Hauki on kala

Olen usein ihmetellyt, miten hauet voivat näyttää keskenään ihan erilaisilta, vaikka kasvupaikka on sama.

Ehkäpä nämäkin kuvan serkukset, jotka uivat samaan verkkoon, ovat kasvaneet eri puolilla järveä. Ovat suurinpiirtein samanikäiset, mutta kuitenkin erinäköiset.

Madesaalis

Tänä vuonna madetta on saatu talviverkoilla heikommin kuin viime vuonna. Silloin oli kylläkin meidän kalastushistoriamme ennätysvuosi. Sentään joku mötikkä joskus eksyy verkkoon. Saadaan madekeitto päivän ateriaksi.

Myös puput käyvät verkkoavannoilla hakemassa vaihtelua päivän ateriaan. Niille tuntuu jäljistä päätellen maistuvan järvestä noussut kasvillisuus.

Keltavartinen koukku kuvassa on rikki mennyt puutarhahara. Siitä on reunimmaiset piikit pudonneet. Sillä on hyvä vetää verkkoa kalasta jolloin ei tarvita niin paljoa kynsi- eikä sormivoimia.

Jäät heikkenee

Vesi syövyttää jäätä päältä sekä alapuolelta

Otin maisemakuvan varmaankin päivän kirkkaimmalla hetkellä. Sää on ollut synkkää koko päivän. Vain tarkistamalla on tietänyt, mikä aika päivästä on.

Eilen olin reilun tunnin kalassa ja sain neljä ahventa. Tänään tuli oltua yli kolme tuntia pilkillä huomattavasti laihemmin tuloksin. Ei sitten nykäisyn nykäisyä mormuskaan. Pois lähtiessä ajattelin, että olisi nyt tullut edes yksi kiiski. No, hetihän "onni potkaisi".

Päivän saalis

Pitäisi saada lähiaikoina pakkassäätä. Jäät heikkenee kovaa vauhtia. Jo nyt täytyy tietää missä kulkee. En menisi oudoille vesille kalaan. En menisi enää huomenna pariin paikkaan, missä tänään kalastin.

Kalan tuuria

Tasapainopilkki talviverkossa

Jollakin kalalla on täytynyt käydä kolminkertainen tuuri.

Ensin se on saanut siiman poikki ja päässyt karkuun joltakin pilkkijältä. Seuraavaksi se on uinut meidän talviverkkoon ja päässyt siitä irti. Samalla se on siinä saanut irrotettua itsestään tasapainopilkin. Tuon pilkin irrottaminen taasen verkosta ei ollut ollenkaan mukavaa puuhaa. Olin kylläkin vain hyvä sivusta katsoja.

No - ensimmäistä kertaa tuollaistakin sattuu. Kerran on ollut särjellä verkossa mormuska kiinni suupielessä. Sekin sattui olemaan minun oma.

Minkä nuorena oppii...

Eipä sitä koskaan tiedä, tuleeko lapsenlapsistakin innokkaita kalakavereita. Hyvältä näyttää. Seuraava sukupolvi on jo saatu hippasen innostumaan.

Talviverkkojen uitto korvakuulolla

Saatiinpa sittenkin talviverkot jään alle. Isäntä lähimpien mökkinaapureiden kanssa uittivat meidän kimppaverkot. Jää oli noin kymmenen senttiä vahvaa ja sen päällä höttöjäätä. Sen vuoksi verkkolautaa kuljetettiin korvakuulolla. Mitään ei nähnyt jään läpi, mutta silti homma tuntui sujuvan monen vuoden kokemuksella.

Kimppaverkoissa on se hyvä puoli, että aina joku ehtii ne kokemaan. Arvokaloja laskeskellaan sen verran, että jokainen saa suurinpiirtein vuorollaan. Hauista ei ole niin lukua.

Pääsin sitten myös pilkille. Eipä siellä kauaa tarjennut. Järveltä puhalsi tuuli ja jäähdytti luita ja ytimiä myöten. Jos olisi tullut kalaa, niin ehkä sinne olisi tullut mentyä uudelleen kuuman glögin jälkeen.

Harmittava lumisade

Jäälle ehti sataa taas heti kaatosateiden jälkeen sen verran lunta, ettei pariksi päiväksi luvatut pakkaset taida ehtiä paljoakaan tilannetta pelastaa. Pihaa kolatessa huomasin lumen alla vesilätäköitä. Ei tuonne järvelle taida uskaltaa mennä vielä moneen päivään. Tänäänkin olisi ollut hieno ilma istuskella pilkillä.

Sen verran sentään jää on paksua, ettei myrskytuulet ajaneet jäitä rikki. Ei ainakaan tässä päässä rantaa. Jos jäät olisivat kasautuneet lahdelle, niin talviverkkojen uittaminen olisi tullut lähes mahdottomaksi.

Metsässä kulkeminen on ihan mukavaa vaihtelua ja omalla tavallaan myös terapeuttista. Täytyy vaan nauttia kulloinkin siitä, mitä on saatavilla.