alla ja saalista saadaan pilkillä, niin kyllä ne taisivat häipyä lahdelta jäiden mukana.

Avovettä ennätysaikaisin

Todennäköisesti ensi viikolla päästään laskemaan verkot.

Pohdin vielä toissapäivänä, että uskaltaisinko kuitenkin vielä pilkille. Sen verran kovia yöpakkasia on ollut, että kuvittelin järven pysyvän jäässä. Onneksi järki voitti. Jää on sulanut juuri niistä paikoista, joissa huomasin niiden olevan ohuimmillaan.

Tyhmää urheilumieltä?

Keskiviikkona oli hieman epämiellyttävää istua pilkillä, kun jää paukkui ja syntyi railoja. Kuvassa oleva on noin 30 cm leveä. Joka kevät tämäkin railo tulee samaan paikkaan.

Sain pienen siian. Niin pienen, etten viitsinyt edes kuvata.

Tänään aamulla kökin kotirannassa, ja oli ihan hiljaista jälleen kalasaaliin suhteen.

Kuvan lokki odotteli myös saalista ,ja niin mielelläni olisin edes yhden särjen sille antanut, mutta kun en saanut.

Nyt on pilkkimiset pilkitty. Sää lämpeni ja tuli vesisade. Jää muuttui mustaksi. Jotakin tolkkua, ettei tule "urheiltua" liikaa.
Hyvä siksikin, koska en taas pilkille ehtisikään. Ei harmita ollenkaan.

Hullu pilkkijä

Siika punnittu. Vain 670 g.

Katselin aamulla järven selälle ja näin pienen mustan hahmon olevan liikkeellä parin - kolmen kilometrin päässä. Piti tietenkin hakea kiikarit ja varmistaa, että onko joku hullu vielä lähtenyt pilkille. No olihan siellä pilkkijä.

Siis eikun menoksi. Sain kuvan siian melkein samaisesta paikasta  kuin edellisenkin.

Muikkuja paistumassa

Joskus pitää lähteä kalakaupoille. Muikut ovat vävyn ostamia.

Taitaa kalansyöntikiintiö tältä talvelta tulla täyteen vähäksi aikaa. Mutta kyllä olivat hyviä.

Aamun avaus

 Eipä tarvinnut pitkälle mennä kotirannasta, kun aamulla ensimmäiseksi nappasi pilkkiin kuvan siika. On sitten vasta tämän vuoden ensimmäinen. Jotenkin siiat on vaan vähentyneet viimeisen kymmenen vuoden aikana.

Ahveniakin tuli mukavasti. Tähän asti on saanut tehdä tosissaan töitä parin ahvenen vuoksi. Kolme päivää takaisin pilkin ainakin kolmeltakymmeneltä reiältä, eikä tietoakaan kaloista.

Jäälle uskaltaa vielä mennä, jos tuntee paikat. Oli sen verran sumuista, etten nähnyt, vaan kuulin nuottamiesten olevan järvellä työn touhussa.

Tuliainen

Ollaan kait sen verran kalastuspöffeliä porukkaa, että saimme mökille tuliaisina yllä olevan savipatsaan. Esine on hieno ja ystäväpariskunnan "huonomman" puoliskon taiteilema.

Talven odotusta helmikuussa

Järven jäälle mennessä tuntui, että astui pilvien päälle. Jää on vaikutelmasta huolimatta noin 30 cm vahvaa.

Täytyi uittaa yksi verkko uudelleen, koska joskus ote lipsuu ja pää jää vetävän käteen paremmissakin piireissä...

Talviverkon uitto

Talviverkon uittolauta näkyi selvästi jään läpi. Kätevä systeemi. Lisäksi tarkka.

Haukisaalis verkoilla

Vettä jään päällä ihan reippaasti. Eipä tee mieli mennä istuskelemaan pilkkirepun kanssa.

Talviverkoilla

Kuvassa viime sunnuntain madesaalis talviverkoilla. Tänä vuonna on uinut enemmän madetta verkkoihin kuin viimeisenä kymmenen vuoden aikana yhteensä. Verkot ovat samassa paikassa kuin ennenkin, joten vähän ihmetyttää.

Onneksi verkot ovat mökkinaapureiden kanssa yhteiset, joten jakajia saaliille riittää. Ennen suurinpiirtein arvottiin, kuka saa kyseisen vuoden saalismateen, tai muisteltiin, oliko meidän vuoro tänä vuonna saada made.

Talvisia luontohetkiä

Aurinko pilkistää matalalta.

 Ehdin tänään pilkille ihan ajan kanssa. Olin jäällä reilut kolme tuntia. Täytyi hakeutua aurinkoiselle paikalle kalaan, koska aurinko on vielä kovin matalalla puiden takana ja rannassa oli kylmä istua. Lähtiessäni mökiltä pakkasta oli noin 15 astetta.

Ilma oli todella tyyni, eikä auringossa vilu tullut puseroon. Ei edes varpaat palelleet.

Saalis ei ollu kummoinen - yksi kalpea ahven. Kaikki kalat taisivat olla jossakin muualla kuin minä. Ei haitannut yhtään. Luonto näytti parastaan.

Kuurankukkia

Kalat luuraa tuolla jossakin...

Talvi tuli sittenkin

 Valokuvien otosten välinen aika on vajaat pari viikkoa. Ovat otettu myös samoihin aikoihin puolen päivän jälkeen.

Ylempi kuva näyttää mustavalkoiselta. Järven jäähileet ovat lahden perällä. Tuota pimeyttä tuntui riittävän.

Alempi kuva on otettu tänään. Pakkasta noin -15 astetta. Vähän liian kylmää istua pilkillä. Kala ei syönyt, ei edes härnännyt.

Eka kertaa pilkillä

Pituutta kalalla oli 40 cm.

Kiertelin viime viikon tiistaina melko lähellä rantoja hyvää kalapaikkaa etsien. Kovin pitkälle lahtea en uskaltanut mennä, vaikka jää tuntui jo tukevalta. Melkein kolmen tunnin kökkimisen jälkeen tuiskutuulessa nappasi kuvan järvisiika valkoiseen Kuusamon kirppuun.

Nyt siika odottelee pakastimessa graavattuna joulupöytään pääsyä. Itse odottelen taas jäiden paksuuntumista. Tiistain jälkeen jäälle ei sitten ole ollutkaan enempää asiaa, edes kierimällä (vitsi, vitsi). Vettä on satanut melkein joka päivä.

Pilkille

Pian pääsen pilkille. Heti kun ehdin. Trala laa...

Talvi tekee tuloaan

Odotan innolla pilkille ja talviverkoille pääsyä.

Hyvältä vaikuttaa. Tarkoitan tietenkin, että tänä talvena taidetaan päästä jäälle jo ensi kuussa.

Viikolla laskimme vielä neljä verkkoa järveen laihoin saalistuloksin. Lahden keskellä oli jo silloin jääriitettä, nyt sitä on rannoillakin. Kunpa ei tulisi kovia tuulia ja rikkoisi sitä.

Tuulastusta

Isännän kanssa jälleen järvellä lampun kanssa. Vaikka ilta oli melko tyyni, niin vesi oli liian harmaata. Saaliiksi saimme vain karanneen rapumerran. Kaloista ei ollut tietoakaan.

Minulla oli päälläni pitkät alkkarit, fleecepuku, kevyttoppapuku ja päällimmäisenä kelluntatakki. Ei yhtään liikaa eikä liian vähää. Jos olisi ollut vaatetta enemmän, niin liikkuminen veneessä olisi ollut jo liian hankalaa.

Puolisukeltaja

Olin viime viikolla isännän kanssa tuulastamassa. Ilta oli tyyni ja pääasialliseksi kokemukseksi jäikin kirkkaan tähtitaivaan ihailu, soutaminen sekä vedenalaisen elämän tutkailu. Kaloja oli harvakseltaan - pääasiassa särkiä sekä hauen tumppeja, joita ei viitsinyt iskeä. Taisimme olla lisäksi liian aikaisin pimeän tultua järvellä, joten kalat olivat vielä melko virkeitä.

Edellinen tuulastusreissu päättyikin vähän köpelösti. Vaihtaessamme soutajan ja kalastajan paikkaa keskenämme, otin tukea atraimesta, jonka paikattu varsi katkesi yllättäen. Siitä sitten pulahdin polviltani olkapää edellä kerien järveen. Vain pipon päälaki jäi kuivaksi. Kahlasin lähellä olevalle kivelle, josta pääsin veneen peräpäästä takaisin paattiin. Onneksi olimme mökin lähistöllä!

Että pitikin pimeässä ottaa vara-atrain käteen. Hyvä juttu oli se, että päällä oli pelastusliivit. Kyllä siitä oli apua, vaikka matalassa vedessä oltiinkin. Pää jäi heti pinnalle. Onneksi päälläni oli myös keinokuituisia vaatteita, jotka eivät imeneet vettä, eikä siten tulleet raskaiksi kantaa.

Muutama kevät sitten putosin laiturin päästä veteen paksu puuvillainen oloasu päällä. Olin vähän kevättä edistämässä ja tökin haravalla jäitä laiturista kauemmaksi. Harava lipesi em. seurauksin.

Molemmilla kerroilla olisi tietenkin voinut käydä huonosti, mutta kyllä minä nauroin ihan katketakseni. Tämän jälkimmäisen putoamisen jälkeen sain perheeltäni uuden lempinimen - PUOLISUKELTAJA.

Valokuva tuulastushauista muutaman vuoden takaa.
Tuo suurin on 4,8 kg ja minun iskemä.

           
Kalaa on syöty aika paljon, varsinkin haukea, joten tuulastusinto on jäänyt vähän taka-alalle. Lisäksi meikäläinen on sen verran iällä, että oma sänky tuntuu yleensä houkuttelevammalta kuin seikkailu yöllä pimeässä järvellä. Harvoin osaan laittaa päälle tarpeeksi vaatetta, joten paleleminen tulee jossakin vaiheessa. On se silti hieno kokemus joka kerta, kun on ottanut itseään niskasta kiinni ja lähtenyt yökalaan.