Nonni...

...taitaapi affenet virkistyä? Noin kolmen tunnin pilkkireissun jälkeen sain saalista ihan mukavasti, vaikkakin pienehköjä. No - kaikkea ei voi saada. Siikakin edelleen hukassa.

Vaikka kuinka maisemia kuuntelisi ja katselisi, niin kyllä kummasti saaliskin virkistää.

Vähän kalasaalista

Eilen ei tarvinnut montaa tuntia etsiä pilkkikaloja, kunnes tärppäsi. Onneksi, sillä en olisi ehtinyt kauaa kalastaakaan. Saalis ei tosin ollut kummoinen, mutta taitaa ahvenet tulla jo aktiivisemmiksi. Siioista ei ole vielä tietoakaan.

Kuvan kannellinen "kipporware" on hyvä säilyttämään kalojen tuoreus, koska siinä on reiällinen pohja sisusastiassa. Näin ne eivät ole kosketuksissa liemiinsä.

Sain myös ihailla merikotkan lentoa. Välillä se päivysti lahden perällä ja vahti jäälle heitettyä suutaria. Valitettavasti kannan mukanani vain kännykkäkameraa, joten zoomi ei riittänyt sen kuvaamiseen. Sen vuoksi täällä blogissa julkaisemani kuvat ovat usein mitä sattuu. En viitsi laahata mukanani kalareissuilla varsinaista kameraa. Kamerareissut ovat taas jo ihan toinen juttu.

Laskiaissunnuntai

Eikö tätä pilkkivapaa saakaan pudottaa reiästä...

Ilmat suosi eilen ulkoilua ensimmäistä kertaa oikein kunnolla. Aurinko paistoi ja oli ihan tyyntä. Sitä ajatteli, että kalatkin virkoavat vihdoin viimein ja saadaan kunnon pilkkisaaliit.

Verkot oli tyhjää täynnä sekä pilkkikalat hukassa. Perheemme ahkerin pilkki seitsemän tuntia ja sai saaliiksi kuusi ahventa. Kilometrejä tuli kuulemma saman verran.

Kuvan puolitoistavuotiaalla vessellilläkään ei ollut aloittelijan tuuria.

Pilkkikalat hukassa

Jäät tulee olemaan petollisia jo aikaisin keväällä

Meni sitten taas viikonloppu maisemia ihaillessa. Pilkkisaaliista ei ollut jälleen  tietoakaan, mutta kyllä vajaassa neljässä tunnissa kunto nousee, kun talsii lumessa ja vedessä ja kairailee reikiä.

Lumiset maisemat jaksaa silti aina ihastuttaa. Ja jos ei muuta hyvää, niin tuli oltua ainakin tuo aika pois jääkaapilta.