Hienoin sää tänä vuonna

400 grammaa

Pilkkireissussa oli pakko istua jo huppu syvällä päässä ja selkä aurinkoon päin iltapäivällä. Aurinko paistoi täydeltä terältä ja pelkäsin polttavani kasvot. En kuitenkaan millään malttanut mennä pois, koska aurinkoa olen odotellut koko pitkän talven. Vaikka lämmintä olikin, niin pilkkireiät tuppasivat jäätymään. Palatessani kotirantaan, kokeilin ensimmäisiä kairaamiani reikiä, ja ne olisi pitänyt avata kairalla uudelleen.

Kala ei taaskaan syönyt kunnolla ja sain ahvenen lisäksi jallitettua siian. Siika kävi mormuskaan metrisessä veden syvyydessä. Ehkäpä kalatkin virkistyvät kevättä kohti.

Nyt täytyy käydä kalassa aina kun siihen tulee tilaisuus ja niin kauan, kun jäälle vielä uskaltaa mennä.

Paikkakuntalaiset ottivat myös ilon irti ilmoista. Järven jäällä tuntui olevan vilkasta meininkiä. En nähnyt muita pilkkijöitä, mutta porukkaa näin kulkevan suksilla, kävellen, polkupyörällä ja näytti mönkijäkin olevan liikkeellä.

Joutsenen jäljet jäällä

Joutsenen jäljet sekä toukkapurkki

Pääsin sitten viimeinkin tänään pilkille. Ilma oli mitä hienoin. Bongasin joutsenen jäljet jäältä. Eipä ihme, että uivat kauniisti. Potkua riittää. Kuvassa on toukkapurkki, dia 4,5 cm, antamassa perspektiiviä räpylän kokoon.

Olin viisi tuntia pilkillä kulkien kelkalla paikasta toiseen. Kokeilin taas ihan uusia paikkoja, mutta laihoin tuloksin. Saaliina yksi särki ja yksi ahven. Niin, ja pari uutta tuttavuutta. Toinen niistä oli koira.

Huomenna aion mennä taas. Kait kalojen on joskus pakko syödä. Jää on vielä kovaa, eikä ohentumisesta ole juuri merkkiäkään. Täytyy vain kiertää kivikot kauempaa. Niiden reunoilla näkyi jo sulamisen merkkejä.

Tuuri ja tuura

Tuuralle töitä

Olin tänään isännän kanssa kokemassa talviverkkoja, kun hän huomasi etäämmällä jäästä pilkistävän kairan. Oli ihan omansa. Siinä sitten mietittiin, että mitenkä se sinne on joutunut. Oli ilmeisesti pudonnut pulkasta, vaan ei häneltä.

Eipä ukko ole ollut innokas pilkillä kävijä tänä talvena, jos on itselläkin parannettavaa. Häntä ei kauniit sumut juuri innosta, vaan kalaa pitää saada. Jospa sitten pääsiäisen aikaan ehditäisiin mennä vähän muuallekin kuin mökkirantaan. Huomenna olisi kylläkin tarkoitus käväistä viereisellä lahdella tsiikaamassa siikaa.

Kaunis sumu

Kuva googletettu aiheessa Muumit

Muumi-kuvan mukaan tämänkin iltapäivän parituntinen pilkki-istunto, tai paremminkin istahdus, sujahti. Piirros kuvaa paljolti minunkin ajatusmaailmaa - tänään yksi ahven saaliina. Kuitenkin oli mukava ilma istuskella ulkona ja katsella maisemia. Aurinkoa olen odotellut, mutta pienessä sumussakin oli ihan mukavaa. Tove Janssonkin taisi tykätä kalastella.

Kuulin tervehtimään tulleelta kaverilta, että kyllä Säkylän Pyhäjärvestä on taas suuria ahvenia saatu pilkkisaaliiksi. Olen vaan ollut vähän väärässä paikassa. Jospa huomenna sitten kokeilen eri suuntaa. En vaan taaskaan ehdi pitkäksi aikaa pilkille, joten en kovin kauaksi voi kulkea. Siitä seuraava kerta taitaakin olla vasta ensi viikonloppuna.

Luontoa ihmettelemässä

Käpälän jälki ja päivätty toukkapurkki

Olisiko ollut pöllö paikalla?

Järven jäällä liikkuessa näkee kaikenlaisia jälkiä. Laitoin toukkapurkin käpälän painauman viereen vertailun vuoksi. Jälki voi olla vaikka koiran. Kuka noista tietää. Merkkaan yleensä syöttipurkin kanteen sen ostopäivän. Näin tulee käytettyä vanhemmat ensin. Meillä pilkkii muutkin perheenjäsenet, en vain minä.

Päivän saalis

Noin viiden tunnin, ainakin kolmen kilometrin ja muutaman kymmenen pilkkireiän jälkeen viime istumisella, kesken itseni käymän palaverin, ahven nappasi pilkkiin. Ihan sitä säikähti, kun nyt noin kesken kaiken kala tuli.

Aamuiset maisemat

Luonto oli aamulla kauneimmillaan. Ilma oli mitä hienoin liikkua ulkona. Vaikkei kala käynytkään koukkuun, siitä huolimatta en olisi millään malttanut lähteä mökille. Varsinkaan, kun seuraavan kerran taidan päästä pilkille vasta noin viikon kuluttua. Nälkä veikin voiton, varsinkin kun nenään tuli tuulen mukana jonkun keittämä kahvin tuoksu.